arkisto:

maaliskuu 2016

Café Regattan keskisormi

Kello läheni kuutta ja pääsin laulutunniltani. Päässä soi korvamatona harjoittelubiisimme, Beatlesin Let it be. Järjettömän hyvä biisi kaikessa yksinkertaisuudessaan, vaikkei minun laulamanani aivan yhtä timanttinen.

Mustassa nahkarepussa oli omena evääksi ja toiveena hyvä kahvi. Olimme päättäneet toverini Joonaksen kanssa mennä avaamaan Café Regattan kahvilakauden, vaikka meinasin ensin mamistella sisäilmakahvilaehdotuksin. Kalevankadun Gran Delicato tekee niin hyvää kahvia ja tarjoilee niin hyvää palvelua, että sinne tekee mieli luikkia joka päivä. Myöskään Kokon kahvi ei ole vielä pettänyt, eikä suosikkilounaspaikkani Cafferino Oban.

Mutta mitä! Regatta on kiinni huoltotöiden vuoksi ja toivottelee alla olevan kuvan kyltillä iloista päivää. Kun on ottanut illan tehtäväkseen vaeltaa Töölön rannalle istumaan, tuntuu hyväntuulinen tervehdys lähinnä keskisormenheilutukselta. Hah.

 

Mutta lempeästä keskisormesta huolimatta korvamato jatkaa kulkuaan: “Let it be, let it be, let it be… whisper words of wisdom, let it be…”.

Eiköhän tässä olla yksi jos toinen synnytty Luojan lellikkilapsiksi. Jos kahvilanovet joskus sulkeutuvat nenän edestä, voi toisen kahvilan ovet hyvinkin aueta samalla hetkellä.

Regatta, I love you.

-Henriikka

Tästäkin talvesta selvittiin

_MG_1912 kopio

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä tuuletan jo talven taittumista. Selkäkipujen vuoksi jouduin peruuttamaan parin viikon päässä odottaneen lumilautailureissun Tärnabyhyn, Ruotsiin, mikä tietysti harmittaa vietävästi (kiitos mielettömästi kaikista eilisistä tsemppiviesteistä!). Olen kuitenkin päättänyt keskittää energiani mieluummin kevään riemuun ja ajatella myönteisesti: tämän vuoden kylmät lumijutut olivat nyt sitten tässä.

Pärjäsin talven yli kuvissa olevan takin, vahvan kahvin ja kesän mökkikuvien avulla. Harmaa parkatakki näkyikin ainakin Tuusulan ulkoilukuvissa, mutta vielä en ole siitä mitään kertonut. Tyylikäs, yksinkertainen, kaupunki- ja metsäuskottava ja kaiken lisäksi ihan superlämmin. Sain takin alkuvuodesta Haglöfsiltä eikä ole tarvinnut hytistä villakangastakissa pakkasilla sen jälkeen.

_MG_1859 kopio_MG_1894 kopio

Jos joku asia on muuttunut merkityksellisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin se, etten jaksa enää palella. En yksinkertaisesti jaksa. Työmatkani ei ole tätä nykyä edes kilometriä, mutta vuoraudun silti huolella. On niin ihana kulkea kylmässä tuntematta kylmää.

On minulla porsaanreikiä pukeutumistoiminnassani: saatan kulkea pää paljaana ja pitkät kalsarit puen vain ääriolosuhteissa. Pitkä takki on minunlaiselle pukeutujalle must. Tällaisella laiturintapilla ei jää paljon kinttuja paljaaksi, kun on kunnon kengät ja pidempi takinhelma.

Toinen muuttunut seikka on määrän korvaantuminen laadulla. Yritän löytää vaatteita, jotka toimivat mahdollisimman monessa tilanteessa: niin metsäretkellä räntäsateessa kuin kaupunkivilinässä ja asiakastapaamisissa. Siljan-parkatakki kestää tuulta ja vettä, siinä on huppu ja reilusti erilaisia taskuja. Tarrat hihansuissa on mukava yksityiskohta.

EDIT: Ystäväni kyseli takin huonoja ominaisuuksia ja ajattelin kommentoida asiaa tännekin, jos joku miettii takin ostoa. Jos jotain pitäisi kaivamalla kaivaa, niin päänsuu on aika tiukka, jos vetskari on kiinni ja sisäkangas on värillinen/kuosillinen, jos etsii yksiväristä. Molemmat ominaisuudet nähdään käyttäjästä riippuen varmasti joko huonoina, neutraaleina tai hyvinä ominaisuuksina.

_MG_1939 kopio _MG_1883 kopio

Urheilun ja ulkoilun myötä löytää niin paljon brändejä ja tuotteita, jotka tukevat myös ihan perusarkea. Päivistä tuntuu tulevan automaattisesti aktiivisempia, kun vaatteet ovat kunnossa. Olin pitkään sellainen, että panostin vain urheiluvaatteisiin siitäkin huolimatta, että työ- ja arkivaatteissa vietän moninkertaisesti enemmän aikaa.

Ja taas paljastan porsaanreiän: Kesä saa tosin olla sitä huolenta aikaa, jolloin päällä voi olla joku hippihiutulamekko ja jaloissa narusandaalit, jos niitäkään.

Kesää ja vaatekapinointia odotellessa. Selän paranemista odotellessa.
-Henriikka

Saisinpa selkäni takaisin

sykkyra

Turhautumiseni on pian räjähtämässä käsiin. Olen ollut nyt helmikuun alusta lähtien puolikuntoinen ja kieltämättä tuntuu, että sen aikaa tätä elämää on elänyt vain puolikas minä. Tuntuu, etten ole pystynyt tekemään mitään kivuttomasti moneen, moneen viikkoon. Selkäkivut alkoivat salakavalasti ja voimistuivat muutaman päivän ajaksi sietämättömiksi. Kävin hierojalla ja fysioterapeutilla. Viime viikolla kaksi lääkäriä diagnosoivat selässäni välilevyn pullistuman.

Kun säteilevä kipu alkoi, ajattelin sen olevan vain jotain lihasjumitusta. Olin flunssan vuoksi sairaslomalla ja seisomapöytään tottuneelle muutaman päivän istumis- ja pötköttämisloma pakotti paikkoja. Kun kipu äityi niin pahaksi, että pystyin hädin tuskin kävellä, varasin akuutin ajan hierojalle. Hän teki tutkimuksensa ja uumoili kivun menevän ohi parissa päivässä. Vaan ei mennyt. Seuraavaksi fysioterapeutille: tunnin jumppa- ja tutkimussessioilla paljastui yhtä ja toista, muttei selkäkivuilleni syytä: “Otat nyt rauhassa ainakin viikon verran.”

Olen ottanut rauhassa pian kaksi kuukautta. Se on pitkä aika, kun on tottunut tekemään kaikenlaista ja urheilemaan vähintään neljästi viikossa. Viimeviikkoinen lääkäri totesi rauhallisena, että välilevyssä on ongelmaa, tarkemmin sanottuna pullistuma, ja määräsi tulehduskipulääkekuurin lisäksi täyttä lepoa urheilusta ja kaikesta, joka tuo painetta selkään.

Ja minä vain huudan: Antakaa selkäni takaisin! Antakaa aktiivinen elämäni takaisin! Haluan kivuttoman kenkien laiton ja vessassa käynnin. Haluan mennä pelaamaan kössiä, haluan juosta. Haluan takaisin trampoliinikurssille ja lukea sohvalla hetken kirjaa kivutta. Haluan herätä taas niin, ettei heti ensimmäiseksi satu.

Mistä tällainen johtuu? Vaikea sanoa. Mitään tapaturmaa ei ole taustalla. Ehkä huonoista patjoista, joilla nukuimme muuton jälkeen? Ehkä asentovirheistä, joita toteutan töissä tai urheillessa? Ehkä ei mistään erityisestä. Selkäni rakenteet ovat vain päässeet heikentymään.

Mitä tämä eniten vaatii? Pään lujuutta. Olen ollut mielestäni urhea, mutta pikkuhiljaa alkaa rakoilla. Kipu on hirveää, mutta sen kanssa pystyy elämään. Jos tietäisin kivulle takarajan, ei olisi mitään paniikkia. Pahinta on, kun päähän luikertelee ajatus siitä, että joudun elämään puolikkaana koko lopun elämää. Että kipu ei koskaan lähdekään. Neuvoja on jokaisen asiantuntijan lisäksi jokaisella vastaantulijalla: kaikki mielestään oikeassa ja kaikki keskenään aivan eri mieltä.

Ja minä vain huudan: antakaa selkäni takaisin!

-Henriikka

Kuva: River of Bones

Perheen perinteiset pilkkikisat 2016

_MG_1051 kopio

Tätä kirjoittaessa iskee väistämättä deja vu: Aivan kuin olisin kokenut vastaavan kilpailutilanteen ennenkin. Ja niin totta vie olen, sillä perheen perinteiset pääsiäispilkit järjestettiin jo kolmatta kertaa.

Parit arvottiin puolueettomasti paperilapuilla, valmiiksi numeroidut pilkit samoin. Pyrimme pelaamaan rehellisin kortein, puhtaat jauhot pussissa. Aina tasaisin väliajoin jollekin iskee halu käyttää vilpillisiä keinoja, mutta huijaamalla ei näistä kisoissa selviä. Kalan on sätkittävä ylösnostettaessa, jotta voidaan todistaa, ettei takataskussa ole kannettu mukana kalatiskin kuollutta ahventa.

Minä sain parikseni isän, mikä enteili hyvää. Olimme pari ensimmäisellä kerrallakin, kun kiskoin jään päälle pilkkikilpailun ainoan kalan tuulettaen kirkasta kultaa.

_MG_0846 kopio _MG_0849 kopio _MG_0861 kopio _MG_0891 kopio _MG_0903 kopio _MG_0922 kopio _MG_0929 kopio _MG_0947 kopio _MG_1060 kopio _MG_0959 kopio _MG_0982 kopio _MG_0996 kopio _MG_1000 kopio_MG_1008 kopio

Kahvitauolla ei ollut kilpailhenkisimmillä hymy herkässä. Paitsi tietysti siskollani, joka johti mittelöä kahdella ahvenella. Kukaan muu ei ollut saanut nykäyksen nykäystä, saati kalaa. Olimme kuulleet pro-pilkkijöiltä, että talvi oli ollut onneton pilkkikausi, mutta olimme silti uskoneet nostavamme koko perheen voimin illallisen jään alta pöytään.

Voinko tarpeeksi hehkuttaa, miten uskomaton sää oli? Jäätä oli onneksi vielä reilusti, vaikka avovesi virtasikin näkyvissä. Suklaakeksin ja kahvin voimalla siirryimme toiseen puoliaikaan.

_MG_1019 kopio _MG_1031 kopio_MG_0955 kopio _MG_1061 kopio

Odottaneen aika on pitkä, mutta kyllä kannatti odottaa. Olin vaihtanut pilkkireikää ehkä kymmenesti, mutta viimeisellä alkoi tapahtua. Aikaa oli jäljellä kymmenisen minuuttia, kun pilkki nyki minimaalisesti ja nostin pikkuruisen ahvenen ylös. Sitä seurasi kolme särkeä, joiden avulla pyyhälsin vielä yksilökisan voittoon suurimman kalan kilvassa.

Voittolukemiksi kirjattiin 4–3–2–0. So long suckers! Wou-wou-wou ! Pilkkimestari 2016!

_MG_1073 kopio _MG_1080 kopio_MG_1082 kopio

Palkintoseremonia oli mieletön. Voitettuani isän kivi-paperi-sakset-pelissä, sain valita palkintopöydältä ensimmäiseksi: My Little Pony -suklaamuna löysi voittajan hellään syleilyyn.

Juuri kun olin kirjoittamassa tietäväni, ettei ketään ehkä kiinnosta pilkkivoittoni erityisen paljon, niin Janne huutaa makuuhuoneesta: “Oli se uskomatonta, kun tyyppi vei sen pilkkikisan ihan viime metreillä!

Kai tässä siis saa edes jokusen viikon juhlia?

-Henriikka

Edelliset kilpailut: vuosi 2012, vuosi 2013

Outfit of the Day: Pilkkivetimet!

_MG_0965 kopio

Vaikea arvailla, mitä teidän pääsiäissunnuntaihin kuuluu, mutta meillä pilkitään.

Heräsimme tänään vötkistellen, mutta runsaan aamiaisen jälkeen puimme pikaisesti päälle ja aloimme valmistautua perinteisiin pilkkikisoihin. Henkinen valmistautuminen oli tietysti aloitettu jo monta viikkoa sitten. Käsittämätön ilma, kauniimpi kuin morsian. Jään pinta oli sulanut lätäköiksi jään päälle, mutta onneksi oli kumisaappaat mukana.

Jää kestää vielä hyvin, mutta avovesi oli jo monessa kohtaa näkyvissä. Naskalit kaulaan ja kalahommiin.

_MG_1092 kopio_MG_0936 kopio

Kahdeksanhenkinen perheemme rei’itti jäänpinnan emmentaliksi. Aurinko paistoi, eikä ollut liian kylmä laittaa surviaisentoukkaa koukkuun ilman käsineitä. Kisojen puoliajalla juotiin kahvia ja syötiin suklaakeksejä. Ja oltiin vielä sulassa sovussa, kun voittaja ei ollut tiedossa.

Kilpailun tiimellyksestä ja tuloksista kerron erikseen, niitä tunnelmia ei tiivistetäkään tällaiseen kevyeeseen sunnuntai-illan kirjoitukseen. Kahteen vuoteen emme ole pystyneetkään pitämään perheen pääsiäispilkkikisoja, kun jää on ollut olematonta tai liian ohutta. Vuoden 2012 kisan voitto kutkuttaa vielä mielessä, kun taas vuoden 2013 kilvan yritän edelleen unohtaa.

_MG_1046 kopio _MG_1102 kopio

Pilkkikisat olivat kyllä tiedossa, kun saavuimme eilen vanhempien luo Kouvolaan. Meitä oli kuitenkin toisenlainen yllätys odottamassa, kun äiti ja isä paljastivat, että menemme koko perhe ensi yöksi puolijoukkuetelttaan. Teltta järven rannalle, kamina kuumaksi ja nokipannukahvit tulille. Voi olla, ettei tätä päivän asua kannata kovin fiiniksi varioida näillä suunnitelmilla.

Rauhaa ja rakkautta pääsiäiseen.

-Henriikka

Pääsiäisaterian jälkeinen tyrmäys

_MG_0674 kopio

Pääsiäinen, ilon juhla. Olen suuri pääsiäisen fani. Se tulee puun takaa ja yllättää täysin, mutta myös rentouttaa täysin. Neljä vapaapäivää täynnä ystäviä, perhettä ja yhdessäoloa ihan rauhassa.

Puput ja kanat voivat olla puolestani ihan rauhassa koreissaan. Räikeät pääsiäisvärit ja -symbolit aiheuttavat lähinnä pääsärkyä. Kevät, kukoistus ja pehmeä valo taas ovat mieleeni. Ja voi, pehmoiset pajunkissat! Käytimme niitä lapsena leikeissämme meikkisiveltiminä. Tuntui ihanalta sivellä kissalla huulia ja silmäluomia.

_MG_0670 kopio_MG_0703 kopio_MG_0765 kopio_MG_0663 kopio_MG_0716 kopio

Söimme keskiviikkoiltana ystävien kesken pääsiäisateriaa. En ole ehkä ennen tajunnutkaan, että pääsiäistä voi yhtä lailla juhlia ennakkoon niin kuin jouluakin. Ja mikä parasta: ilman joulun tuomia oletuksia, valmiiksi aseteltuja raameja siitä, mitä kuuluisi syödä ja missäkin järjestyksessä.

Olimme jakaneet ruokavastuun niin, että kaksi ystävää toi alkuruoan, kaksi hoiti pääruoan, yksi toi pöytään juomat, ja me olimme Jannen kanssa vastuussa jälkiruoasta.

Alkuruoaksi oli parsaa parmankinkkuun käärittynä, juustoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Pääruoaksi lammaslihapullia, juustopalleroita, lohta, oliiveja, herneitä, salaatteja ja erilaisia soosseja. Olimme ostaneet jälkiruoaksi GreenStreetiltä mango-sitruunaraakakakkua (super hyvä). Hetkeä ennen h-hetkeä iski kuitenkin morkkis, ettemme olleet valmistaneet mitään itse. Kipaisimme vielä kauppaan hakemaan Banoffeen ainekset.

_MG_0732 kopio _MG_0774 kopio_MG_0751 kopio _MG_0745 kopio _MG_0731 kopio _MG_0764 kopio _MG_0780 kopio

Arvatkaa kuinka kävi? Liian monen ruokalajin menu tainnutti minut ystävien kodin lattialle. En voi käsittää, miten näin voi käydä jokaikinen kerta? Nukuin sikeästi lähes tunnin, kunnes Janne pakotti minut kotimatkalle.

Tämä humoristinen kuva olkoon aasinsilta ei-niin-humoristiseen ristiinnaulintaan ja pääsiäiseen. Hyvää pääsiäistä kaikille!

-Henriikka

Kehnon isosiskon hyvittelyt

yhteistyössä Långvik / Congress Wellness Hotel

On kamalaa tajuta, että on ollut kehno sisko. Että lähes symbioottisesta läheisyydestä huolimatta yhteinen laatuaika on ollut kortilla ja usein tavatessa on ollut se väsynyt narisija, turhaan valittaja. Pikkusisko on taas ollut se osapuoli, joka tulee yllätyksenä kylään katsomaan elokuvaa ja tuo ruokaakin mukanaan. Neuvoo elämänkriiseissä ja rauhoittelee hätäistä mieltä. Sanoo trampoliinikurssilla, että epäonnistuneiden volttien jälkeen tulee jossain vaiheessa varmasti taas hyvä.

Olen saanut lähiaikoina paljon kommentteja, että minut koetaan blogin ja muiden somekanavien välityksellä isosiskoksi. Useampi on kommentoinut täällä tai instassa, että kokee minut virtuaaliseksi siskokseen tai minun antaneen isosisaren lailla neuvoja eri elämäntilanteisiin. Vau, miten hienoa, miten koskettavaa. Otan teistä virtuaalisiksi siskoikseni (ja veljikseni) mielelläni jokaisen. Mutta apua, miten suuret saappaat, mikä vastuu. Antakaa anteeksi, jos joskus tyrinkin.

Tällaisten kunnianosoitusten ja kohteliaisuuksien esittäminen on saanut minut kuitenkin yhä enemmän pohtimaan, olenko ennättänyt ja pystynyt olemaan livenä alkuunkaan pätevä sisko. Se olisi kuitenkin prioriteetti numero uuno.

Laatuaika on aina laatuaikaa, muutamat lähetetyt mobiiliviestit eivät korvaa yhdessä vietettyjä hetkiä. Siksi päätin ottaa Roosaliinan mukaan viime viikonloppuna, kun lähdin lataamaan akkuja Kirkkonummelle, hotelli Långvikiin. Ja heti kun olin laittanut kutsun maailmalle, tajusin ettemme olleet reissaneet kahteen pekkaan sitten syksyn 2014 Kööpenhaminan reissun. Turmiollista!

Långvikin kokous- ja kylpylähotelli sijaitsee lähellä Helsinkiä, mutta kaukana kaupungin sykkeestä, merenrantamiljöössä. Perille ajelee puoli tuntia Helsingin keskustasta. Ja mikä sää meille sattuikaan: mieletön no filter -sää! Auringossa oli niin lämmin, ettei takkia tarvittu kun pyörimme Långvikin lähistöllä ihaillen merta ja arkkitehtuuria.

Ylläoleva kuva oli ainoa hetki, kun jaksoimme sosialisoida viikonlopun aikana. Hotellihuoneissa lymysi muitakin blogituttuja, sillä meidät oli kaikki kutsuttu Långvikiin starttaamaan PING Helsinki – sosiaalisen median festarit, jotka järjestetään Långvikissa toukokuussa. Kippis tulevalle tapahtumalle, odotan suurella innolla!

Viikonloppumme  päätarkoitus  ainoa tarkoitus oli rentoutua. Långvikissa oli käynnissä “Thank God it’s LÅNGWEEKEND” -viikonloppu, minkä vuoksi meneillä oli kaikennäköistä extratapahtumaa ja -ohjelmaa. Meitä kahta kiinnosti lähinnä kuulumisten vaihto, pitkät yöunet, kylpyamme ja hyvä ruoka. Voin vakuuttaa, että tämä neljän lista toteutui kevyesti.

Menimme kuitenkin iltapäivällä kokeilemaan myös erillistä pilates-henkistä rentoutus- ja venyttelyhetkeä. Liikuntasali oli koristettu kynttilöin ja kuin vaistomaisesti sisään astuessaan alkoi kuiskailla. Reilun tunnin venyttelyt tekivät hyvää niin mielelle kuin keholle. Huomasin jossain vaiheessa pohtivani, ettei minulla olisi aikaa tällaiseen, että tämä on liian hidasta. Ja samalla tajusin, että ne ajatukset olivat merkki siitä, että tarvitsen nimenomaan juuri sellaista. Inner peace, coming! Paremmaksi siskoksi, paremmaksi ihmiseksi.

Huikeiden urheilusuoritusten ja syvien hengittelyjen jälkeen pujahdimme valkoisiin kylpytakkeihin ja lähdimme Långvikin kehutulle spa-osastolle. Tepastelimme kuitenkin samantien takaisin. Niin kuin olime arvelleetkin, omasta hotellihuoneesta löytynyt poreamme vei voiton isosta allas- ja saunaosastosta.

Roudasimme radion kylppäriin, kaadoimme sekaan kylpyvaahdot- ja suolat ja keitimme kylpykaakaot valmiiksi. Radio löysi kolme kanavaa, joista valitsimme ruotsinkielisen kanavan, joka soitti täysin sekalaista listaa. Yllätysmomentti oli taattu, kun klassisen perään saattoi rämähtää soimaan räkäinen rokki.

Lauloimme mukana aina kun osasimme ja välillä muulloinkin. Kaadoin riehuessani kaakaot kylpyveden sekaan, mutta kuulemani mukaan suklaakylvyt tekevät hyvää.

Voi vitsi, miten olet kaunis, ajattelin kun katsoin Roosaliinaa illallispöydässä. Oranssissa mekossa ja huulissa hehkuva sisar on kyllä kauneimpia tuntemiani naisia. Ja koko illallishetki oli kaunis: istuimme melkein neljä tuntia syöden, juoden, jutellen ja nauraen. Tämä oli kai ensimmäinen yhteinen pitkä illallisemme.

Jouduin jonkun aikaa taivuttelemaan, että sain Roosaliinan valitsemaan maistelumenun. Sanotaanko näin, että meistä kahdesta minä olen ollut aina se keittiön yllätysannos ja sisko se lehtipihvi yrttivoilla. Sinnikäs taivuttelu kuitenkin kannatti ja illan aikana saimme söimme seuraavan setin:

Långvikin maistelumenu

Keittiön tervehdys
Peuranlapaa & ankanmaksaa
Kuningasrapua & muikunmätiä
Häränfileetä & pähkinämaitoa
Suklaata & tummaa olutta

Jälkiruoka oli gluteenittomuuden vuoksi molemmilla vaihdettu suklaakakkuun ja sorbettiin. Even better.

En ollut kuullut Långvikin ravintolasta koskaan mitään, hyvää enkä huonoa. Tämä ensimmäinen ja ainoa kokemukseni oli loistava. Ja katsokaapa ylläolevaa kuvaa ja arvatkaa, mikä kruunasi kokonaisuuden?

No, Earth Hour! Häpeissäni joudun toteamaan, että olin unohtanut koko tunnin, vaikka pidän ideaa huikeana. Ravintola kuitenkin muisti ja yllättäen meille tultiin ilmoittamaan, että ravintolan valot sammutetaan pian ja seuraava tunti menee kynttilänvalossa. Aivan ihana ja tunnelmallinen kokemus.

Ruoan kuvaamisen jouduin suorittamaan nopeasti puhelimen valossa, mutta tarjoilija lupasi hymyillen antaa minulle anteeksi.


Sitkeä yrityksemme oli mennä vielä illalla katsomaan elokuvaa hotellin somaan leffateatteriin. Vaan illallinen venyi eikä haitannut. Joimme kahvia vielä, kun leffasta oli mennyt jo puolet. Niinpä illallisen jälkeen kömmimme suosiolla isojen tyynyjen ja valkoisten lakanoiden väliin. Nukahdimme noin kymmenessä sekunnissa.

Aamuksi oli jäljellä aamiaisen lisäksi vain yksi hurja aktiviteetti: pingismatsi! Sopiva lopetus viikonlopulle, joka toivottavasti nosti isosiskopisteitäni. Eniten pitkien keskustelujen, muttei myöskään vähiten kohtalaisten puitteiden vuoksi.

-Henriikka

Kolmen aineksen juustokakku

_MG_1920 kopio

Kakkuhammasta kolottaa? Pitäisi saada helposti makea jälkiruoka? Kokeilepa japanilainen kolmen ainesosan juustokakku. Tarvitset todella vain kolmea ainesosaa.

_MG_1653 kopio
1. Tarvitset kakuntekoon: 3 kananmunaa, 120 g valkoista suklaata ja 120 g tuorejuustoa.

2. Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen.

_MG_1655 kopio

3. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Laita valkuaiset jääkaappiin odottamaan.

_MG_1665 kopio

4. Sulata suklaa esimerkiksi vesihauteessa tai varovasti kattilassa tai mikrossa.

5. Sekoita sulan suklaan joukkoon tuorejuusto. Veivaa seos tasaiseksi.

_MG_1672 kopio

6. Lisää seokseen kananmunankeltuaiset. Sekoita.

_MG_1682 kopio

7. Vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella kovaksi vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi kovaa, kun se ei tipu kulhosta, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin.

8. Lisää valkuaisvaahto taikinaan: Ensin 1/3 ja sekoita kunnolla. Sitten toinen osa ja sitten kolmas osa. On tärkeää, ettei sekoita kaikkea joukkoon kerralla. Sekoita tasaiseksi.

_MG_1847 kopio

9. Valitse uuninkestävä astia/astiat. Taikinaa ei ole paljon ja kakusta tulee näyttävämpi korkeassa astiassa. Voitele leivinpaperi, asettele se ja kaada taikina tasaisesti astiaan.

_MG_1883 kopio

10. Kaada kuumaa vettä pellille ja laita pelti uunin keskitasolle.

_MG_1871 kopio

11. Paista kakkua 15 minuuttia 170 asteessa, jonka jälkeen 15 minuuttia 160 asteessa. Sammuta tämän jälkeen uuni, mutta jätä kakku jäähtyvään uuniin vielä 15 minuutiksi.

_MG_1884 kopio

12. Ota kakku pois uunista, anna jäähtyä ja poista astiasta varovasti.

_MG_1910 kopio

Näin pienestä taikinasta saat pienen kakun. Isommalle porukalle kannattaa valmistaa vähintään tuplamäärä. Niin kuin perinteinenkin juustokakku, myös tämä paranee vähän vetäytyessään (esim. yön yli jääkaapissa).

Koristeeksi voi ripotella tomusokeria, tai lisätä rinnalle jätskiä, hilloa tai vaikka raikasta hedelmä- tai marjakastiketta.

Enjoy!
-Henriikka

Alkuperäinen resepti täältä.

Ei pääse eroon vaikka pyristelisi

_MG_1820 kopio

Kun ystävä täyttää vuosia, sitä sopii juhlia asiaankuuluvalla tavalla. Jos sankarin tanssijalka ei vipata kovin tiuhaan tahtiin, sopii kuvioon levollinen kahvihetki ja lattiapiknik.

Kaappien kätköistä tuodaan kaikki riittävän herkullinen, joka on hyllyjen perille unohtunut. Kaupasta käydään ostamassa ehkä jotain, jos sillä hetkellä tekee mieli juuri jotain tiettyä. Itse kannoin punaisen liinan päälle chilipähkinät, hunajapähkinät, voileipäkeksipaketin ja taloussuklaan. Lisäksi leivoin kakun, koska teki mieli leipoa. Näille piknikeille kelpuutetaan myös avosylin kaikki, jolle on itse allerginen. Kyllä sen varmasti joku syö.

_MG_1780 kopio_MG_1809 kopio_MG_1795 kopio_MG_1805 kopio

Sitten voidaan istua rauhassa ja miettiä, mitä sankari ehtii tehdä vielä ennen kuin täyttää 30 vuotta. Voidaan laatia lista toteutettavaksi. Tai sitten voidaan viitata kintaalla koko ajatukselle ja aloittaa toisen listan laatiminen: mitä kaikkea tehdä, kun on täyttänyt 30.

Lista kuin lista, toivotaan, että ne motivoivat eivätkä ahdista: saavat aikaan uusia elämyksiä ja kokemuksia, ei murheenkryyniä siitä, kun ei vieläkään ole kokenut elämässä juuri mitään. Ainakaan mitään merkittävää.

Sitä paitsi kuka merkityksellisen edes määrittelee. Kuka voi väittää, etteikö ystävien kanssa jaettu piknik olisi merkittävä asia? Tämä omamme tuntui ainakin viikon tärkeimmältä asialta.

_MG_1743 kopio _MG_1738 kopio _MG_1814 kopio _MG_1775 kopio_MG_1829 kopio

Mikä valo! Täydellinen, pehmeä kevätvalo. Ja ne samat tutut ystävät, joiden kanssa on pyörinyt jo monta vuotta. Ei niistä taida päästä eroon, vaikka kuinka pyristelisi.

Keskiviikkona pidämme yhdessä pääsiäisillallista. Meidän nakiksemme tuli jälkiruoan hankinta. Voi olla, että vastoin kaikkia periaatteitani käyn ostamassa jotain valmista ja käytän leivonta-ajan reippaaseen kävelyyn Kaivariin ja takaisin. En ole pitkään aikaan käynyt katsomassa Hietalahden torin viereisiä nostureita, ne varmaan jo kaipaavat minua.

-Henriikka

Mutta minä olen tyhmä ja nauran auringolle

_MG_0650 kopio

Ollapa mökillä. Plus-asteita yli 20 ja iltaisin mukava, viileä tuuli. Puilla pitkään lämmitetty iltasauna ja leiskuvanpunainen pyyhe päähän käärittynä tervashampoon tuoksuisen hiustenpesun jälkeen. Vastarannalla vain oma kaiku vastaamassa, lisäksi ehkä muutama tallusteleva karhu tai peura.

Illalliseksi isoveljien pyytämää kalaa, jälkiruoaksi muurinpohjalettuja, lakkoja ja kermavaahtoa. Aamukahvit terassilla, rumat kengät jalassa. Liian pitkään viipyneitä iltoja, varhaisia aamuja ja iltapäivän torkkuja. Ja täysi unohdus siitä, että kulkee alati meikittä, paljain varpain ja ajatukset juuri olevassa hetkessä.

_MG_0649 kopio

Tyhmät ja viisaat

Minä nauran auringolle
Sekin nauraa.
On tyhmää nauraa auringolle
isä, äiti, eno ja täti
eivät koskaan naura sille.
Sillä he ovat isoja ihmisiä.
Ja isot ihmiset ovat viisaita.
Ja viisaat eivät näe mitään.
Viisaat eivät ymmärrä mitään.
Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa.
Mutta minä olen tyhmä
ja nauran auringolle.
Minä melkein luulen, aurinko,
että sinäkin olet tyhmä.
Me nauramme viisaita, aurinko!

– Uuno Kailas

_MG_0656 kopio

Ollapa mökillä, metsässä samoilemassa ja mättäällä istumassa. Suuri pelkoni on, että kaupunki tekee minusta ikävän ja itsekeskeisen. Että kaikki potentiaaliset mahdollisuuden rippeet olla hyvä ja mukava majailevat rauhan keskellä, enkä minä ymmärrä olla niitä etsimässä.

Minä en halua olla sellainen runon viisas ihminen,
joka ei näe mitään,
joka ei yhtään tunne aurinkoa.

-Henriikka

Gluteeniton kotibrunssi ja porkkanasämpylöiden resepti

yhteistyössä Asennemedia ja Semper Gluteeniton_MG_0356 kopio

Tämän kauniin lauantaiaamun aiheena on bru-bru-bru-brunssi! Yllättikö? Niin, ei minuakaan. Tällä kertaa mennään kuitenkin kotitekoisella brunssilla ja vieläpä gluteenittomalla sellaisella.

Kokoonnuimme pari viikkoa sitten lauantaina Ullan luokse, ruoan ääreen aamupäivää istumaan. Olin herännyt seitsemältä aamulla leipomaan, jotta saisimme nauttia tuoreista porkkanasämpylöistä. Myös Ulla oli pistänyt parastaan ja tehnyt ihanan sienipiiraan.

Aamupäivä taittui nopeasti iltapäiväksi ja tarjoilut hupenivat pöydältä murto-osaan alkutilanteesta. Yleensä brunssitarjoilujen keskeltä löytyy melko paljon gluteenillisia vaaranpaikkoja. Tuntui niin ihanalta, ettei minun tarvinnut varoa pöydästä mitään.

_MG_0301 kopio_MG_0037 kopio _MG_0308 kopio

Opiskeluaikanani minun oli tapana leipoa huikeat määrät sämpylöitä ja pakastaa niitä systemaattisesti. Keliakian myötä sämppyily on kärsinyt aika lailla. Brunssiaamuna leipomani porkkanasämpylät onnistuivat kuitenkin niin hyvin, että tein niitä heti seuraavalla viikolla uudestaan:

Gluteenittomat porkkanasämpylät
n. 20 kpl

4 dl vettä
1/2 dl ruokaöljyä
50 g hiivaa (tuoretta)
2 dl hienoksi raastettua porkkanaa
2 dl Semper Tattari&teff -jauhoa
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
1 pkt (500g) Semper Karkeaa gluteenitonta jauhoseosta

Lämmitä vesi-öljyseos kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva seokseen. Lisää siirappi, suola ja
porkkanaraaste ja lopuksi jauhot (säästä n. 1 dl karkeaa jauhoseosta leivontaan). Sekoita tasaiseksi esim. yleiskoneella. Taikina saa jäädä hieman löysäksi.

Kohota lämpimässä paikassa peitettynä n. 30 min. Jaa taikina n. 20 osaan, leivo sämpylöiksi ja nosta leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Anna kohota leivinliinan alla n. 10 min. Paista 250°C:ssa n. 10 min.

Gluteenittoman sienipiirakan ohjeen löydät Ullan blogista.

_MG_0481 kopio_MG_0318 kopio_MG_0366 kopio_MG_0400 kopio _MG_0402 kopio

Ja mitä brunssilla tarjoiltiin? Hedelmiä, juustoja, hilloja, keksejä, jugurttia, sämpylöitä sekä näkkäriä erilaisten täytteiden kera. Ja tietysti sitä sienipiirasta.

Semperin tuotteet ovat varmasti jokaiselle suomalaiselle keliaakikolle vähintään jonkun verran tuttuja. Itsekin olen käyttänyt esimerkiksi jauhoja ja näkkileipiä monet, monet kerrat, koska niitä löytyy lähes joka kaupasta. Harmillisesti ihania Tattari&teff -jauhoseosta ja Supernäkkileipä Chiaa saa ainakin toistaiseksi vain K-ryhmän isoista cittareista ja supermarketeista, eikä ollenkaan S-kaupoista.  Tällä kertaa esillä oli kuitenkin tuotteita luonnollisesti tosi laajasti, kun rakensimme koko brunssin Semperin valikoiman ympärille.

Tattari & Teff -jauho (sienipiiraspohja, sämpylät)
Karkea jauhoseos (sämpylät)
Kolmen suklaan herkuttelukeksi
Valkosuklaa-parapähkinä-herkuttelukeksi
Supernäkkileipä Chia
Kauratyynyt
Riisimurot

Niistä tuotteista, joita ei brunssilla tarjottu, erityisen tuttuja itselleni ovat kaikki kaurahiutaleet, kikherne- ja linssisipsit sekä tattari- ja rosmariininäkkileivät. Vaikeampi luetella mitkä tuotteet eivät ole tuttuja ja suosituksen arvoisia, sen verran kovan Semper-myllyn läpi on viime vuosina pakon edessä pyörähtänyt.

Itseäni hämää aina eniten sellaiset tuotteet, jotka yrittävät liikaa imitoida gluteenituotteita. Siksi Semperinkin valikoimasta parhaita tuotteita ovat ne, jotka on lähdetty kehittämään lähtökohtaisesti ihan omaa reittiään.

_MG_0376 kopio _MG_0386 kopio _MG_0408 kopio _MG_0475 kopio

_MG_0507 kopio _MG_0522 kopio

Ullan mielestä kattaus oli epämääräinen ja astiat liian eriparisia. Minä taputtelin olalle ja vannotin, että hyvältä näyttää. Juuri sopivan epämääräisiä ja eriparisia oli nimittäin myös kaikki pöydän ympärillä istuneet. Kiitos toiselle brunssin hostaajalle. Sienipiiras oli yliveto. Ja kiva, kun ruoka kelpasi Jella, Anne, Aino.

Taidan taas kutsua itseni tämän tutun pöydän ympärille joskus lähitulevaisuudessa, koska näyttää vakavasti siltä, ettei meidän tahdillamme uuteen kotiimme ole tulossa ruokapöytää vielä moneen kuukauteen.

-Henriikka

Maailma aukee, estot lähtee

Perjantai! Ooli-ooli-oo!

Perjantain riemuitsemisesta tulee aina sellainen olo, että viikonlopun ulkopuolinen elämä olisi jotenkin kuraista. Itselläni se ei kuitenkaan johdu siitä. Viikonloput ovat vain vaihtelua, ja lauantai sekä sunnuntai vähän erilaisia päiviä muuhun viiteen verrattuna. Perjantai-iltaisin minut valtaa sellainen miellyttävä tunne, kuin antaisi itselleen luvan romahtaa sopivasti.

Maailma aukee, estot lähtee. Joo ja sylkee vaihtuu, itketään kun siltä tuntuu. Tiedättehän tunteen?

Anteeksi, lähti petoraiteille jostain syystä. Tarkoitukseni oli kuvata sellaista koko kropan ja mielen läpi hulahtavaa helpotuksen ja tyytyväisyyden tunnetta, kun voi nakata päivätyön To Do -listan hetkeksi syrjään. Siitäkin huolimatta, että minulla on maailman kauneimpia, kukkakuvioisia listoja Papershopista, on varsin mukavaa olla välillä tuijottamatta niitä.

Sen sijaan ystävien tuijottelu tuo mukavaa vaihtelua. Nämä kakkukuvat nähdessäni kutsuin itseni kylään kakkua syömään. Ja tänään työpäivän jälkeen minua odotti pakasteesta sulamaan otettu pala, jonka päällä kiikkui karhunvatukka. Valehtelematta olin odottanut tuota hetkeä koko viikon!

Siinä ne perjantain alkuillan tunnit sitten hurahtivatkin. Ida oli onnellinen ja hämmästyttävän flegmaattinen, minä puhua pulputin kuin hiihtoretken jälkeen odottava hernerokka. Taukoamaton kailotus, sietämätön kaveri. Ptyi! Olin jo ennättänyt perjantai-olotilaan, Ida vielä keräili raukeana kiireisen viikon kadottamia voimiaan. Ida mutusti tummaa leipäänsä, minä moniviljanäkkäriäni. Ja voitte vain arvata kummalla oli kahvia ja kummalla teetä.

Naurua riitti, suunnitelmia samoin. Ehdimme jo miettiä, onkohan toukokuussa jo piknik-kelit ja koskahan jaksaisimme tanssia aamuun asti. Lupasin aloittaa unirytmin kääntämisen, että jaksan toukokuussa juhlia joku kerta yli keskiyön. Ennenkuulumatonta.

Nautitaan viikonlopusta. Minä suuntaan huomenna siskon kanssa Kirkkonummelle rentoilemaan.

-Henriikka

Rakennusmiehet mielessä

_MG_0348 kopio

Herran jestas tätä kevättä! Sitä turstuilee ovista, ikkunoista, korvista ja suista. Olen yhtä hymyä vasemmalta ohimolta leukakuopan kautta oikealle ohimolle, eikä mikään tunnu pysäyttävän hyvää kevätrytmiä.

Ihailen jokaista vastaantulevaa lakaisukonetta, olihan lapsena yksi haaveammateistanikin kadunlakaisija. Tosin minä halusin käyttää työhöni kunnon varsiharjaa enkä mitään teknisiä vempaimia. Lakaisukoneet saavat kuitenkin sydämeni läpättämään. Jos mahdollista, yritän kävellä niiden tahtiin. Pölyä tarttuu hiuksiin ja vaatteisiin, mutta tunnelma on sen arvoista.

_MG_0394 kopio_MG_0258 kopio _MG_0329 kopio

Luulin myös, etten syty uniformuista. Kevättä taitaa kuitenkin olla rinnassa enemmän kun laki sallii, sillä jäin tänään itselleni kiinni itse teosta: ihailin työmatkallani julkisivuremonttia toteuttavia rakennusmiehiä oransseissa haalareissaan!

Onhan se nyt hienoa. Sitä voi itse maleksia kahvikuppi kädessä ymmärtämättä tuon taivaallista talon rakennuksesta tai remontoinnista. Samalla kaupunki kehittyy rakennustelineillä kiikkuvien miekkosten ansiosta; taloista tulee kuin upouusia ja kevät voi tulla alati kaunistuvaan kaupunkiin.

Pyydän anteeksi (etenkin mieheltäni) tämänpäiväisiä rakennusmiesvitsejäni Snapchatissa. Minkäs teet, kun kevät kuplii pinnan alla.

_MG_0407 kopio _MG_0339 kopio_MG_0391 kopio

Mutta mitä mitä mitä! Kurkkuani on sattunut eilisestä asti. En kyllä ole valmis ottamaan minkäänlaista maaliskuun flunssaa tähän väliin, joten nyt ryhdyn inkiväärin raastantaan ja teeveden keittoon. Näinkö se onnellisuus napsahtaa sitten omaan nilkkaan?

Tulta päin, vedet tulille ja kesää kohti.

-Henriikka

takki/Filippa K., farkut/Denham, reppu/Lumi Accessories (saatu), huivi/& other stories, kengät/Nike, muki/KeepCup, kangaskassi/Vallila

Kuinka herkut maistuvat vielä paremmilta?

Yhteistyössä Asennemedia ja PauligBrazil pieni

Taas lähti vähän lapasesta. Halusin kirjoittaa teille makupareista: kuinka ruoan tai herkun rinnalle tarkkaan valittu, siihen sopiva kahvi voi tehdä ruokahetkestä ja makuelämyksestä vielä moninkertaisesti paremman.

Oli tarkoitus kertoa yhden tai korkeintaan kahden esimerkin turvin toimivista makupareista, mutta kuinka kävikään? Löysin niin monta innostavaa ja toimivaa komboa, että leivoin ja kuvasinkin esimerkkejä peräti neljä.

Olen kova makuparien ystävä. Usein unohdetaan, että niin kuin esimerkiksi viinitkin, myös kahvit vaativat kaverikseen sopivan seuralaisen. Tässä näitä nyt sitten tipahtelisi reseptien kera. Jokaisessa esimerkissä on esitelty herkku + kahvi, joka viimeistelee makuelämyksen. Kaikki esimerkit on poimittu Pauligin Makuparit-palvelusta, joka on erittäin kätevä väline, jos ei ruoan ja mustan kullan yhdistäminen luonnistu vielä ammattilaisen ottein.

Juhlamokka pieni

Minitortillapizzat + Brazil tumma paahto

Lyömätön “pitsaresepti”, jonka sovelsin gluteenittomaksi korvaamalla reseptissä mainitut tortillat gluteenittomilla maissitortilloilla. Niin hyviä! Sovelsimme vähän täytteitä ja lisäsimme valkosipulia. Jääkaapin jämistä saa kehiteltyä vaikka minkälaisia variaatioita tortillapitsoille, jos joskus on kehitettävä nopeasti aterioita hävikkiruoasta.

Reseptin on kehitellyt tummapaahtoinen Brazil mielessään 52 weeks of Deliousness -blogin Anne.

Pohjois-Pohjanmaan Omenahyve ja Juhla Mokka

Pidätkö marengista? Tulet rakastamaan tätä omenamarenkikakun reseptiä. Kaikista näistä neljästä herkusta tämä oli suosikkini. Söin noin puolet kakusta, joka oli aika valtava. Pehmeän, sopivasti hilloutuneen, sitruunalla maustetun omenan ja lämpimän kahvin yhdistelmä, mmm mmm mmmmm.

Gluteenittoman version sain, kun vaihdoin ohjeen vehnäjauhot pokalla gluteenittomaan jauhoseokseen. Laitoin jauhoseosta noin desin enemmän kuin vehnäjauhoja olisi kuulunut laittaa.

Mundo pieni

Omena-kaurapaistos ja Paulig Mundo

Paulig Mundo on Pauligin kauneimpia kahveja. Myös reseptissä jatkettiin omenalinjalla, kun kahvi sai viekkuunsa nopeasti valmista, mutta niin herkullista omena-kaurapaistosta. Tämä yhdistelmä toimii yhtä lailla kuin edellisetkin.

Tein paistoksen Urtekramin gluteenittomilla kaurahiutaleilla Hellapoliisin ohjeen pohjalta. Vaniljajäätelöpallo kuuman paistoksen päälle sulamaan ja oranssista retkimukista kahvia kohti ääntä. Nam!

Presidentti pieni

Juustokakku ja Presidentti tumma paahto

Tummapaahtoiset maistuvat kyllä usein, vaikka pidän kyllä vaaleistakin. Tummissa on sellainen viipyilevä tunnelma. Ne sopivat hetkiin, kun päivän työt on jo hoidettu tai ilmassa on juhlan tuntua. Vaaleapaahtoisista saan enemmän energiaa: ne sopivat aamuun tai työpäivän keskelle ilahduttamaan.

Mutta arvatkaa, nyt seuraa paljastus: tätä kakkupalaa en leiponut itse. Puhtini loppui, vaikka olin vannonut vääntäväni kaiken itse valmiiksi alusta loppuun. Lähikahvilasta noudettu juustokakkupala ei ollut gluteeniton, joten Janne sai kokeilla tämän makuparin toimivuuden. Täysi siunaus tuli, enkä yllättynyt yhtään.

Siinä ne olivat, yhdet makuparisuosikeistani. En tiedä, voisinko myöskään olla enemmän innoissani, että olen saanut perjantai-iltapäiväksi kutsun mennä kokeilemaan viidettä yhdistelmää: Ida leipoi limeraakakakkua hedelmäisen Presidentin vuosikertakahvin kylkeen. Nam nam nam! Sitä on säästetty minulle (omasta pyynnöstäni) pakkaseen palanen. Oikeastaan minua ei siis kutsuttu, vaan kutsuin itse itseni.

Parhaimmat parivaljakot voi jakaa kommenttipoksissa. Vaikka myönnettävä se on, että hyvä kahvi on aina hyvää, vaikka kaverina olisi kehnokin leivos.

-Henriikka

2 x Supersuositus!

Hei kauniit, kivat ja komeat. Olisi pari aivan random suositusta. Eivät liity toisiinsa millään tapaa, mutta mikä estää pitämästä meidän tapaan tyttöjen (tai poikien) iltaa ja yhdistämästä nämä kaksi.

Madaran syväpuhdistava Detox mutanaamio

Testasin viikonloppuna ensimmäisen kerran Madaran mutanaamiota, joka minulla on ollut kaapissa odottamassa vaikka miten pitkään. Ihan huippuhyvä! Ei ole totta miten hyvä. Tuntui tehoavan ja pienentävän ihohuokosia keräten kaiken ylimääräisen moskan naamasta.

Kasvoille tummanvihreästä vaaleaksi kuivuva kasvonaamio on myös oivallinen ennustus sille, miltä tulee näyttämään vähän vanhempana ja ruttuisempana. Saunoimme viikonlopun aikana kolmesti, että puhdasta luulisi ainakin tulleen. Metsäjärvimuta kunniaan.

Mausteinen tofukeitto (vegaaninen ja gluteeniton)

Kuvasta unohtuivat pinnalle heitetyt pinaatit, mutta muuten kokonaisuus on syömistä vailla valmis.

Löysin sattumalta perjantaina Sugar Helsingin blogista ihanan ohjeen, jota pääsimme kokeilemaan samana iltana. En suoraan sanoen ole kovin useasti tofua syönyt enkä oikein tiedä miksi. Ehkä rakenne oli minusta ennen iljettävä, mutta nyt tunne oli kyllä ihan toinen.

Ihana keitto ja totta kai laitoimme tuplamäärän chiliä.

Kokeiluun vai ei? Supersuositus molemmille!

-Henriikka

Jään murtumisen ääni

Olimme lauantaina päiväretkellä Mustikkamaalla. Miten niin mukava kainalo voikaan löytyä ihan Helsingin paikasta? Oho. Tarkoituksenani oli kirjoittaa, miten niin mukava paikka voikaan löytyä ihan Helsingin kainalosta. Rauhaa, metsää, kallioita ja merta, merta, merta. Ihanaa merta.

Olin joskus Snapchatissani kysellyt, mihin Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla kannattaa suunnata, jos haluaa mahdollisimman nopeasti johonkin luonnon lähelle, rauhalliseen ja mahdollisimman kauniiseen paikkaan. Sain vinkiksi Mustikkamaan ja painoin paikan mieleeni. Olinhan minä toki siitä kuullutkin, vaan enpä ollut koskaan edes ajatellut vierailevani siellä ihan varta vasten.

Lauantaina keitimme termarikahvit valmiiksi ja hyppäsimme Rautatientorilta sopivaan bussiin kuin onnelliset turistit konsanaan. Ja sitähän me oikeastaan vahvasti olimmekin.

Perille päästyämme suuntasimme rantaan, merta katsomaan. Seisoin veden äärellä ja hävetti. Kuulin selkeästi, kuinka jää suli ja murtui kevätauringon voimasta. Se on kauneimpia ääniä, joita olen koskaan kuullut. Hävetti, miten usein olen lukenut siitä kirjoista ja miten harvoin olen ollut sitä oikeasti kuuntelemassa. Siitäkin huolimatta, että äänen äärelle pääseminen on niin helppoa.

Suljin silmät ja kuuntelin jäätä. Murtumisen ääni on samaan aikaan lohdutonta ja toiveikasta. Jää ei pysy paikoillaan eikä ehjänä, vaikka kuinka yrittää. Kevätyöt antavat vielä armoa ja jäädyttävät ohuen jääkerroksen veden pintaan, mutta viimeistään keskipäivän aurinko hajottaa sen taas.

Teki mieli hypätä jäälautalle ja ajelehtia kauas, niin kuin pieni jääkarhu jossain lapsuuteni kauniissa kirjassa.

Sitä tulee lupailtua mielessään, että tästä eteenpäin käyn kuuntelemassa jäätä ainakin kerran keväässä. Tietysti haluaisin tämän todella tapahtuvan, mutta kuinka sitä ehtii kuunnella niin monia kauniita asioita, nähdä niin monia kauniita asioita ja tuntea ihollaan niin monia kauniita asioita?

Toki haluaisin palata Mustikkamaalle mahdollisimman pian. Mutta kuinka sitä ehtii palata kaikkiin kauniisiin paikkoihin, joihin on vannonut palaavansa? Kilometrin säteellä kodistakin on kymmeniä paikkoja palattavana.

Kevät on onneksi joka puolella; sen kyllä näkee, kuulee ja tuntee. Ja se palaa aina, vaikka ei itse muistaisi palata kevään luokse.

-Henriikka

Turkkilainen aamiainen

Joskus asioista, etenkin ruoista, tulee kertaheitolla parempia yksinkertaisesti siitä syystä, että nimeen heittää jonkun maan etuliitteeksi. Kokeillaan vaikka:

Pannukakku –> Marokkolainen pannukakku
Kanapata –> Chileläinen kanapata
Kalasoppa –> Irlantilainen kalasoppa
Appelsiinimehu –> Andalusialainen appelsiinimehu

Myöntäkää pois, kyllä toimii, vaikka heitinkin maat ja ruoat sattumanvaraisesti päästäni.

Samanhenkisen ruoka-asian äärellä olimme myös perjantaina, kun suunnittelimme viikonloppuleirimme menua. Mietimme lauantain aamiaista ja muistin, miten paljon nautin aamiaishetkistä syyskuun Turkin matkalla. Ehdotin turkkilaista aamiaista, vaikka en muistanut tarkalleen, mitä sellainen piti sisällään.

Hetken googlettelun jälkeen löysin ihanan kuvan, jonka pohjalta aloin heittää ruokatarvikkeita ostoskoriin: kurkkua, tomaattia, pinaatti, siemeniä, hunajaa, oliiveja, viikunoita… Meni yllättävän kauan huomata eräs seikka kuvasta: Kappas! Sehän olikin oma kuvani. Kuinka kätevää onkaan, jos voi inspiroitua tahattomasti omasta kuvastaan.

Nappasin ostosten joukkoon muutaman palan juustoa, muistin sen syksyltä aamiaisen herkkuna. Jätimme leivät ja munakkaat pois ja perinteisen turkkilaisen jugurtin tilalta otimme arpapelillä Alpron Go On -kasvipohjaista rahkajugurttiuutuutta. Täytyyä kehua ihan huippuhyväksi, täydeksi yllättäjäksi (ihan ilman mitään mainosrahoja). 

Koko kattauksen kruunasi sopiviksi kypsyneet luumut ja satokausikalenterissa tällä hetkellä keikkuva mango. Se on niin ihanissa alennuksissa melkein joka ruokakaupassa.

Mutta arvatkaa, mikä tuo todellisen luksus-tunteen? Kuorittu kurkku. Oikein nauroimme, miten se tuntuukaan ylevältä. Kahvi keitettiin juuri jauhetuista pavuista ja jäähdyteltiin lauantaiaamuun sopivaksi.

Söimme kuorittuja kurkunpaloja kuningattarina. Tämä ei ollutkaan mikä tahansa aamiainen, vaan turkkilainen aamiainen. Kyllähän se kuulostaa paljon tavallista hienommalta, eikö vaan?

-Henriikka

Mitä kuuluu sunnuntaina?

Kirjoitan harvoin juuri käynnillä olevasta hetkestä, mutta nyt teen poikkeuksen. Täältä tulisi herttaisen sunnuntaiaamun kuulumisia.

Istun ystäväni keittiönpöydän ääressä, baarijakkaralla, liian suuri Mighty Ducks -paita päällä. Heräsin hetki sitten majasta ja olo on raukea ja onnellinen. Kahvia tekisi tosin mieli, mutta aion odottaa, kunnes Bea herää (hän nukkuu vielä majassamme, otin kuvan juuri äsken). Kahvi on useimmiten parasta yhdessä ja odotettuna. Sitä paitsi kahvin kanssa on kakkuakin, eikä sitä tohdi korkata yksin. Koristelin sen äsken herättyäni, että Beaa olisi yllätys odottamassa.

Saatamme tosin tehdä vielä ennen kahvia ja aamiaista kypsien ihmisten tapaan vartin sunnuntaiulkoilun. Toisaalta majan rakennus on tainnut viedä meiltä jo uskottavuuden harrastaa aikuisten lailla sunnuntaireippailuja.

Laitoimme tämän viikonlopun kalenteriin jo syksylle, kun olimme käyneet marraskuisella Nuuksion telttaretkellämme. Halusimme lähteä parin yön ulkoretkelle jonnekin, ehkä Repovedelle tai vähän kauemmas. Odotin viikonloppua tohkeissani.

Kuukausi sitten alkoi alaselkäni reistailla, pari viikkoa sitten kipu yltyi sietämättömäksi. Fysioterapeutti ja hieroja ovat auttaneet, mutta kipuilen edelleen. Retkipatja- ja outdoor-koettelemukset ovat kiellettyjen vapaa-ajan harrasteiden listalla, niinpä retkemme meni puihin. Harmi! Kiukku!

Mutta mikäs se seikkailukerho sellainen olisi, jolla ei olisi varasuunnitelmaa? Kun viikonloppu oli kerran laitettu kalenteriin, päätimme pitää oman leirimme täällä Helsingissä, Bean luona. Ja tiedättekö, se päätös oli huikean hyvä.

Kaupunkileirimme käynnistyi perjantaina, kun rakensimme rakkaan lakanalaavumme. Siitä piti tulla seikkailijoiden maja, mutta teimmekin tahattomasti lemmenpesän. Olen nukkunut kaksi edellistä yötä niin hyvin, etten muista koska viimeksi.

Leirillä on myös harjoiteltu kokkaus- ja leivontataitoja ja käyty kotiseutumatkalla Mustikkamaalla. Lisäksi lakkasimme perjantai spa-rientojemme jälkeen voittajan kynnet maailman hienoimmalla glitter-kynsilakalla. Mutta näistä kerron lisää illalla, sillä nyt majasta kuuluu heräämisen ääniä.

Miten ihanaa, saan pian kahvini.
Vaikka eivät ne tietenkään mitkää nuotiolla tehdyt nokipannukahvit ole.

-Henriikka

Mitä avokado kertoo asenteestasi?

_MG_0102 kopio

Olen lähipäivinä pohtinut paljon avokadoja. Olen lähipäivinä pohtinut paljon muutakin, niin kuin minulla tapana on, mutta avokadoja aivan erityisen paljon.

Avokadojen avulla ihmisistä voi päätellä paljon asioita. En osaa sanoa, voisiko jotain päätellä jo siitä, pitääkö henkilö näistä vihreistä hedelmistä tai kuinka hän hedelmänsä valitsee. Melko varmasti. Oma analyysini on kuitenkin kohdistunut avokadojen halkaisuhetkeen, kun totuus on käsillä: älä ole paha avokado, ole hyvä avokado.

Avokadot ovat siitä hankalia, että kuoren alle ei näe ja ennustaminen on hankalaa. Aina kun minulla on hedelmä kädessäni, oletan sen totta kai olevan hyvä. Petyn vasta, jos huomaan hedelmän olevan liian kypsä, raaka tai muuten kehno. Hyvin harvoin oletan kuoren alta paljastuvan mitään ikävää.

Ystäväpiirissäni on myös niitä, jotka ajattelevat avokadojen olevan automaattisesti aina huonoja. Joskus, jos oikein lykästää, joku hedelmistä saattakin olla juuri sopiva. Tästä surkeasta voittoprosentista huolimatta he silti ostavat avokadoja.

_MG_0094 kopio

Näiden kahden ääripään väliin mahtuu monenlaista hedelmännauttijaa. Olen tehnyt kuitenkin huomion, että usein tällaisia kaltaisiani hyvän-odottajia yhdistää sellainen tietty sinisilmäisyys elämää kohtaaan. Olen kyllä kuullut puhuttavan tällaisista huonoista hedelmistä ja ehkä joskus sellainen on sattunut omalle kohdallenikin, mutta päällimmäisenä mielessä ovat herkulliset, onnistuneet hetket vihreä onni kourassani.

Nämä pahinta-pelkäävät ostavat hedelmiä aina enemmän kuin yhden tietäen, että ensimmäisellä tuskin onnistaa. Tämä realistiporukka osaa laittaa asioita mittasuhteisiin, kaahailee elämässään vain sopivassa suhteessa ja hahmottaa oman osaamisensa selkeästi. Heillä on usein hyvät plan B:t ja varavaihtoehdot. Kaapista löytyy jotain tilalle, jos avokado paljastuukin huijariksi.

Molemmilla jengeillä olisi varmasti toisiltaan opittavaa. Valitettavasti Monkissa oli myynnissä ainoastaan sukkia, joissa on vain täydellisesti kypsyneitä aviksia.

Käyntikortissani lukee pian “Avokado-analyytikko Henriikka”.
Maksettaisiinkohan tästä hyvin?

-Henriikka

Marjatta Metsovaaran comeback Vallilan kankaissa

Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior_MG_0210 kopio

Uusi kotimme valmistuu hiljalleen. Maanantaina tilasimme vihdoin vaatekaapit, ja kasvava valon määrä tuo luottoa siihen, että ensikodistamme voi tulla unelmiemme koti. Kolme ja puolimetriset huoneet huutavat tauluja seinilleen, mutta me otamme rauhassa. On paras edetä sopivan hitaasti, valon määrän lisääntyessä, tuparien lähestyessä voimme kiihdyttää tahtia. Tupaantuliaiset ovat kuin ovatkin kalenterissa.

Uusi koti tuo mukanaan myös täysin uuden ympäristön tekstiileille. Haluaisin kaikessa sisustuksessa miettiä talon historiaa, mutta toisaalta yhdistää kodintekstiilit kuitenkin tähän vuosikymmeneen. Aalto, Elle, Liliana, Miranda, Päivänkakkara ja Valmu… Siinä kauniita nimiä kuoseille, jotka herättävät varmasti muistoja esimerkiksi vanhemmissani. Kaikki ovat Marjatta Metsovaaran, ikonisen kuosisuunnittelijan käsialaa. Vallila toi osana kevät/kesä 2016 -kokoelmaansa uudelleentuotantoon rakastetun suomalaisen tekstiilitaiteilijan (1927–2014) kuoseja vuosikymmenten takaa.

Kuvissa näkyvä, raikkaan vihreänä ja pinkkinä valkoisella pohjalla oleva kuosi on nostalginen Elle.

_MG_0038 kopio_MG_0283 kopio_MG_0095 kopio

Luulin vieväni Ellet kesän tullen kesämökillemme raikastamaan muuten kovin tummanpuhuvaa ympäristöä. Ne ovat kuitenkin alkaneet näyttää niin hyvältä täällä kaupunkikodissamme, että täytyy vielä harkita muutamasti. Luulin, etten halua kotiimme lainkaan verhoja, mutta erityisesti vihreävalkoiset kankaat tuntuvat sopivan vihreän katon alle hyvin. En kyllä epäile yhtään, etteikö Elle-kappa sopisi mökillekin loistavasti.

Metsovaaran tuotiin tuotantoon yhteensä kuusi ja niistä toteutettiin kankaana kaikkiaan 15 väritystä. Vallilan uudelleentuotantoon tuomat kuosit tuovat mukanaan vuosikymmenten takaista retro-tunnelmaa,
suuria ja näyttäviä kukkia sekä hauskaa värien käyttöä. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan liian retro, sillä värit on valittu tarkkaan. Vallilan Design Studio on päässyt puhaltamaan uutta elämää vanhoihin kuoseihin: värityksiin on tuotu uusia sävyjä 2010-luvun koteihin, lähtökohtia ja juuriaan unohtamatta. Sisustajan ei tarvitse valita koko retrokirjoa, vaan joukosta voi valita yhden tai muutaman itselleen sopivan sävyn.

Mustavalkoiselle tai hillitylle sisustajalle tuotteet eivät ole: annetaan värien kunnolla loistaa.

_MG_0291 kopio _MG_0195 kopio

En olisi tuotteista ja kuoseista varmasti yhtä kiinnostunut, ellen tietäisi historiasta kuosien takaa. Tarinat ankkuroivat kuoseja nykypäivään ja selittävät vahvoja retrovaikutteita.

Marjatta Metsovaaran perhekin toimi tekstiilialan perheyrityksessä, joten hän sai tutustua suunnitteluun jo nuorena. Lapsuuden kipinä kangassuunnittelu-uralle johti Taaideteolliseen oppilaitokseen, jonka jälkeen Metsovaara perusti oman yrityksen vuonna 1954. Uran aktiiviaika sijoittuu 1950-luvulta 60-luvun loppupuolelle saakka. Parinkymmenen vuoden aikana syntyneet kuosit ovat sopivasti övereitä ja vähän keulivia, mutta ennen kaikkea rohkeita ja erottuvia.

Monia palkintoja kerännyt Metsovaara viihtyi sekä Suomessa että ulkomailla, jonne hän suuntasi aktiivisesti myös kaupantekoaan. Belgiaan hän muutti vuonna 1965. Metsovaara vei suomalaista
tekstiiliteollisuutta eteenpäin tuomalla vaikutteita ja muun muassa uusia materiaaleja Suomeen
eikä voi väittää, etteikö hän olisi ollut aikanaan yksi suomalaisen tekstiilisuunnittelun suurista hahmoista.

_MG_0052 kopio_MG_0132 kopio

Metsovaara löysi inspiraatiota niin Suomesta kuin eurooppalaisesta kulttuurista ja luonnosta. Metsovaara suunnitteli aina ensisijaisesti koteihin ja ihmisille, ja toivoi tuotteiden olevan kuluttajille helppoja lähestyä. Jos minä olisin kuosisuunnittelija, toivoisin tekeväni työtäni samoin periaattein ja luulen, että inspiraatiokin löytyisi samoista lähteistä.

On hienoa, että Vallila on nostaa taiteilijan kuosit uudelleentuotantoon ja työn takaisin jalustalle. Olen nimittäin tehnyt nyt tätä yhteistyötä valmistellessani huomion, että paljon kansainvälistäkin huomiota niittänyt Metsovaara on Suomessa surullisen unohdettu.

Saa nähdä, mistä Ellet löytävät paikkansa: vihreän katon alta vai mökistä järven rannalta.

-Henriikka