Kahdeskymmenesneljäs joulukuuta, jouluaatto 2014. Kylmä pakkaspäivä ja jouluntuoksuinen anoppila. Ihanaa, taas kerran yhtä ihanaa.
Ylläolevassa kuvassa on muisto lapsuudesta, 90-luvun puolesta välistä. Paimen, nuori neitsyt Maria sylissään Jeesus-vauva, haudanvakava kertoja (kädessä Raamattu, ei clutch) ja riemukas viestinviejä-enkeli. Esitimme joka joulu sisarusparven voimin jouluevankeliumin isovanhemmille. Ilmeestäni päätellen näyttelijänhomma ei kiinnostanut yhtä paljon kuin odottavat lahjapaketit. Meidät olisi kaikki neljä otettu samantien Teatterikorkeakouluun, mutta oli vielä tarhat ja koulut kesken. Pikkusiskolta joka tapauksessa hieno suoritus nousta Jeesuksen roolista Mariaksi.
Huomenna viettämään vielä toista joulua toisen, sen alkuperäisen, perheen luokse. Mutta sitä ennen joulurauhaa, saunaa, riisipuuroa ja yökirkko. Ja ehkä muutama pakettikin. Kaunista ja rauhallista joulua teille kaikille.
– Henriikka
Nauroin tuolle kuvalle ja tekstille oikeasti ainakin kolme minuuttia. :D Ilmeet…… ja toi clutch
Hyvää joulua!!! <3
Ja sit kun toi innostuneisuusaste laimenee järjestäen vasemmalta oikealle ainakin naamavärkin perusteella :D
hahahahaha. totta :D :D
Hahaha, muakin nauratti kun luin tuon innostuneisuuden laimenemisen vasemmalta oikealle. Mun muistoissa mä olin kyllä tosi innoissani, totuus on näköjään toinen.
Hyvää joulua! Itse kans vielä suuntaan yökirkkoon :)
Kiitos Naava. Toivottavasti oli ihanaa ja tunnelmallista.