Tiedättehän, rakastan karkkia. Irtokarkkeja, paperikonvehteja, lakritsaa ja salmiakkia. Vanhoja autoja, panttereita, liitulakuja ja pieniä hedelmäkarkkeja. Ja kakkua, mousse- ja juustounelmia, omenatorttua, höttöistä suklaakakkua ja stydiä raakakakkua. Ja jäätelöä: Aino-maitosuklaata, snickers-jätskejä, pehmeää mango-jugurtti-gelatoa, minttusuklaata ja Benin ja Jerryn valikoimaa.
Mutta totuus on, että harva niistä hetkistä, jolloin syön jotain makeaa on oikeasti spesiaali. Ja haluaisin tällaisten herkkujen olevan vain valittujen hetkien nautinto. Sokerikoukku on ikävä kaveri. Olen vahvasti sellaisessa koukussa. Pystyn syömään kahdeksan kakkupalaa ilman sokeriähkyä. Mieleni huutaa makeaa noin kahden-kolmen aikaan iltapäivällä ja uudestaan ilta-aikaan, kahdeksan-yhdeksän maissa. Ja tiedän sen olevan mieleni eikä kehoni. Kehoni ei yksinkertaisesti tarvitse valkoista sokeria, kun taas mieleni on tottunut makeaan. Siitä en voi syyttää kuin itseäni.
Tänä syksynä keskityn oppimaan kohtuullisuuteen. Olen ennenkin yrittänyt, mutta en näin tosissani. Parin kuukauden totaalilakot ovat toimimattomia, jos ei näe kauaskantoisia tavoitteita ja tuloksia. Jos vain odottaa lakon loppumista ja sitä hetkeä, kun saa lapata taas irtokarkkipussin täyteen. Jos ei oikeasti toivo pitkäaikaista muutosta. Tuntuu, että ensi kertaa motivaationi on kohdallaan ja kiinni oikeissa asioissa: haluan nukkua paremmin, haluan voida paremmin, haluan herätä virkeämpänä ja pitää energiatasoni huipussaan ilman mielialan heittelehtimistä.
Aloitan kohtuullisuuden tavoittelun totaalistopilla. Pari ensimmäistä viikkoa ovat aina pahimmat. Sitä oikeasti löytää itsensä miettimästä, että mitä tässä nyt sitten oikein söisi, kun sokeria tekisi mieli. Sen huomaa nopeasti, milloin mieli kääntää ajatukset sokeriin, vaikka todellista tarvetta ei sille olisi. Olen nyt ollut tämän viikon sokeritta ja hedelmiä on mennyt tuplamäärä. Parin viikon päästä voin tiputtaa hedelmäsokeritkin normaalille tasolle, kun on päästy pahimman vaiheen yli.
En halua sokerista pahinta vihollista. Haluan nauttia jälkiruoan hyvän illallisen päälle tai syödä joskus suklaapalan tai kaksi. Tai ehkä rivillisen. Mutta en sellaisessa mittakaavassa, kun nyt makeantarpeitani toteutan. Haluan itse määrätä mieltäni enkä halua sen huutavan minulle valkoisia sokeristoppeja.
Vinkkejä saa heittää, jos on itse käynyt saman kivisen tien.
Minulla olisi teille tässä vaiheessa vain sellainen vinkki, että aivan törkeän hyviä nuo kuvissa esiintyvät toffeekarkit.
– Henriikka
Itse innostuin sokerittomuudesta katsottuani the sugar movie dokumentin. Olen kans ollut aina ihan mieletön sokerinarkki. Mut siihen se loppu ku seinään. Jogurtit, smoothiet, muka terveelliset protskujuomat, ketsupit, mehut, karkit.. lähes kaikkialla on hirveä määrä lisättyä sokeria! Mua auttoi jaksamaan se mielettömän virkeä ja tasapainoinen olo joka alkoi viikon vieroitusoireiden jälkeen. Sekä Lidlin protskupatukat, ne joihin ei ole lisätty sokeria. Myös hedelmillä saa pahinta oloa pois sekä lisääämällä ruokaan proteiinia. Itse sekoitan vaikka puuroon hillon sijaan sokeritonta valkosuklaa-mansikan makuista protskujauhetta. Ja marjoja.
Pitääkin laittaa muistiin tuo The sugar movie. En ole niin kova dokumenttien kuluttaja, vaikka usein ne on tosi mielenkiintoisia, jos aihe osuu kohdalle.
Proteiinipatukoista mä en niin välitä, mutta hedelmät ja marjat – ai että. Niitä uppoisi vaikka kilo tolkulla.
Kiitos kommentista.
En enää muista milloin pääsin eroon sokeririippuvuudesta,ehkä 4-5 vuotta sitten. Suosittelen hedelmiä karkkien asemesta: osta kypsiä viinirypäleitä tai banaaneja tai ihan mitä vaan,josta pidät kovasti.
Mä en ole banaani-ihmisiä, mutta viinirypäleistä pidän kovasti. Niitä olenkin syönyt viime aikoina vähän turhankin paljon.
Eiköhän se sokeririippuvuudenkin kaula jossain vaiheessa katkea.
Tunnen niin samoin! Mulla on monia ihania sokerimuistoja. Kun pyöräiltiin pikkuisina kiskalle ostamaan vähän jo kovettuneita vaahtosieniä 50 pennillä, ja syötiin ne kiskan rapulla. Kun imeskelin mummon taskuun sujauttamaa Kiss-Kissiä auton takapenkillä. Kun vedettiin kakkuöverit kaverin synttäreiden kunniaksi. Kurvaus Makuunin kautta yhtenä keskiviikkoaamupäivänä, koska olen aikuinen ja voin. Ja se yksi jääkylmä kokis, joka lipsui lapasesta kun olin treffeillä rannalla tammikuussa.
Haluan liittää herkut johonkin spesiaaliin hetkeen, että oikeasti nautin ja muistan vielä myöhemminkin. Ei niin, että kippaan hätäpäissäni suuhuni kourallisen viinikumeja tai keksejä harva se ilta vain tappaakseni himon ja voidakseni hetken päästä pahoin. Olen ollut viisi päivää ilman herkkuja, 95 olisi vielä edessä… Jouluaattona toivon, että voin poimia Juhlapöydän konvehdit -rasiasta vadelmamarmeladin ja nautiskella siitä asiaankuuluvalla kunnioittavalla hartaudella :D
Kiitos kivasta kommentista Liina. Ihanan kuuloisia muistoja. Ja muutenkin hyvin sanottu.
Tsemppiä herkuttomuuteen. Se varmasti palkitsee sinut.
Sokerikoukku ja sitä seuraava sokerikiukku on kamalaa! Karkit on aina ollut oma paheeni, mutta tammikuussa olin 1,5kk kokonaan sokerittomalla ekaa kertaa ikinä. Aiemmin en ollut koskaan pystynyt edes pelkkään sokerilakkoon. Nyt syksyn tullen aloin tunnistamaan tuon kamalan sokerikoukun taas ja nyt on mennyt kaksi viikkoa ilman sokeria. Ekan viikonloppuna oli pahin, kun metsäretkellä olisi ollut pakko saada jotain hyvää termarikahvin kanssa, mutta siitäkin selvittiin:) Aattelin jatkaa niin kauan kuin tuntuu hyvältä.
Vautsi, onneksi olkoon. Huikea meininki.
Itsekin tahtoisin kokonaan eroon sokerikoukusta ja -kiukusta. Ihan turhia semmoiset.
Tsemppiä meille!
Mun alko tekee mieli toffeekarkkeja.
Se on ihan ok, don’t worry. Hallittu herkuttelu on täysin sallittua hihih.
Hyvä Henriikka! Mahottomasti tsemppiä!! Kuuntele tää Virpi Mikkosen haastis: http://areena.yle.fi/1-3014305 Puhetta myös sokerista ja kuinka hän pääsi aikoinaan eroon koukusta :)
Hei kiitos vinkistä. Ja tsempeistä. Täältä tullaan, hieman terveellisempi elämä!
Tässäpä yhteinen haaste meille sokerihiirille!! Tutulta kuulostaa ja hulluna ottaa päähän kun koko ajan mielihalajaa sokeria.
No sanos muuta. Ei pitäisi sokerin näin hallita ihmistä ja tekemisiä.
Tsempit meille.
oi ja voi. olen päässyt melko hyvin eroon sokerikoukusta ja se on ollut monen onnekkaan sattumuksen summa. kotona asuessani oli pakko saada joka aamu mehua ja jogurttia, päivisin ja iltaisin napostelin jatkuvasti. muutin pois kotoa, aloin nuukailla ja terveellisimmillä elämäntavoilla varustettu poikaystäväni ilmestyi elämääni huomauttelemaan mässäilystä. aloin juoda mehun tilalla vettä ja vanilja-, uuniomena- ja mustikkajogurtin sijasta maustamatonta. kyllä mä edelleenkin ostan niitä välillä, mutta silloin ne tuntuu spessummalta. karkkia tulee ostettua enää todella harvoin. niin kuin muutkin, mäkin suosittelen hedelmiä. mulla kahvi on korvannut iltapäiväkarkit, kun opettelin sitäkin juomaan silloin samaan syssyyn nelisen vuotta sitten. ja sitten tietysti se, että syö hyvin ja kunnolla, juo paljon vettä ja liikkuu. se ainakin vähentää niitä kertoja, kun himotus iskee, vaikka ei aina toimi :D
Kuulostaa huippuhyvältä. Pienillä muutoksilla päästään jo tosi pitkälle. Olen huomannut itsessäni sen, että on paras aloittaa totaalistopilla ja lähteä siitä löysäämään narua pikkuhiljaa. Ja välillä on hyvä antaa itselleen lupa myös pikkuisen herkutella.
Kiitos, kun kommentoit Anniina.
Huh joo samaan olen nyt itsekin ryhtymässä! Oon pahimpaa laatua sokerihiiri ja täysin koukussa, mutta jatkuvat iho-ongelmat ja kropan yleinen toimimattomuus pakottaa tekemään asialle jotain. Aika jännittävää, nyt jo stressaa kaikki tilanteet missä ”pitäisi” syödä/juoda sokeripitoisia asioita mutta pitääkin kieltäytyä. Huhhuh, aika hullu tämä maailma kun epäterveellisen väittelystä on tehty niin hankalaa.
Miten on mennyt? Toivottavasti hyvin. Mulla on alkanut ihan kivasti rullaamaan. Ei enää pää huuda koko ajan sokerin perään.
Tsemppiä sinulle!
Hah! Mulla alkoi kolmisen viikkoa totaalilakko. Olen (siis OLIN) niin julmetussa sokerihimossa, että pakko oli tehdä jotain. Irtokarkit ovat mulle se pahin juttu.. Mutta hyvin tämä lakko on mennyt. Lakko kieltää kaikki sokeriherkut, mutta ei juhlaherkkuja. Eli jos joku kaveri on vaikkapa leiponut kakun juhliinsa, saa sitä syödä. Eli just ne spesiaalitilaisuudet menevät lakon ohi. Joulukuun 20. päivä loppuu mun lakko, katsotaan mitä sitten tapahtuu. :P
Huippu juttu, että on sujunut hyvin. Ja spesiaalitilanteissa onkin ihan hyvä antaa pikkuisen löysää.
Joulukuun 20. päivään asti on pitkä aika, mutta uskon sinuun. You can do it!