Lähden puolentoista viikon päästä Botswanaan. Rakas ystäväni Bea on asunut siellä ja muissa Afrikan kolkissa aivan liian pitkään. Lähetin hänet matkaan helmikuussa enkä vieläkään ole päässyt vierotusoireista. Niin kuin jo aiemmin kerroin, päätin lentää perässä paikan päälle, ettei tarvitsisi ikävöidä. Sitä paitsi matkajuttuja on tuplaten kivempi kuunnella, kun oikeasti on nähnyt konkreettisesti miljöön ja kohdannut ihmiset. Saanut palan ystävän kokemuksesta.
Olen vasta alkanut hahmottaa lähestyvää matkaa. Se on taas jotain aivan uutta. Olen käynyt Etiopiassa ja Tansaniassa, mutta Botswana on taas jotain erityistä. Afrikalla ja sen mailla on jo teini-ikäisestä asti ollut spesiaali paikka sydämessäni. Muistan, kuinka 15-vuotias Henriikka meinasi pakahtua tunteeseen, kun koki oikeasti kuuluvansa Euroopan kaupunkien sijasta Afrikan savanneille. Kuinka hiukset kasvoivat vaaleina ja pitkinä vaikka tuntui, että päästä pitäisi laskeutua villiä, mustaa kiharaa. Kuinka iho oli ohut ja vaalea, vaikka suklaanruskea ja kauniin karhea olisi tuntunut aidommalta. Enemmän itseltä. Kuinka ääni oli hiljainen ja kirkas, vaikka suuta avatessa toivoi ulos vyöryvän matala gospel-soundi.
Helsingistä Gaboroneen lennot kahdella vaihdolla olisivat maksaneet ainakin 1300 euroa. Etsin lisävaihdoilla halvempia vaihtoehtoja ja päädyin ostamaan erilliset lennot Tukholmaan, josta pääsen kahdella vaihdolla 500 eurolla Gaboroneen saakka. Lennonjärjestäjä vaikuttaa niin epäilyttävältä, etten ihmettelisi vaikka koko lentoja ei olisi olemassakaan. Mutta uskon kaiken kuitenkin olevan kunnossa. Ja lujasti myös toivon niin, sillä olen saanut jo paikalliselta oppaaltani viestejä, kuinka menemme katsomaan sarvikuonoja. Eihän sellaista voi missata.
Helsinki-Tukholma-Addis Abeba-Johannesburg-Gaborone-reittini kestää yli vuorokauden. Tulee pitkä ja luullakseni pinnaa koetteleva pyrähdys autuaassa yksinäisyydessä. Mitä sitä ei tekisi nähdäkseen kaksi kaunista B:tä: Botswanan ja Bean.
Pitää raahata rinkka olohuoneeseen ja alkaa pakata sitä hiljalleen. Ei se onneksi turhan kauan ehtinyt olla tyhjillään.
– Henriikka
Kuva: Dookphoto
Ooh, ihanaa!! Nyt olen avoimesti kade. Botswanaan haluaisin minäkin, joku päivä. Safarille eläimiä katsomaan ja vaan nauttimaan siitä valosta ja tuoksuista. Ihanaa lomaa!
Kiitos Satu. Minulla oli ihan huikea Botswanan loma. Se maa on kyllä lumoava.
Toivottavasti sullakin jossain kohtaa elämässä tulee vastaan Botwanan kokoinen aukko. Voin suositella lämpimästi.
Upeaa matkaa! Jokainen koneessa ja lentokentällä vietetty tunti on varmasti reissun arvoinen. :)
Oli kyllä. Aivan ehdottomasti. Pienet kommellukset matkanteossa vain vahvistivat sitä mahtavaa tunnetta, kun pääsi vihdoin rakkaan ystävän halaukseen.
Oi, Botswana on lumoava! Olin siellä tänä kesänä reissatessani pitkin eteläistä Afrikkaa. Botswana jäi jotenkin erityisesti mieleen. Luonto, eläimet, ihmiset <3.
Botswana oli huippu. Toivottavasti joku päivä vielä uudestaan.