Avauduin eilen kavereille sitruunamarenkipiiraan ja kahvin äärellä, että aikakauslehdet ovat mahdollisesti suurin paheeni. Tai ainakin hämärin. Tiedättekö, tilaan niitä melkein kaikkia. No, en nyt aivan kaikkia, mutta ei ole tavatonta, että samanaikaisesti minulla on viisi pätkätilausta käynnissä. Odottelen mukavia kaupanpäällislahjoja ja saatan tilata Dekon, Olivian, Trendin, Imagen tai jonkun muun lehden hetken mielijohteesta muutamaksi kuukaudeksi.
Tilaamisessa ei ehkä ole mitään pahaa. Itse bloggaajana edustan ehkä sitä median puolta, joka nakertaa koko ajan aikakauslehtien leivästä (tai jonka ainakin luullaan nakertavan). Siksi heitän heille pullanpaloja oikein mielelläni. Sitä paitsi saan lehdistä hirveän paljon irti. Täyshömppää en kestä, aivot on oltavat mukana edes toisen lohkon verran. Mutta tarraan lehtiin, kun haluan rentoutua.
Mutta! Pahinta kaikessa on lehtien säästäminen. Saan kiksejä kokonaisista sarjoista. Mieluiten tilausnumeroista, joihin ei ole läntätty irtonumeroiden tavoin alennustarroja. Pätkälehtitilaajana muutama numero saattaa helposti jäädä välistä. Saan siitä päänsärkyä. Katsastan lähimmällä lehtipisteellä, olisiko puuttuva numero alennuksessa. Saatan jopa vaivihkaa napata numeron roskakatoksen paperinkeräyspisteeltä tai anella ystävän lukemaa itselleni.
Sitten köytän valmiit sarjat kahdella vyöllä: toinen poikittain, toinen pitkittäin. Usein valmis tarkoittaa 12 numeroa. Kahtatoista kaunista numeroa täydellisesti nipussa, asetettuna suoriin riveihin lankkuhyllyllemme. Sitten katson niitä, joskus avaan vyönsoljet (jotenkin seksistinen ajatus, anteeksi) ja selailen lehtiä varovasti. Ja mietin, mitä minä loppujen lopuksi niillä sarjoilla oikein teen.
– Henriikka
Ps. Ei, ei ei. Ei minulla sentään ole kaikki sarjoja näistä 70-90-luvun lehdistä lähtien.
Vähän samaa ”vikaa” täällä :D Aina ei kerkeä lukea, eikä varsinkaan sitten niitä vanhoja, mutta säästettävä on. Voi rakkaat lehdet!
Hahaha, tää on niin typerä tapa. Miksi pitääkin olla tällainen hamsteri?
Hui, mä puolestani jouduin jo kieltää äitiäni tuomasta yhtään enempiä lehtiä mulle. En vaan löydä aika käydä niitä läpi. Tartun huomattavasti helpommin kirjaan, kuin lehteen. :)
No ups. Parempi se kai noin päin on. Mä taidan olla äitisi kanssa yhtä hassu. Vaikka kirjaihminen olenkin, usein duunipäivän jälkeen käteen osuu kyllä lehti.
En tiedä sitten kumpi on pahempi, tilata muutamaa lehteä samaan aikaan vai ostaa joka kuukausi jokaisen lehden irtonumerot :D Itselläni tuppaa nimittäin käymään aina niin päin, ja uusin lehti on ostettava vaikka vanha olisi vielä puoliksi lukematta!
Totta totta… Sitä paitsi irtonumeroissa on niitä ärsyttäviä ale-tarroja hhaha. Toisaalta siinä ehkä huomaa helpommin sen rahanmenon, mikä on tilauksissa niin salakavalaa.
Sama pahe mullakin. Tykkään niin kovasti siitä uuden lehden tuoksusta ja tunnusta. Ja pakkohan ne on säästää ja niputtaa ja ihailla niitä lehtipinoja. Välillä tilauksessa on useampi lehti, toisinaan vain yksi. Irtonumeroitakin ostan usein. Joskus käyn lehtipinot ja lehdet läpi ja heitän joitain pois, mutta sitten on niitä lehtiä, mitä ei vaan voi poistaa kokoelmasta :)
Kuulostaa ihan minulta. Joskus kyllä mietin, että kuinka kauan noita sitten säästelee. Eihän sitä voi vuorkata mitään varastohäkkiä sen vuoksi, että saa lehdet talteen.
Ihanaa, kun ei ole tuon pahempi pahe! :) Vois mennä paljon huonomminkin. Terkuin sokerisyöppö
No totta!
Mutta myönnän, että olen myös sokerisyöppö, itselleni turhan ankara, ylijärjestelmällinen, sotkusta ahdistuja ja heräteostaja. Että on niitä paheita ehkä muutama lisääkin.