Siivouspäivä. Herättiin kellonsoittoon yhdeksän maissa, syötiin aamupala ja sitten siivottiin, siivottiin, siivottiin. Siivous ei kuulu asioihin, joita välttämättä vaalisin elämässäni tällä hetkellä mitenkään ylenpalttisesti. En välttämättä nosta imuria esiin, vaikka huomasin nurkassa pienesti pölyä (tai vähän enemmänkin) tai huiskauta pölyrättiä, jos hyllyllä olevat peltipurkit eivät kiillä puhtauttaan.

Mutta rakastan puhtautta ja oikeastaan siivoamistakin, kun on vain kylliksi aikaa. Tänään olimme varaneet asialle koko pitkän päivän. Aloitimme kymmeneltä ja lopetimme äsken, melkein 10-tuntisen urakan jälkeen. Pyykkikoneessa pyörii vielä pyykit ja tuuletetut petivaatteet odottavat puhtaita lakanoitaan, mutta muuten koti on valmis nautittavaksi.

Mikä tunne onkaan, kun saa rullata pakkasesta tulleet, kylmät ja puhtoiset matot lattialle ja valita uudet lakanat sänkyyn. Ja kun joka nurkassa tuoksuus pakkanen ja koivu. Kun imurin häly lakkaa, voi laittaa lempimusiikkia soimaan ja niin kuin äitini tapaa sanoa juhlan kunniaksi:
nyt keitetään oikein hyvät kaffet!

Lempeää sunnuntai-iltaa.

– Henriikka

Ps. Arvatkaa mikä on parasta koko päivässä? Naapuri toi äsken takaisin lainaamansa pleikkaohjaimen ja toi kiitokseksi jättipussin Kiss Kiss -karkkeja. Onnenpäivä.

Kuva: Andromeda Vintage