Olen hiippaillut uudessa kodissa nyt paria päivää yli viikon. Olen tehnyt huomion, että tavaraa on edelleen paljon, vaikka ollaan myyty ja lahjoitettu pois kolmasosa.
Olen myös huomannut, että onneksi Punavuori- ja Kamppi kierrättää -Facebook-ryhmät ovat yhtä aktiivisia kuin Arabianrannan vastaava. On myös ilo, että Punavuoreen perustettiin juuri ryhmä lainaamiselle ja vuokraamiselle. Aina ei tarvitse ostaa. Lainattavaksi on asetettu jo esimerkiksi nokkakärryt, retkipatja ja lautapelejä peli-iltoja varten.
Huomio on väkisinkin kohdistunut myös talon ikään. 1800-luvun lopussa rakennetussa talossa on sopivan vanhat ikkunat, jotka sopivasti vetävät. Ilma on sopivan kuivaa ja koleahkoa ja lattia sopivan viileä. Villapaidoista, -huiveista, -housuista eikä etenkään -sukista ei ole lainkaan haittaa.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei kotimme mikään iglu ole. Eräs ystäväni haki jo paikkaa kavereittensa nurkista punkkaamasta, kun oma koti on kylmentynyt äärirajoille saakka. Tällaisesta extremestä ei onneksi tarvitse kärsiä. Mutta olen luonnostani kovin ”lämmin” ja tottunut hippaloimaan milloin missäkin mikrosortseissa ja paidan jämässä. Nyt olen oikeasti tutustunut villasukkiin ja uskokaa tai älkää: jopa teehen!
Hyvä kahvi on fiilisjuoma, tee on omiaan flunssan nujertajana. Ei tulisi mieleenkään juoda kahvia, kun kurkku on kipeä. Mutta oikeastaan teen maailmaan on ollut ihan mukava sukeltaa: Ginger-kickiä, viinimarjaa, omenaa ja chiliä.
Flunssan lopulliseksi nujertamiseksi saavuin kuitenkin juuri vanhempien luokse Kouvolaan. Tietää olevansa Kymenlaaksossa, kun kuuntelee juuri käytävää keskustelua äitin ja postimiehen välillä:
”Tuunko mie vai saatko sie sen paketin yksin?”
”Kyllä mie saan!”
Isän vanhassa fleecessä keittiönpöydän ääressä. Kahvi tippuu, sillä on tunnelmajuoman aika. Illan kivutessa sitten sitä teetä.
-Henriikka
Onnea ihanaan lautalattiaiseen ja ikkunalaudalliseen kotiin! Tai ihanalta se ainakin täältä ruudun toiselta puolelta näyttää kun kaikkia yksityiskohtia olen silmäillyt.
Kyllä muutossa on vain aina oma tunnelmansa!
Hihi, aivan ihana kommentti. Kiitos kovasi Ranja.
Oi mitkä lattiat! <3 tahtoo kans! Tuleehan asuntoesittelypostausta jooko? Onnea uuteen kotiin! Ah, parhautta kylmät lattiat ni minäki voin käyttää villasukkia :D
Tämä lattia voittaa entisen muovimaton 100-0. Voiko ihminen enää muuta tarvita, kun on valkoinen lautalattia? Tuskin.
Asunnonesittelyä en vielä voi luvata. Ainakaan tällä hetkellä koti ei ole sellaisessa kunnossa, että kehtaisi julkisesti esitellä. Mutta toivottavasti tulevaisuudessa.
Kiitos paljon :-)
Kylmät tai ei niin UPEAT lautalattiat! ?
Tsihihii, oon samoilla linjoilla sun kanssa.
En malta olla kertomatta tähän, että meidän iskä oli tämän joulun kipeänä ja joi pyhäpäivät kahvin sijasta teetä. Aina kun iskä otti teemukin eteen hän julisti ”miehet jotka juovat teetä ovat outoja”. Faijahuumori on parasta!
:’—D Huikea!
Onnea uuteen kotiin :—) olin niin ilahtunut lukiessani aiemmasta postauksesta että nyt blogisi tulee olemaan enemmän sisustuspitoinen! Puulattia näyttää kyllä ihanalta, keittiökin vaikutti pelkistetyltä ja modernilta kenties? Kyllä sinun on nyt alettava Henriikaksi Eeva Kolun saappaisiin!
No mutta! Miten ilahduttava kommentti. Tulin niin hyvälle mielelle tästä. Kiitos kiitos kiitos.
Eeva Kolun saappaat voi olla minulle vähän liian suuret, mutta tavoitteitahan pitää aina pitää korkealla. Let’s see let’s see.