”Tämä maailma rakastaa sarjakuvahahmoiksi jalostettuja sukupuolia, erityisen miehiä ja erityisen naisia, jotka heijastelevat toistensa kiillotetuilta pinnoilta vain itseään.
Minä rakastan kohtuullisia miehiä ja kohtuullisia naisia, jotka ymmärtävät luonnon ihmisessä ja ihmisen luonnossa.”
”Rakastan pitkospuilla vieretysten käveleviä tuulipukumiehiä ja -naisia. Rakastan tunturissa perätysten hiihtäviä reppuselkämiehiä ja -naisia.
Rakastan kumaraisia vanhuksia, jotka taluttavat toinen toisensa postilaatikolle ja maitokauppaan, niin kuin ovat taluttaneet halki elämän.”
(Taivaslaulu – Pauliina Rauhala)
Rakkaudella:
Henriikka
HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI
Oi että. Tämä postaus kosketti. Taivaslaulu on hyvä kirja.
Voiko sen kauniimmin sanoa! Niin minäkin. Ja tuo sama ajatus heijastuu blogistasi, josta tykkään postaus postaukselta aina vain enemmän – kiitos!
Tuli ihan kyyneleet silmiin.
Taivaslaulussa on paljon kaunista, muuan muassa se rakkaus, jonka Aleksi ja Vilja jakavat. Paljon sen maailmassa on myös sellaista, jota en kenenkään elämään soisi. Mutta hieno teos. Puhutteleva.
Kylläpä kosketti tuo teksti tänä aamuna. Kiitos, ku teet tällasta blogia. :)
aivan ihana, kiitos :)
Ihana teksti! Ja mulla sattuu just olemaan Taivaslaulu lainassa ja seuraavana lukuvuorossa, jee!:D
Love the skirt!! Ja joo ei mitään valittamista muutenkaan koko asusta :D
Se on kyllä erihyvä. Ihan parhaita koskaan lukemistani.
Onneksi varmaan ihan hyvälaatuiset itkut.
Oikeassa olet sanoissasi. Puhuttelava kirja, todellakin. Riittää miettimistä pitkälle.
Kiitos Marjaana! Oot taas linjoilla pitkästä aikaa tyyligimma.