Arvatkaapa missä viipotan? No Amsterdamissa. Ei mitään huvittelua ja lomailua, vaan silkka työmatka, mutta onpa sentään ulkomailla. Aikataulu on sen verran tiukka, että ehdin nähdä hotellimme lisäksi muutaman kauniin talon ja joenvartta. Äsken säntäsin tunniksi Stedelijkin museoon päivän virallisen ohjelman päätyttyä. Marlene Dumas oli vaikuttava, mutta voiko koskaan mikään hehkutettu näyttely olla kaiken hehkuttamisen arvoinen? Ehkä Tove. No joo joo, muutama muukin.

Nyt olisi tunnin väli ennen illallista ja tämä väsynyt reissunainen käyttää sen ajan löhöön. Nostan jalat seinälle ja nautin siitä, että hotellihuoneen lattia on glitteröityä asvalttia. Voi olla, että glitterillä on yritetty vähän peittää karua fiilistä, mutta mitäs sitten. Yritän itsekin peittää usein glitterillä kaiken kuran ja sonnan. Break in case of Fabulous.

Huomenna jatkamme muualle Alankomaihin ja lopulta Belgiaan. Torstaiksi takaisin kotiin. Tuntuu hyvältä kulkea täällä auringonpaisteen alla, aivan kuin olisi vielä syyskuu. Keskiviikoksi Brysseliin luvatut sateet voivat saatella minut taas takaisin kotimaan tunnelmiin. Mistä vetoa, että Helsinki-Vantaalla sataa? Tuntuu, että siellä sataa aina jotain: vettä, räntää tai pieniä miehiä.

Reissulainen kuittaa ja yrittää pienessä hedarissa ja vatsa kurnienkin muistaa, että ainakin ollaan ulkomailla.

– Henriikka

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI