On tässä ilmoja pidellyt. En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta se taitaa olla hyvä puheenavaus silloin, kun ei ole muutakaan sanottavaa. Istun posket helottavina residenssimme keittiössä ja katson viimeviikkoisia matkakuvia läpi. Nyt olemme vallan lomailemassa akselilla Saksa, mutta viikko sitten vaelsin vielä Alankomaita ja Belgiaa työmatkatarkoituksella.

Teen päivätöitä tuottajana kuvataiteen parissa ja matkan aikana näki jos jonkunmoista installaatiota ja studion nurkkaa. Hikiset mutta kiinnostavat palaverit jäi ikuistamatta, mutta eniten jälkikäteen inspiroi kaikki kontekstistaan irrotetut muistokuvat. Nämä toden totta kultaavat muistot raskaista työpäivistä ja jäljelle jää vain valoisaa tilaa ja väripaletteja.

Kaupunkikohteina olivat matkan aikana Amsterdam, Maastricht ja Bryssel. Brysselissä ehdimme vierailla jo kesän 2013 reilillä (stooria täällä), mutta kahteen muuhun paikkaan en ollut ennen jalallani astunut. Maastrichtiin en saanut muutaman tunnin vierailun aikana kunnolla tarttumapintaa, mutta Amsterdamista nousi huippufiilikset. Matkat taittuivat pyörällä joutuisasti, kaupunkikuva oli sympaattista ja jopa kylämäistä, ja rakennukset kauniita. Tänne tahdon uudestaan ajan kanssa, ilman työvelvoitteita.

Harvassa on ne paikat, joihin en tahtoisi uudestaan. Elämän hienoja mutta yhtäaikaisesti julmia totuuksia.

Viikonloppu lähestyy. Vielä jaksaa hetken koulu- tai työpöydän ääressä. Skararambaa!

– Henriikka

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI