Minulta jäi kerran eräs työkeikka saamatta, kun en ollut maksavan osapuolen mielestä riittävän fashion. Vaikka se on minusta toisaalta aika huojentavaakin (kuulostaa nimittäin raskaalta olla tarpeeksi fashion), niin nämä kuvat on minusta aika fashhhh. Ei välttämättä sellaiset että Vogueen kelpaisi, mutta ensimmäisen kuvan slaavikyykky voisi hyvinkin mennä läpi jossain kuppasemmassa indiejulkaisussa. Toisaalta indiejulkaisujen kuvien pitäisi olla vähän raffimpeja. Ehkä voisin olla kyykkypissalla?
Näin erikoiset housut ovat olleet tällaiselle tavallisen pukeutumisen kesälle jotain aivan spesiaalia. Olen kulkenut lähinnä farkuissa, lenkkareissa, t-paidassa ja nahkatakissa ja jättänyt erikoisemmat vaatekappaleet odottamaan erikoisempia päiviä. Heinäkuun työpäivät ovat olleet kivoja, ja helppo, huoleton pukeutuminen on saanut duuniviikotkin tuntumaan lomalta. Satunnainen vaatteilla irrottelu muistuttaa kuitenkin, että joskus mukavuusalueelta poistuminen tuottaa parhaita tuloksia.
Niskani ja hartiani voivat paremmin, kiitos kysymästä (ja vinkeistä!). Sidoin ranteet eilen yhteen nukkumaan mennessäni hikinauhalla, mutta olin unissani kieputellut itseni irti tästä ansasta ja nukuin taas kerran onnellisesti kädet pään yläpuolella. Siitäkin huolimatta voin jo vähän paremmin, ja happi on päässyt jo kulkemaan aivoihin saakka. Taidan suunnata tyyny- ja tennispallo-ostoksille heti palkkapäivän jälkeen.
Mutta arvatkaa mitä tänään kävi? Kävelin töistä kotiin Putte’sin pitsabaarin edestä. Katson usein nopeasti ikkunoiden läpi, istuuko sisällä tuttuja, sillä paikkahan on miltei aina täynnä. Sattumalta huomasin vanhan kaverin muutaman vuoden takaa. Oikein mukava jantteri, jonka kanssa samassa porukassa vietimme erästä kesää. Ilahduin, leväytin koko naamani levyisen hymyn ja vilkutin vimmatusti. Kaveri katsoi minua, suoraan minua. Tajusin, ettei hänellä ole harmainta aavistusta kuka olen. Tuijotin tiukemmin ”hei se olen minä”- ja ”kamoon, vanha kaveri” -katseillani. Ei reaktiota. Poistuin paikalta. So long sucker!
Hän ei varmaan vain halunnut tunnistaa, koska en ole riittävän fashion. Ympyrän kaari sulkeutuu. Saatan vihoissani poistaa hänet facebook-kavereista. Heippa vaan sitten hei.
Haha, ei tosissaan. Laitoin hänelle perään viestiä, että tuntemattomasta naamastani huolimatta tunnistin kyllä raivokkaan vilkutukseni kohteen.
– Henriikka
laukku / Lumi (saatu), kengät / Urban Outfitters, korvikset / Kiinan tuliaiset, housut / Monki (saatu), paita / second hand
riittävän fashion, apua! en tiiä millainen työkeikka oli kyseessä, mutta kuulostaa tosi karulta. meikäläistä ei varmaan pukeutumisen tai muun ulkonäön perusteella palkattais yhtikäs mihinkään >:D
Totuuden nimessä täytyy kyllä sanoa, että siinä tilanteessa en ehkä oikeasti ollut riittävän fashion. Kärkäs kieleni saa tilanteen kuulostamaan kovin sortavalta. Mutta harvaan tehtävään sillä perusteella nyt valitaankaan, että sinänsä huvittava juttu. Haha.
Upeet pökät.
Kiitos <3 !
Hei Henriikka!
Olen huomenna matkustamassa Helsinkiin, ja ajattelin kysyä sinulta pari vinkkiä. Mitä kaupungin Fidoista ja UFF:eista suosittelisit? Kun nyt tyylistä puhutaan, kuvailisin omaani kahdella tavalla joko bohemian chic tai leikkisä skeittityttö. Osaat varmaan vinkata mistä näihin tyyleihin, voisi löytää sopivia vaatteita tai koruja.
Kiitos ihanasta blogista!
Moikka! Kaupungin Fidoista suosittelen ehdottomasti Hakaniemen Fidaa, Lönnrotinkadun Fidaa ja uutta Eiran myymälää. UFF:eista en oikein tiedä kovinkaan paljona, en ole niiden suurkuluttaja, mutta luulenpa sulle löytyvän vaateutsta Iso-Roban UFF:ilta.
Olepa hyvä ja tosi kivaa Helsinkin reissua. Laita vaikka maililla, jos tulee lisää kysymyksiä. Oon kyllä koko päivän mailin päässä.
Unohdin kommentoida tähän kun luin tän aiemmin puhelimella, mutta HAHAHAHAH, ihan parasta että kirjoitit tästä. Että et oo riittävän fashion. HAhahahahha. Naurattaa niin paljon + se miten sait tän kuulostaan tosi dramaattiselta.
:—-D
Saan halutessani kaiken kuulostamaan aika dramaattiselta…