Usein ne, jotka ovat itse muotibloggaajia, kokevat minun blogini olevan jotain aivan muuta. Toisaalta ne, jotka eivät ole yhtä lailla kiinnostuneita vaatteista ja trendeistä, pistävät minut samantien muotiblogien joukkoon.
Katsoin näitä kuviani äsken. Nämä ovat viime kesältä, mutta julkaisuvapaat vasta nyt, sillä ne otettiin Blog By Book -blogiopasta varten. Kirja julkaistiin vasta reilu viikko sitten. Mielestäni tuollainen poseeraaminen ei aivan istu minulle ja samalta tuntuu myös muotiblogi-kategoria. Näytän vähän eksyneeltä. Tuntuu, että haluan pitää paljon vapaammat kädet niin blogini kuin ulkoisen habitukseni suhteen. Haluan revetä nauruun, kun naurattaa ja poseerata mieluummin välillä vähän hönösti. Jos minussa on katu-uskottavuutta jäljellä edes muutama ripe, niin se tuskin on saavutettu viimeisen päälle hiottujen kuvausasentojen tai viimeistä huutoa olevan merkkilaukun johdosta.
Ja minä siis pidän muotiblogeista. Pidän erittäin paljon. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että Fashion Worriesin Iida on aliarvostettu nerouden kiteytymä. Mutta turhahan se on väittää, että itse istuisin noin muodikkaisiin saappaisiin. Ohutkorkoisista, taivasta hipovista korkkareista puhumattakaan. Täytän mieluummin ne kirpputorilta löydetyt, ajanpatinaa kestäneet kotimaiset design-klassikot. Aitoa nahkaa tietenkin.
Olen kiinnostunut ilmiöistä ja vaatteista, en niinkään muodista ja trendeistä (Keksin tämän äsken ja nyt mietin pitääkö se paikkansa. Kyllä, luulen niin.). Haluan trend setteriä mieluummin olla se, joka informoi yleisöä settereiden uusista hienouksista ja hömpötyksistä.
Eihän aamukahvilla nyt hyvänen aika ole mikään kovin kummoinen muotiblogi. Toivottavasti omassa epämääräisessa lifestyle-kategoriassaan kuitenkin suht kelpo.
Ilmiöt, siitähän tämä blogi pitkälti rakentuu. Joskus ilmiöt ovat tiedostamatta mukana jutuissa, joskus tiedostetusti. Onko tämä sitten ilmiöblogi? Parempi jättää kategorisointi ja keskittyä sisällön tuottamiseen.
– Henriikka
ps. Eilen vietettiin Twist & Tangon sample saleja. Kiitos kaikille osallistuneille. Olipa kivaa.
Kuvat: Miki Toikkanen
hehee, kirjoitin juuri eilen muumivaatepostauksestasi lyhyen genreanalyysin yliopiston kielten laitoksen diskurssintutkimuskurssille. keskityin enemmänkin postauksen, kuin blogisi genreen, mutta sivusin asiaa ja käytin lifestyle-blogia. tämähän olisi ollut mielenkiintoinen postaus genreanalyysin kannalta ;-) mutta oikeasti olen samaa mieltä, ettei kategorisointi aina ole tarpeen! blogisi sisältö on juuri hyvä näin, vähän kaikkea :-)
Ohoh, mikä kunnia.
Kiitos kovasti :-)
Ollessasi kiinnostunut ilmiöistä, kuulostat aivan sosiologilta :) Ja kuten sosiologiassa määritellään, että osa käsitemääritelmistä pätee vain tietyssä ajassa ja paikassa eikä universaalisti, niin eiköhän muotiblogi, lifestyleblogi, sosiologiblogi tai mikävaanblogi sovi tietyssä ajassa ja paikassa sun blogin kuvaukseksi! Sinähän sen päätät! Vaikka someyleisö saattaa yrittää päättää puolesta…
Hihi, kiitos mainiosta kommentista.
Liiallisesta määrittelystä koituu vaan ahdistusta!
Minä luen tätä just siksi että täällä ei esitellä 500 euron designluomuksia vaan vaatteita jotka on normaalille ihmisille hankittavissa ja kun varsinkin second handia arvostan paljon.
Minäkään en ole kiinnostunut trendeistä mutta kaikki ilmiöt kuten esim terveyssandaalit on musta hauskoja ja niitä haluan seurata :)
Ihana kuulla, että tämä ei ole pelkästään sellainen 500e designluomus -blogi!
Kiva, kun kommentoit.
Täysin samas mieltä tosta Fashion worries -aliarvostuksesta! Neroutta parhaimmillaan ja sulle myös isopeukku hymyilyttävästä blogista!:)
TRUE TRUE TRUE. Ei ole sen voittanutta. Oikein sydämestä riipaisee, kun se blogi ei ole jo suurissa parrasvaloissa.