Miten mahtava onkaan jämäbrunssien konsepti. Edellisillan juhlista jäänyt ruoka mielettömänä (tai joskus vähemmän mielettömänä) kattauksena tarjoiltuna yökylään jääneiden uusien ja vanhojen ystävien seurassa. Usein astiat ovat herttaisesti eriparia ja kaikkia ruokia ei riitä aivan kaikille. Mutta juhlien vuoksi lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen kelpaa kaikki, kunhan on kunnon kuppi kahvia ja sopivan rauhallista musiikkia.

Jäimme perjantaisten syntymäpäiväjuhlien jälkeen ystäviemme tykö Turkuun. Lauantaiaamuna raotin silmiäni kunnolla vasta yhdeksän aikaan, mikä on tällaiselle aamukukkujalle poikkeuksellisen myöhään. Aamupalapöydässä istui tuttujen ystävien lisäksi myös uusia ja viime kesältä vanhoja latvialaisia tuttuja. Aamu-englantini oli keskinkertaista, aamu-latviani olematonta.

Jämäbrunssit ovat sopivan hitaita, aina erilaisia ja kautta linjan armollisia. Vaikka minulle ei krapulankaltaisista olekaan tapana kärsiä, tuovat edellisyön tanssiaskeleet väsymystä mieleen ja painoa jalkoihin. Aamupalapöydässä voi istua useamman tunnin, olla hyvässä tasapainossa keskittynyt ja omissa haaveissa.

Jämäbrunsseilla saattaa kärventää kynttilässä vaahtokarkkeja, vaikka kuuleman mukaan se on epäterveellistä.

Tämän aamuinen aamiainen oli huomattavasti suppeampi, mutta reilusti vähemmän väsynyt. Nyt on äänestetty ylpeydellä ja vaalikahvitkin kitattu.

Kesä tulee, pihabrunssit tulee. Niitä odotellessa.

– Henriikka