Tänään alkoi työt loman jälkeen, enkä muista koska olisi ollut yhtä hankala kammeta itsensä ylös sängystä. 06:30, time to get up tiger! Torkku kävi ja jännästi ylhäällä oltiin vasta hetkeä yli seitsemän. Meinasin lannistua jo siinä vaiheessa, kun en osannut käyttää uuden herätyskellon torkkua.

Raitiovaunussa oli tunnelmaa yhtä paljon ja vähän kuin aina. En muistanut ottaa kahvia matkaan ja kassikin painoi kuin suurimmat syntini. Toisaalta kuulun kyllä sellaisten nolojen maanantai-fiilistelijöiden porukkaan. Jotka jakavat oh no monday again -kuvia, joissa porukka on silmät ummessa ja suut mutrulla, ja koirat ovat lysähtäneet kuonot kahvikuppiin. Ja sitten päivitellään, kuinka kauheita maanantait ovatkaan, vaikka oikeasti salaa fiilistellään sitä nuhjuista melankoliaa ja kuinka voi juoda väsyksissään kaakaota ja pukea itsensä kokovartalosukkaan.

Mutta äkkiä sen huomasi, että kaikkihan rullaa. Mitä pidempi loma, sen hankalampi on töihin palata, mutta loppujen lopuksi se ei ole niin kovin ihmeellistä. Sitä istuu työpöytänsä ääreen, alkaa purkaa saapuneita sähköposteja, tekee tutun to do -listan priorisointijärjestyksessä ja aloittaa hoitamaan asioita rasti ruutuun -meiningillä yksi kerrallaan. Suht samanlaistahan se on lomallakin.

Sitä paitsi mitä se sellainen elämä on, jota elettäisiin vain lomalla? Lähinnä turhaa. Jotenkin parempi muokata työstään ja kaikista maanantaistakin vähintään kelvollisia. Vaikka sitten sillä nurinkurisella maanantai-fiilistelyllä.

(Ai miten nämä kuvat liittyvät mihinkään? Ei mitenkään. Kunhan laitoin.)

– Henriikka

takki/Twist & Tango, kengät/Bianco, viittapaita, housut, korvikset & vyö/second hand