
Armollista lauantaita itse kullekin. Nyt tulisi pala realismia eiliseltä. Jostain syystä ihmisiä kiinnostaa blogeissa ja sosiaalisessa mediassa kaikista eniten ihmisten elämä ”kulissien takana”. Jostain syystä sellainen realismi, jopa paikoitellen inhorealismi, rauhoittuu ihmisten mieliä: ”Ai, heilläkin eletään kuitenkin normaalia elämää. Niilläkään ei onneksi ole aina siistiä”. Jostain syystä edes tavalliset hetket eivät kelpaa, vaan moni toivoisi näkevänsä paloja huonoimmista hetkistä, epäonnistumisista ja surkeimmista arki-illoista.
Vaikka ymmärränkin tämän ajatusmallin lohdullisuuden, olen myös ihmetellyt asiaa aika lailla. Ymmärrän toki, että someen suodatetaan vain tiettyjä asioita ja sitten on olemassa ihan oikeasti niitä ihmisiä, keillä on aina siistiä. Eipä se ole minulta pois. En henkilökohtaisesti toivo saavani vahingoniloa kenenkään kehnoista päivistä, vaikka itseironisesti kirjoitetut kömmähdys-statukset ovatkin usein niitä parhaita. Mutta niissäkin tapauksissa kertoja on itse halunnut tuoda aiheet esille.
Tässä olisi kuitenkin muutama niin mahtava ja realistinen otos eiliseltä, etten voi olla jakamatta. Sairaslomapäivä, pakastekuutiokasvissosekeitto ja raejuustoa, collegepaita, villasukat ja pyjamahousut. Otti aivoon, että aurinko paistoi silmiin, kun katsoin Frendejä. Kiskaisin lähimmän löytyneen lippiksen päähäni (kappas, hintalappukin oli vielä kiinni, ja niin oli sopivan arkinen hetki kasassa, kun salakuvaaja saapui.


Ei ollut muuten kovin hyvää tuo kasvissosekeitto. Oikeastaan melko pahaa. Mutta sen avulla olen toivottavasti jo paranemaan päin.
Jälkeen päin ajateltuna näinä aikoina niin kovin harvoin pilkistävästä auringosta olisi voinut ottaa kaikki D-vitamiinit talteen, mutta tuossa hetkessä telkkari tuntui tärkeämmältä.
Tavallinen elämä on hyvää. Ettäs tiedätte.
– Henriikka