
Tässä sitä ollaan ja loma on alkanut. Olen jaksanut taas tämänkin vuoden melkein loppuun saakka. Ja miksipä en olisi? Elämä kantaa ja hymy majailee suupielissä. Joskus ei meinaa jaksaa ja nuupahdan, mutta vierellä kulkee kaveri, joka nappaa silloin reppuselkään. Kyynisyydeltä ja totaalisilta turhautumisen hetkiltä ei voi täysin välttyä, mutta lähes aina valitsen ilon.
Vuosi 2014 on ollut taas aikamoinen ilon vuosi, mutta en nyt kerro siitä. Ne kliseiset puheet ja pohdinnat saatte sitten tarjoiltuna vasta uuden vuoden tienoilla parin viikon päästä. Sitten tulee vuosikatsaukset kuukausittain, listaukset vierailluista maista ja vuoden asut kätevästi yhtenä köntsänä. Tulee haaveet, jotka hups vain ovat käyneet toteen ja tulee liuta uusia unelmia ensi vuodelle. Tulee analyysiä siitä, kuinka on ollut niin vaikeaa, ja kuitenkin kaikki on vahvistanut kuin barbaarin salitreeni konsanaan.
Mutta nyt ei ole vielä sen aika, sillä kuka haluaisi skipata vuoden parhaat hetket joulukuun lopulta. Huomaan, että vuosi vuodelta uuden vuoden analyyseihin halutaan syöksyä yhä kiireemmin. Mutta koska joulu on nimenomaan rauhan juhla, miksi tappaa se kurkkimalla liikaa seuraavaan vuoteen? Ehtiihän sitä vaikka välipäivinä.
Tänään alkoi loma. Se on ihmeellisen pitkä: 2,5 viikkoa. Ehdin kerrankin nähdä kunnolla molemmat perheet, viettää molempien kanssa aikaa kyllästymiseen saakka ja oikeasti olla läsnä. Se on joulussa parasta.
– Henriikka
Kuva: magentaandlime.net
(HUOM! Täältä saa ladattua ilmaiseksi kuvanmukaiset posterit itselleen)
Ps. Blogilista toimii taas! Hurraa. Kaikki haamukirjoitukset ovat nyt lopullisesti kadonneet, eikä lista päivitä omiaan.