Huom! Kirja saatu arvostelukappaleena
En ole mikään kasvisruoan mestari. Osaan loihtia vaikka minkälaisia salaatteja, mutta lämpimien kasvisaterioiden kanssa olen aivan uuno. En yksinkertaisesti keksi, millaisia kasvisvaihtoehtoja voisin kokeilla.
Lapsuudenkodissamme noudatettiin paikoitellen kokeilevaakin, mutta pääosin oikein perinteistä suomalaista 90-luvun keittiötä: nakkikastiketta, makaroonilaatikkoa, pinaattilettuja, broilerinkoipia ja kinkkukiusausta. Juhlapäivinä oli usein ruokaisia salaatteja, joista makaroonisalaatti oli suosikkini. Tavallisista puoli viiden päivällisistä harva vaihtoehto oli kuitenkaan kasvis.
Vaikken vege tai kasvisruokailija olekaan, syön mielelläni kasvista. Keliakia-diagnoosin vuoksi etenkin sosiaalisissa tilanteissa helpottaa, ettei gluteenittoman vaihtoehdon lisäksi tarvitse erikseen vaatia vielä kasvistakin. Omassa keittiössä saa kuitenkin tehdä juuri sellaista ruokaa kuin haluaa ja yritän koko ajan vähentää punaista lihaa ja ottaa tilalle maistuvaa vegeä.
Maaliskuulla kauppojen hyllyille ilmestyi jättimäinen tiiliskivi: Vege! -tuoreita makuja kotikeittiöstä. Ystävykset Alex Nieminen ja Riikka Sukula julkaisivat yhdessä kasvisreseptikirjan.
Kirjan taustalla on suomalaisten kasvanut innostus kasvisruokaan ja kieltämättä kirja kuulosti juuri siltä kuin se olisi omiin tarkoituksiini tehty: ”Tutkimusten mukaan kasviksista haluttaisiin tehdä ruokaa useammin, mutta ei tiedetä miten. Tämä kirja tarjoaa vastauksia siihen. Kirjan idea lähti siitä, että kattavaa suomenkielistä, “tavallisen ihmisen” kasviskeittokirjaa, ei juuri kaupoista löydy”, kertoo Alex Nieminen.
Kirjassa on mukana innostavia ideoita tutuista raaka-aineista sekä runsaasti kokeiluihin kannustavia vinkkejä. ”Puolet resepteistä on kotiklassikoitamme, puolet uusia, tätä kirjaa varten ideoituja ja testattuja. Ehdottomat suosikkimme ovat portobelloburger, kukkakaalicrust -pizza sekä beet wellington”.
En itse juurikaan välitä tofusta ja siksi seuraava kommentti sai minulta ison peukun: ”Ituja, tofua tai soijarouhetta resepteistä etsiville kirja tuottaa pettymyksen. ”Lupaamme, että kirja on sataprosenttisesti itu-, seitan- ja tofuvapaa”.
Odotan syksyä ja sienijuttuja.
Minun mielenkiintoani taas ehkä vähän vähensi kirjan tofuttomuus ja seitanittomuus. Okei, kesti jonkun 6 vuotta kasvissyöjänä, että opin valmistamaan niitä hyvin (osittain laiskuudesta oli kyse). Onko vege-kirjan resepteissä sitten käytetty paljon maitotuotteita tai munaa? Ja koetko kirjan olevan enempi tehty miellyttämään sekasyöjää? :) Mielenkiinnolla aina seuraan uusien kasvisruokakirjojen tulemista markkinoille, tää vaikuttaa aika uudelta konseptilta!
Kieltämättä iduttomuus ja seitanittomuus minua myös vähän harmitti, vaikka tofut ja soijarouheet jätän suosiolla usein muille. Sinänsä tuo Vege-nimi on vähän harjaanjohtava että osassa reseptejä on kyllä esim. kananmunaa, joten vegaanille tämä ei sinänsä ole. Mutta suuri osa resepteistä näytti kyllä myös munattomalta ja maidottomalta. Tuolta blogista niitä reseptejä näkee suoraan.
Vegereseptivinkkinä täytyy jakaa ilosanomaa – Syötävän Hyvää blogista löytyy ohje ’Kiroilevan vegaanin pad thai’ On muuten herkullista! Ja joo, on siinä tofua, jonka fani en itsekään ole, mutta sopii tuohon, tai miksei voisi jättää pois tai laittaa vaikka katkarapua.
Tofu on itselleni vähän kirosana, mutta Jalotofun tuotteet on esimerkiksi olleet oikein hyviä. Miksei siis kokeilla tuotakin, kun kerran suosittelet? Tänks :–)
Täytyykin tutkia tuota opusta joku kerta esim. kirjakauppavisiitillä! Ja jos helppo arkivegeruoka kiinnostaa, niin suosittelen erittäin lämpimästi tätä blogia: http://chocochili.net/ On meinaan pelastanut mut monta kertaa ruokakaupassa, erityisesti vegaaniuteni alkuaikoina, kun päässä olevia vakkarireseptejä ei ollut. Kannattaa kokeilla esim. kookoscurrya tai helppoa linssikeittoa. (Ja vielä pakkp mainita: helsingin sanomien mustapapupihviohje on ihan mielettömän herkullinen!)
Joo ja jos et kirjakauppaan asti jaksa, niin tuolla heidän blogissaan on paljon noita samoja reseptejä. Chocochili onkin tuttu, tosin ihan uusi sellainen. Uskon blogin pelastavan myös minut monessa tulevaisuuden hetkessä.
[…] kesken kirjoituksen lisätietoa kirjasta ja mitä mitä mitä! Klikkasin auki oman kirjoitukseni. Olenkin siis kirjoittanut kirjasta jo aiemmin, en siis paasaa […]