Terveisiä Kouvolan rauhasta. Sain juuri äsken viimeiset työtehtävät tehtyä täältä ja nyt nyt nyt vihdoin muutaman päivän lepoon. Vapaapäiviä en ole ottanut, mutta lomalta tuntuu silti. Pitkä viikonloppukin tuntuu pitkältä ja siihen kun lisää välipäivien toivottavasti leppoisan tahdin, niin hyvä tästä tulee.

Koko perhe on jo valunut ympäri Suomen omilta asuinsijoiltaan tänne vanhempien katon alle. Ahdasta tulee ja meluisaakin, vaan aina niin yhtä rakasta ja riemuisaa. Kun vain saan karistettua tämän illan – tai mieluummin seuraavan tunnin – aikana työajatukset, niin huomenna voidaan juhlia kepeästi.

Onhan tämä joulu tällaista Déjà-vu:ta. Onhan tämä juhlittu tällaisenaan yli 20 kertaa. Joka kerta suunnilleen samanlaisena, samoin perintein ja samoin tyypein. Toinen joulukoti tuli kuvioihin joitain vuosia sitten, mutta hyvin pienin eroavaisuuksin anoppilassakin juhlitaan joulua lähes samankaltaisesti kuin meillä.

Ja niin taitaa juhlia suunnilleen koko Suomi: joulusaunaa, joulupuuroa, hienompaa jouluillallista. Ehkä joulukirkkoa, yhdessä ulkoilua ja lahjojen availua. Rohkeimmat lurauttavat muutaman laulun ja suurin osa ainakin kuuntelee niitä.

Jokainen perhe olettaa oman joulun olevan uniikki vaikka ulkomaan vierailijan näkökulmasta kaikki joulua perinteisesti viettävien perheiden jouluaatot vaikuttavat varmaan melko identtisiltä.

Ja tietysti lämpimimmät ajatukset saavat ne, jotka omasta halustaan riippumatta eivät saa tai voi viettää joulua läheistensä kanssa. Tiedostan myös, että tällainen jouluhehkutus saattaa tuntua sellaisista henkilöistä pahalta. Toivon kuitenkin, että perhefiilistely synkkyyden sijaan loisi iloa ja tunnelmaa lukijoille.

Syvä toiveeni on, ettei kukaan kokisi surua tai yksinäisyyttä tänä jouluna. Nauttikaa ja levätkää. Palaan aaton jälkeen joulukuvin ja -aatoksin.

”Christmas is the spirit of giving without a thought of getting.”
Thomas S. Monson

-Henriikka