Rakastan postilaatikosta tipahatavaa postia. Odotan joka päivä jännityksellä, mitä posti on tuonut, vaikka useimmiten minua muistavat vain Verohallinto ja erinäiset pitsapaikat, joita ei jostain syystä koske ”ei mainoksia” -kyltit).
Ystävänpäivä on sunnuntaina. Voi kuinka toivoisin, että etanakortteja ja -kirjeitä lähetettäisiin mahdollisimman paljon. Ja nimenomaan oikealla ajatuksella lähetettyjä, ei velvollisuudentunnosta kasaan kyhättyjä. Ehkä lähettäjän, ehkä vastaanottajan, ehkä molempien näköisiä.
Joulukorteissa on ollut lapsuudestani saakka sellainen velvollisuudentuntu. Muistan suurimman osan meidänkin kotiimme tupsahtanesta korteista olleen vailla syvyyttä, pelkällä allekirjoituksella valjastettuja. Ajatusta niissäkin on tietysti ollut, mutta moni kortinlähettäjä voisi varmasti vähentää määrää ainakin puolella ja panostaa laatuun. Kirjoittaa vaikka itse edes yhden lauseen.
Ja toisaalta joukossa oli ne helmet! Lämpimin lausein kirjoitettu, ehkä itse askarreltu. Sellaisista korteista tulee olo, että lähettäjä on oikeasti miettinyt vastaanottajaa. Halunnut muistaa ja ilahduttaa juuri häntä. En usko olevani ainoa, joka löytää mieluummin tällaista postia postilaatikosta tai eteisen matolta. Enkä nyt tarkoita mitään yleviä maratonkirjeitä, joita juuri rakastuneena lähetellään, vaan sellaisia jossa olisi edes vastaanottajan nimi.
Ystävänpäiväkortit pitää lähettää viimeistään ylihuomenna, keskiviikkona 10.2.
Ehtisitkö kirjoittaa yhden tai pari?
-Henriikka
Olen jo seitsemän vuoden ajan lähetellyt parhaan ystäväni kanssa postikortteja toisillemme. Ympäri vuoden ja noin kerran vkossa. Joskus olen kantanut jopa viisi korttia kerralla postiin, kun on ollut useammin tarve pysähtyä. Välillä myös juuri oikeanlainen kortti on sattunut kohdalle ja se on täytynyt lähettää heti. Välillä sisältö kortissa on ollut raskaita murheita ja stressiä täynnä. Välillä sen sijaan kepeitä tarinoita tai päivän paras vitsi sekä leffasuositus. Mitä milloinkin :)
Pitkän työpäivän jälkeen on ihana kotiin tullessa löytää lattialta kortti ystävältä <3 Milloin vain.
Oih, kuulostaa ihanalta teidän postikorttikulttuuri. Minäkin olen yrittänyt nyt skarpata.
Ja oot aivan oikeassa, mikään ei oo yhtä piristävää kuin käsin kirjoitettu kuori odottamassa oven edessä, kun tulen kotiin.
Minulla on ollut tapana lähetellä kavereille yllätyskortteja aina silloin tällöin. Nyt olen taas yrittänyt, että vähintään 1 kortti kuukaudessa matkaan.. Mukava kortti jo itsessään ilahduttaa vaikka ei välttämättä olisi muuta asiaa kuin ”mitä kuuluu?” :)
Yllätyskortit on aivan parhaita. Ne ilahduttaa joka kerta :-)
En ole koskaan ennen lähettänyt, mutta tänä vuonna kyllä lähetän!
No lähetitkö?! Toivottavasti :-)
Minä nautin niiin kovasti, kun sai käydä viemässä kaikki kirjoitetut kortit postilaatikkoon.
Sitten voisi olla vielä kaverinpäivä, tutunpäivä, hyvänpäiväntutunpäivä, satunnaisten ohikulkijoiden päivä, lähimmäisenpäivä, sedänpäivä, enonpäivä, ukkienpäivä, mummienpäivä, seinänaapurinpäivä, yläkerrannaapurinpäivä, kanta-askeltajienpäivä, nukkuvien ja sukeltavien lasten päivä, … you name it.
You name it, indeed. Ihanaa, kun joka päivälle voi keksiä syyn lähettää postikortteja!