
Minne se kevät karkasi? Näiden kuvien maaliskuun viikko oli yhtä aurinkoa ja autuutta, nyt piiskaa räntää ja rakeita taivaalta minkä ehtii. Yritin tänään käydä juoksulenkillä ja sen aikana päälleni vihmoi varmaan neljää erilaista räntää. Miten niitä voi olla edes niin eri tekstuureissa ja tiheysasteissa?
Antaisi nyt auringon tulla, tulisi kepeys samalla. Olen jättänyt tällä viikolla kaksi sateenvarjoa matkan varrelle ja kastunut kolmesti. Onneksi on sentään kauniit kumisaappaat, mutta ei sekään nyt kaikkea pelasta.
Siihen nähden, miten laajasti olen rajannut blogini aihealueet, kirjoitan kyllä yllättävän paljon säästä.





Ensimmäistä kertaa elämässä kellojen siirto on oikeasti vaikuttanut elämääni kovasti. Minkä tuskan takana onkaan herätä klo 06:00, kun jo muutaman viikon ajan oli saanut nauttia pellavaisten ikkunaverhojen läpi ryömivästä valosta. Nyt vastassa on ollut vain pimeyttä ja märkää. Kaikki maailmankaikkeuden masennus tuntuu majailevan ikkunamme takana kuudelta aamuisin. Eikä lähde käskemällä.
Syksyisin saa juoda kuumaa kaakaota, kun on ihanan ikävää ja liian loskaista. Mitä keväisin saa kitata?
Kun pääsisi hetkeksi Kontuun. Gandalf paukuttelisi raketteja, hobittiväki tanssisi ja pompottaisin Frodoa polvella. Olisi kesä koko ajan.
Voi, Kontu.
– Henriikka
Arvon kevät-kaipailija, teidät on haastettu!
http://nofashionvictims.bellablogit.fi/2015/04/parasta-just-nyt/
Juttua on tulossa, malta vielä pikkuisen!
”Pompottaisin Frodoa polvella.”
Kiitos tästä mielikuvasta ja loisteliaasta blogista.
Hihihii, olepa hyvä. Ihanaa, jos hassut höpinäni ovat mieleesi :-)