Perhepääsiäinen, ihan parasta. Eilen päätin vähän törsäillä ja laitoin huutokaupassa kymmenen tuhatta yhteen mukavaan heräteostokseen. Täytyi päihittää velipoika, joka tarjosi toiseksi kalleinta summaa.
Monopoli, kavereiden kesken Monskeponske, herättää sellaisen nostalgiaryöpyn että huh huh. Markkaversiolla mennään, totta kai, ja jokaisella kadulla ja asemalla on lempinimet: Löntti, Simppa, Ansku, Rauttis ja Bulle odottavat uusia omistajiaan. Tällä kertaa Snelkku, Lissu ja Unske toivat tuloja omaan kukkarooni, vaan eipä kajonnut sormustimeni korkeina kohoaviin, uhkaavan vihreisiin Eiran tornitaloihin.
Ja arvatkaapa. Vaikka kuinka epäilivät business-taitojani ja nauroivat räkäisesti videolla, niin minähän sen pelin vein. Käteen jäi monta kymmentä tonnia ja kasvoille voitonriemuinen virne. Isoveljet lakoon.
Tarinan opetus: joskus kannattaa ottaa typeriäkin riskejä.
Vaikka ne maksaisivat kymmenen tonttua.
– Henriikka
Voiii että. Niin hyvälle mielelle tästä tulin. Mekin ollaan sukulaisten kanssa usein pyhinä pelattu monopolia. Se on parasta. Fiilaan noit lempinimii, meillä Bulevardi on Bultsuwartsu :-) Löntti ja Simppa <3 voi ihanat.
Hurraa, Monopoli on ihan huippu. Ja lempinimet tekee siitä vielä huipumman. Bultsuwartsu hehehee, mainio. Ja vielä että se kirjoitetaan tuplaveellä!
Kiva, kun kommentoit Sini.