Täällä sitä maataan, sairasvuoteessa. Kiukkuisena ja naama kipeänä. Aamulla lähti viisaudenhammas, ylhäältä oikealta, ja se oli toinen älyhammas, joka minulta on kiskaistu. Repiminen sujui kuin tanssi, niin kuin viimekin kerralla. Ei sattunut yhtään, ja lääkäri oli mukava. Kehui hammastani kauniiksi, korjasin kuvailemalla ällöttäväksi. Matkalla töihin nauratti, kun nenä kääntyi puudutuksen johdosta huvittavasti vinoon.
Vaan eipä naurattanut enää, kun puudutus laski. Iski armoton hedari: ei ainoastaan päähän, vaan koko naamaan. Olen pystynyt syömään pari lusikallista rahkaa ja muutaman hörpyn vettä.
Tämä ilta menee kiukutellessa.
– Henriikka
Ps. Lääkäri kysyi haluanko hampaani muistoksi. Totta kai halusin. Teen siitä onnenamuletin itselleni tai äitille joululahjaksi. NOT. Miksi joku haluaisi verisen hampaan muistoksi?
Täh mää ainaki nuorempana halusin itelleni kulmahampaat jotka repivät multa irti. :D Oli siistiä.
Mä en kestäääääää. Niin kauheeta :—-D
Tsemppiä ja levon hetkiä sinne! Toivottavasti särky jossain kohtaa helpottaa. Urheaa että jaksoit silti päivittää blogia, vaikkei olis tosiaan tarvinnut.
Kiitos Naava (back in business, yeah!).
Sattuipas sopivan yhtäaikaisesti! Itse luovutin kaksi viimeistä viisuriani perjantaina ja vaikka operaatio olikin niks ja naks ohi, eikä kivutkaan mitään maata kaatavia ole olleet, toivon ettei valtion hammaspankkiin enää tarvittaisi ainuttakaan minun hampaistani, kyllä sen verran edelleen jomottaa…Tsemppiä, jaettu kärsimys on aina pienempi taakka yksin kantaa, hyvä kun kerroit! ;)
Kaksi samaan aikaan, jaiks. Toivottavasti oot saanut nukutuksi. Jaettu kipu jännästi jakautuu, niin se vaan on.
Voi eii, inhaa! Kammolla odotan samoja operaatioita.
Mutta – ei varmana yhtään lohduta kyllä – näytät ihan överisöpöltä kuvassa! Tommonen. Tommonen mököhamsteri!
Hhahah, mä katsoin tota kuvaa ja kelasin, että miten kukaan miltei-aikuinen voi näyttää noin reppanalta.
Mutta hei, ei tarvi kammolla venaa poistoja. Operaatioita ihan suotta liioitellaan. Mulla ne meni kuin tanssi ja tänään ei oo enää kipeä naamakaan. Paitsi pikkuisen.
Mietin tuota vikaa lausetta itsekin. Miksi?? Mieheltä revittiin hampaat keväällä ja yhden kaamean möhkäleen oli halunnut muistoksi. Sitä se sitten esitteli tyytyväisenä. Gross.
Toivottavasti ei tarvitse kärsiä kauaa! Hammasvaivat on aina niin inhottavia. Minunkin pitäisi varata aikaa poistamaan viisureita, mutta en uskalla.
yöaaakkk! mä en kestä, mikä stoori. Mieti, jos se olis tehnyt siitä sulle vaikka korviksen. Mikäs sen romanttisempaa.
Ajankohtainen aihe itselläkin, oon tässä viimeisen kuukauden aikana tajunnut, että se suun takaosan kumma jomotus johtuukin niistä kaikista viisaudenhampaista, jotka ovat alkaneet tunkea samanaikaisesti esiin… Pari on jo päässyt puhkaisemaan pinnankin, mutta siitä ei ole hajua, mahtuvatko kaikki tähän leipäläpiin vai pitääko joku repiä pois. Parin viikon päässä häämöttävää hammaslääkäriaikaa jännityksellä odotellessa… :S
Mä oon ollut vähän sellainen, että vaikka ei periaatteessa olis vielä tarvinnut ottaa pois, niin oon pyytänyt että voiskohan. Kun oon pelännyt, että ne työntää kaikki muut hampaat ihan vinoon. Mutta ei tarvi jännittää ainakaan, siitä ei oo hyötyä.
Minä pyysin hampaan muistoksi! :D Ehdottomasti! Harmitti kun toinen viisuri piti hajottaa eikä jäänyt kokonaista taikakalua siitä. Se on siisti sellanen ”voitonmerkki” ja tekisin todellakin siitä amuletin jos olis sopivan kokoinen kaulaan ripustettava purkki! En ehkä ihan paljaaltaan ripustais kaulaan kuitenkaan.
Tää on jotenkin todella absurdi kommentti. En todellakaan oo yleensä mikään ällöttelijä, mutta mun pieneen kaaliin ei kertakaikkiaan mahdu tuo hampaiden säilyttely. Teitä on näköjään monia haha!
au au, sama viime syksynä ja on kyllä ihan syvältä >:( voimahali sinne!
On syvältä ja hyvin kummallinen vika ihmisessä, jos evoluutioon on uskominen.
Hyyyi, mies on säilyttänyt omaansa vuosia. Tosin heitettiin se viime viikolla roskiin, kunhan hän oli ensin saanut vähän säikytellä mua sillä (jättämällä sen mun löydettäväkseni laatikkoon ja sitten vielä valehtelemalla, että haluaa edelleen säästää sen).
Pikaista paranemista sulle!
Yääääh. Mua jotenkin nauratti ja ällötti tämä juttu yhtä aikaa. Kai heitit sen vielä salaa roskiin? Ja mies jää sitä ikuisesti kaipaamaan.
Otan osaa ;) Perjantaina vedettiin minultakin viisaudenhammas alhaalta ja aina vaan särkee. Kurkkukin niin turvoksissa ettei saa kuin liemiruokaa syötyä. Onneksi tämä on viimeinen kerta kun tarvii tuon hampaan takia kärsiä. Kai tästä vielä hengissä selvitään =D
Jotenkin iskee konkreettisesti tajuntaan, että aika moni ihminen oikeasti lukee tätä blogia, kun jo näin monelta on vedetty viisureita suht samaan aikaan. Haha.
Hengissä selvitään, varmasti!
Ai kauhee mä jo pelästyin et otit sen hampaan!!!!!
no en todddd!
Höh! Ite täytin just 18 ja kyllä suurin osa irronneista maitohampaista ja kaikki irti revityt neljä rautahammasta (jotta kulmahampaat mahtuisivat suuhun…) tallessa jossain kaapin kätköissä semmosessa söpössä läpinäkyvässä purkissa. Kaiken huipuksi siellä on toki myös lista, johon uskomattoman upeilla harakanvarpailla on kirjoitettu osa niistä päivämääristä, kun hampaita on irronnut (kaikkia ei tietenkään voinut muistaa kirjata ylös ;))
Ja vuosi sitten kerran kesällä tajusin, että ensimmäisen viisurin ensimmäinen kulma oli tullut esiin. Loppupäivän riemuitsin, että jee, mulle tulee hampaita :P (vielä on helppo hymyillä, kun ainuttakaan kivuliasta hetkeä noi viisurit ei oo aiheuttanu…)
Hmmm, tapansa kullakin. Ehkä mä oon vaan löytänyt heikon kohtani, kun jotenkin hampaat (etenkin suusta irroneina) saa mut jotenkin ällöttelemään. Mutta ei kait siinä, kauniita hampaitahan voi sitten mummona ihailla jossain purkissa hihi. Taitaa mullakin olla ekat tippuneet maitohampaat tallella jossain äidin kirjan välissä.
Ja hahaha, mahtava asenne! ”Lisää hampaita”