Perjantai ja levollinen mieli. Monta asiaa jäi tekemättä, joita piti tällä viikolla ehtiä tehdä, mutta olo on silti rauhallinen. En ehtinyt laittaa kirpputorirompetta myyntiin nettikirppiksille, en leiponut kakkua telttaretkelle enkä saanut edes kaikki työjuttuja tehtyä, jotka olin listannut tehtäväksi tämän viikon aikana. Sen sijaan ostin nuotiopannun Partioaitasta, join monta kuppia kahvia ja pesin ainakin puolet siitä pyykkimäärästä, jonka olin aikonut.
Ei mene siis lainkaan hassummin ja vielähän tässä on viikkoa jäljellä.
Kaikki sanoo aina perjantaina ”mä oon niin poikki, mä oon niin kuitti”, ja niin sanon usein minäkin. Mutta tässä perjantaissa oli jotain poikkeuksellisen seesteistä. Ennen kotiinlähtöäni siivosin toimistolla työpöytäni, asettelin post it -laput ja kynät kauniisti järjestykseen, niputin kuitit ja tuhosin roskat. Siihen on hyvä palata viikonlopun jälkeen.
Sitten kävelin läheiseen Japani-kauppaan ja ostin kolme naurettavaa, keraamista kulhoa: yhdessä pandoja, toisessa kissoja, kolmannessa koiria. Olin ikkunashoppaillut kulhot jo ajat sitten, mutta vasta nyt tein sen oikeasti. Ei sillä, että materia tekisi aina onnelliseksi (vaikka joskus vähän iloiseksi), mutta muovikassissa kotiin kannetuissa murokupeissa oli sellaista hauskaa kärsivällisyyttä. Olin odottanut ja harkinnut niitä niin kauan.
Viikonloppu pitää sisällään perjantai-illan saunan ja kauppareissun. Bea tulee tänne ja pitää käydä vähän ostamassa eväitä huomista varten. Naurattaa ajatus siitä, että pimeää tulee jo ennen viittä ja huomenna pyöritämme otsalamput päässä jotain kylmää pastaa kulhossa. Sunnuntaina telttaretkeltä palattuamme toivon näkeväni pitkästä aikaa pikkusiskorukkaa, joka on varmasti jo ihan hukassa, kun ei ole ollut isosiskonsa valvovan silmän alla aikoihin.
Digi- ja board-expot kiinnostavat myös, jos sattuisin sunnuntai-iltana vielä ehtimään. Jo-käyneet voisivat vinkata, kannattaako pyrkiä piipahtamaan?
Aamulla oli usvaa ja katsoin parvekkeelta miettien, että täällä meren rannalla on minun kotini. Samaan aikaan tuntui, että ehkä koti on jo vuoden päästä jossain toisaalla. Salaa toivoinkin sitä.
Levollista viikonloppua.
-Henriikka
Reppu / Lumi Accessories, Kengät / adidas, takki/Zara, huivi Etiopian tuliainen
Oi mä niin toivon että kotimme olisi jossain muualla ja nopeasti :D
Tsihi, oo vaan tyytyväinen tänhetkiseen ja iloitse sitten kahta kovemmin, kun muuton aika oikeasti tulee!
Mitä netti kirppiksiä suosittelisit? :)
Heippa,
jos asut Helsingissä, niin suosittelen Facebookin eri kaupunginosien kierrätysryhmiä, kuten Kallio kierrättää. Niissä tavara liikkuu tosi nopeasti ja helposti ja tavaraa on tosi moneen lähtöön. Tietysti niissä on myös omat huonot puolensa, mutta tällä hetkellä koen ne kuitenkin aika hyviksi paikoiksi kirppistellä.
Oliko niin, että tuo huivi on Etiopiasta? Meen jouluksi Addikseen ja mietin, että onko tuollaisia huiveja helppo löytää sieltä?
Kiitti. :)
Onneksi on face, kun täällä olen niin hidas vastailija…
Ah, ikkunashoppailut on siitä kivoja, kun voi vaan mennä liikkeeseen sisälle, hakea tuotteen, maksaa kassalle ja lähteä pois. Kävi vähän samaan tapaan muutama viikko sitten, kun olin jo aika kauan etsiskellyt tiettyjä laseja ja sitten aivan ihmeen kaupalla mun kotimatkani varrella oleva Putiikki Rannalla oli pistänyt juuri sellaiset lasit näyteikkunaan esille. Voi sitä materialismionnea.
Hahaha, indeed!