Tänään olen herännyt kiukkuisesti, kääriytynyt tiukempaakin tiukemmin leopardikuvioiseen aamutakkiin ja vetänyt villasukat jalkaan, jotta varpaat olisivat visusti turvassa. Olen syönyt aamupalan, jossa oli ainakin Suomen oloihin verrattuna yllättävän kypsää mangoa. Muuta en muista. Ainiin! Tyrnishotin join keltaisesta espressokupistani, niinkuin joka aamu.
Kannoin roskat katokseen. Siirtelin naapurien roskia jäteasiasta toiseen. Ei biojätteet kuulu lasiastiaan tai pitsalaatikot paperinkeräykseen. Yleensä en nipota, mutta nyt tein salaa muutostyötä. Raahustin ratikkaan. Ehdin kerrankin kunnolla. Mietin, että olisi voinut napata toisen kahvikupillisen matkaan. Nautin kuitenkin siitä, että yksittäispaikka oli vapaana. Aamulla on kiva istua leveästi, vähän röhnöttäen, suojassa omassa kuplassaan. Fyysinen kontakti muukalaisten kanssa on sitten iltapäivän sisältöä.
Vaihdoin sporaa, spårvagenia, raitiovaunua. Kutosesta seiskaan. Pääsisin yhdelläkin perille, mutta minimoin mieluummin kävelyn. Sporttiset pyrähdykset ovat sitten iltapäivän ansioita. Köpötin töihin, töppöstä toisen eteen. Tilasin hissin, avasin oven ja astuin työpaikalle. Nautin siitä, että korjauslakkaa on vielä jäljellä, sillä korjaan kalenterista aina kaiken väärinmerkityn säntillisesti ja korjaan pois kaiken peruuntuneenkin jälkikäteen.
Töissä istuin palaverissa ja toisessa palaverissa. Vedin itse sen mukavemman, otin rennosti, sillä tiistaisin ei kukaan jaksa mitään takkiaan painavampaa taakkaa. Vastailin sähköposteihin, allekirjoitin papereita, purin kuittikasaa ja exceleitä. Söin lounaaksi paria kiusausta, niin hauskalta kuin se kuulostaakin. Iltapäivällä kittasin kupin kitkerää kahvia, vaikka olen luvannut itselleni, etten siihen kuraan kajoa. Seisoin vastapainoksi kuitenkin kahvitaukoni seisten, sillä istuminen tappaa.
Kahdeksan tunnin istumisen jälkeen olin taas aika paljon lähempänä kuolemaa ja päätin lopettaa tältä erää.
Työpäivän jälkeen kävin akvarellikorttikurssilla, söin sushia ja näin Jenniä. Ja pohdin, että tiistait ovat ylivoimaisesti tylsimpiä ja voimattomimpia, eikä niitä kestäisi, ellei illaksi olisi suunnitellut maailman parasta ohjelmaa.
Surkeat tiistait.
– Henriikka
villapaita, nahkahousut, hattu / second hand, kengät / Nike
Oon säälittävän laiska kommentoija, mutta nyt päätin ryhdistäytyä ja kertoa että tää postaus oli hirmu sympaattinen ja samaistun ihan täysin!!
Kohta on keskiviikko, hyvää sitä päivää!
:)
Säälittävän laiska kommentoija olen itsekin, joten ei väliä. Minusta tuntuu, että tiistait on aina ihan ylitsepääsemättömän ankeita. Keskiviikosta lähtien taas aurinkoa.
Ihanaa kevättä Hanna. <3
Voi eii, no onneksi nyt on jo kauheen kiva keskiviikko, vai? :)
http://www.peaceandstyle.fi
Keskiviikkona jo hymyilytti. Ei hätää siis hih hih.
Ihanaa, että on muitakin, jotka uudelleenlajittelevat muiden roskat! :D
Onko se noloa vai siistiä? En ole varma haha. Teen sitä aina vain salaa, en teatraalisesti silloin kun naapurit näkevät.
Tämän talven tiistaista selviää kun illalla tulee ruotsalainen rikosleffa Beck! Joka viikko jotain erilaista herkkua, viltti, vilasukat ja ukko kainaloon. Meille on muotoutunut jo kirjoittamaton sääntö: tiistaina kotiintuloaika 22.00 :D Tosin nyt näytti aloitusajankohta siirtyneen 23.00. Turhan myöhä työssäkäyvlle, tai sitten keskiviikosta tulee se viikon pahin päivä liian vähillä yöunilla. Tsemppiä!
Mun on myönnettävä, että oon aivan liian nössö myöhäisillan rikosleffoille ja -sarjoille. Erilaiset herkut, viltit, villasukat ja ukot taas kuulostaa sopivalta. Ehkä löydän jonkun sopuratkaisun. Haha.