

Joulupäivä on taittunut illaksi, ja auto huristaa kohti uutta määränpäätä. Ei jaksaisi enää istua autossa, olisi kiva päästä glögikupin ääreen, pehmeälle matolle pötköttämään. Joululomalle varatut kirjatkin ovat vielä lukematta.
Joulunaluspäivät ja aatto menivät oman alkuperäisen perheen luona, nyt suuntaamme Jannen vanhempien kotia kohti. Joulunaika tuntuu aina niin pitkältä. Muutaman päivän aikana ehtii ajatella niin paljon, vaikka oikeastaan ei ehdi tapahtua juuri mitään. Kouvolassa oli oikea melukylän joulu. Kaikki sisarukset paikalla ja tohina päällä. Emme tainneet rikkoa tällä kertaa mitään, oikea joulun ihme!
Sain kyllä vedet lasista naamalleni, kun lauloin eilen yöllä liian pitkään, liian kovaa.


Jouluaaton parhaita asioita olivat notkuva kalapöytä, koivun- ja tervantuoksuinen sauna, jouluyön kirkko ja uskokaa tai älkää se, ettei lahjoilla tuntunut olevan niin suurta merkitystä. Avasimme lahjoja vuoronperään yhdessä vielä keskiyön jälkeenkin, mutta yllätysmomentin kutkutus ja antamisen ilo oli saamisen riemuun verrattuna moninkertaista. Nerokkaat lahjat käänsivät kyllä suut hymyyn. Isoveljen joulupäivän jäätelöbaari oli lahjojen aatelia.
Onneksi olemme pian perillä. Pidätämme molemmat pissaa jo toista tuntia. Ei ole järkevien ihmisten touhua tämä. Palaan huomenna pidemmillä jutuilla ja tyhjällä rakolla.
Leppoisaa joulupäivän iltaa kaikille.
-Henriikka