arkisto:

huhtikuu 2016

Homssuinen vappukööri

vappu1 kopio

En tiedä, missä teidän vappuhurvittelu tapahtuu, mutta minä olen vanhempien luona Kouvolassa. Koko sisaruskööri on kokoontunut mökkitalkoisiin ja vettä tulee koko taivaankannen leveydeltä. Turha luulla, että illaksi selkenee:  30 kilometriä leveä sadealue kulkee pystysuoraan juuri kesämökkimme yli.

Vappuasussani ei ole kehuttavaa: äitin vanhat raitatuulihousut ja muotonsa menettänyt verkkatakki. Kerroksia kerrosten päälle, että lämmityksettömässä mökissä pärjää. Onneksi lounaaksi on varattu burgereita, minkä voimalla luuttuan ja lakaisen kuin Poppasen M.

Kuvassa sisarusköörimme oli vielä yhtä vähäisempi. Itkettää katsoa kuvaa. Miten ihania vappuja saimme viettää jo lapsena. Muistan, kuinka rakas läpikuultava Ariel-pallo minulle oli. Tunsin oloni prinsessaksi, kun kuljin kaupungilla ja pallo oli sidottu napinläpeen.

Kuva todistaa, että olin hivenen homssuisempi prinsessa kuin muistoissani. Yhtä ehta silti!

Vappuriemua kaikille!

-Henriikka

Melkein kuin päiväkahvit Pariisissa

Yhteistyössä Asennemedia ja Paulig_MG_0296 kopio

Marokon matka oli ja meni. Lomaviikko meni vilauksessa, kun taas jälkipyykkiä voi pestä viikkotolkulla: katsella kuvia, muistella hetkiä, miettiä mikä onnistui ja minkä tekisi ensi kerralla toisin. Mihin paikkoihin haluaisi vielä Marokossa palata ja mitä uusia paikkoja valloittaa. Varsinaiset matkakertomuksetkin ovat vielä kirjoittamatta, mutta taatusti tekeillä.

Matkani määränpää on kuitenkaan harvoin sama kuin viime reissulla. Haluan uusia paikkoja, uusia kokemuksia. Vaikka haluaisin palata kaikkialle, kiinnostus uutta kohtaan voittaa lähes aina. Poikkeuksiakin kuitenkin on: esimerkiksi Kööpenhamina, Göteborg ja Marseille tuntuvat kaupungeilta, joiden tunnelmaan on pakko päästä takaisin.

Marokon jälkeen mielessä on pyörinyt kuitenkin eritoten Pariisi, rakkauden kaupunki. Haaveen ympärille luodut teemapäiväkahvit tuovat unelmakohteen astetta lähemmäs.

_MG_0231 kopio_MG_0388 kopio_MG_0286 kopio

Olen käynyt Pariisissa kahdesti. Ensimmäisen kerran ekalla interrailillani 19-vuotiaana vuonna 2010 ja tokan kerran toisella reililläni vuonna 2013 (silloin kävelimme sateenvarjojen kanssa romanttisesti, koimme kaupungin tunnelmaa puistoissa ja istuimme yötä ulkoilmaleffassa).

Nyt haaveissani on lähteä sinne ihan varta vasten, ilman reilirinkkaa ja vielä useaa etappia edessä. Ottaa pikkusisko mukaan, käyttää remmisandaaleja ja rypistymättömiä kukkamekkoja, makoilla viltillä puistoissa syöden persikoita ja jäädä jokaiseen kulmakuppilaan juomaan kaunis kahvi.

Onneksi Pariisin tunnelmaa saa luotua kotiinkin. Ostin kaupasta mansikoita, keksejä ja purkin Nutellaa ja ihanaa valkohomejuustoa, jonka pakkauksessa oli Eiffelin kuva. Sen jälkeen valmistin pressopannulla Café au Laitin Paulan ohjeella.

_MG_0091 kopio _MG_0112 kopio_MG_0154 kopio

Café au Lait pressopannulla

1. Mittaa pressopannuun tarvittava määrä kahvia. Huom! Hyvä nyrkkisääntö: yksi kahvimitallinen (7-8g) kuppia (1,25dl) kohden. Muista käyttää tasamitallisia. Café au lait valmistetaan tummapaahtoisesta kahvista.
2. Kaada kuuma vesi (vasta kiehahtanut) pressopannuun.
3. Sekoita.
4. Jätä pressopannun mäntä ylös ja anna kahvin uuttua muutaman minuutin verran. Paina mäntä alas.
5. Kaada suureen kahvikuppiin ensiksi kahvi ja sen jälkeen kuumennettu maito. Mitä rasvaisempaa maitoa käytät, sitä täyteläisempi juomasta tulee.

_MG_0175 kopio_MG_0211 kopio _MG_0321 kopio _MG_0311 kopio

Om-nom-nom. Voin kertoa, että marokkolaiselta tarjottimelta katosi hyvin nopeasti kaikki ranskalaiset eväät. Ja vaikka yleensä juon kahvini mustana, muutaman välivaiheen kautta valmistettu maitokahvi maistui kyllä tosi hyvältä.

Ja jotta pääsisin todelliseen tunnelmaan, oli minulla sama mekkokin päällä kuin kolme vuotta sitten Pariisissa.

On siinä naapureilla ihmettelemistä, kun tuulisena päivänä naapurirapun asukas istuu tupakkaparvekkeella punaisissa huulissa ja nauttii elämästä. Mä sanon
heippa vaan hei ja kokeilkaa tekin”.

-Henriikka

Suppilovahvero-tomaatti-chilipasta (tai sama herkkusienillä)

_MG_0823 kopio

Mitä jos söisit tänä iltana vähän sieniä? Ei tekisi kasvisruoka sinullekaan varmasti yhtään hassumpaa.

Suppilovahvero-tomaatti-chilipasta

500 g tuoreita suppilovahveroita pilkottuna
1 rkl oliiviöljyä kuulottamiseen
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 mieto tuore punainen chili hienonnettuna (tai 1/2–1 tlk kuivattua chilimurskaa)
(2 dl kuohukermaa)
3 rk tomaattipyreetä (esim. Mutti)
suolaa
pippuria
500 g nauhapasta (esim. tagliatelle tai spagetti)
2 rkl sileälehtistä persiljaa hienonnettuna

Kuivapaista suppilovahveroita laakealla paistinpannulla niin, että niistä alkaa irrota nestettä. Lisää lämpöä ja haihduta sienten neste niin, että ne ovat lähes kuivia. Laske pannun lämpötilaa ja lisää oliiviöljy sienten päälle, sitten valkosipuli ja chili (ja kerma, jos haluat). Sekoita.

Lisää joukkoon tomaattipyree. Kypsennä kastiketta n. 7–10 minuuttia, lisää suola ja pippuri ja ota pois lämmöltä.

Keitä pasta ohjeen mukaan. Kun pasta on al dente, kaada vesi pois, mutta ota talteen noin 2 dl keitinvettä. Kaada pasta pienissä erissä kastikkeen päälle pannulle ja sekoita. Jos kastike on liian kuivaa, lisää joukkoon keitinvettä vähän kerrallaan. Viimeistele pasta persiljalla.

_MG_0792 kopio

Resepti on Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege! -kirjasta. Keittokirja on tätä nykyä keittiömme käytetyin fyysinen reseptilähde ja olen opuksen suuri fani.

Pakko nauraa tähän väliin vähän! Googlasin kesken kirjoituksen lisätietoa kirjasta ja mitä mitä mitä! Klikkasin auki oman kirjoitukseni. Olenkin siis kirjoittanut kirjasta jo aiemmin, en siis paasaa pitkään.

Tänään kirjasta julkaistiin kuitenkin jo neljäs, laajennettu painos. Yksi liian helposti epäonnistuva resepti on poistettu ja jo valmiiksi jykevään kirjaan on lisätty vielä yli 20 uutta reseptiä.

_MG_0809 kopio_MG_0794 kopio

Koska soveltaminen on ruoanlaiton a ja o, ei annoskuvissakaan näkyvä ruoka ole aivan ohjeen mukainen. Koska tuoreita suppiksia on  huonosti  olemattomasti tähän aikaan saatavilla, käytin pois jääkaapin herkkusienet.

Peruspastan sijasta käytin Clearspringin riisipastaa ja maitopohjaisen kerman sijasta soijavalmistetta. Päälle raastoin parmesaania.

_MG_0833 kopio

Yhtäkkiä minusta on tullut ruoka- ja ravintolaihminen. Toki olen sitä aina ollut, mutta ihan uudella levelillä. Löydän itseni nykyisin yllättävän usein fiilistelemässä valkosuklaalla kuorrutettua pihlajansilmua tai graavattua munankeltuaista.

Kohta varmaan paljastan keittiöpaheenikin kuin ruokabloggaajat konsanaan.

Hyviä sienihetkiä!

-Henriikka

kirja saatu arvostelukappaleena

Mieskin saa kitkeä

Yhteistyössä Kekkilä_MG_0522 kopio

Janne tässä moi!

Kirjoitan tämän päivän blogipostauksen, koska sain viimein toteutettua yhden pitkäaikaisista all talk, no action -tavoitteistani. Pidän ruoanlaitosta, minkä vuoksi olen pidemmän aikaa suunnitellut helppojen ruokakasvien kasvattamista omalla ikkunalaudallamme. Laiskuudestani johtuen se on kuitenkin aina jäänyt. Yllättäen Kekkilä heitti muutama viikko sitten aiheeseen liittyvää haastetta huvittavasti vaimoni ohi suoraan minulle, joten pakkohan siihen oli tarttua.

Työnsin siis kädet multaan.

Tiesin heti, että mitään kovin kunnianhimoista en halua alkaa kasvattaa. Parvekeettoman 43-neliöisen kerrostalokotimme puutarhapuitteet eivät ole mielettömät, mutta eivät toki olemattomatkaan. Tavoitteena oli istuttaa jotain sellaista, joka voisi olla lähes jokapäiväisessä käytössä, mutta jonka hoitamisen ainakin pitäisi olla suhteellisen helppoa. Tämän vuoksi valitsin kohteekseni yrtit, jotka mielestäni tekevät ruoasta kuin ruoasta aina astetta parempaa.

_MG_0653 kopio_MG_0400 kopio _MG_0447 kopio

On hauska fakta, että olen itse saanut isoimmat keittiöviljelyvaikutteet nimenomaan miehiltä.

Isäni on todella kova viherpeukalo, eikä todellakaan rajoita intohimoaan pelkästään ruukkukukkiin. Meillä on vanhempien luona iso piha, jossa isä on käytännössä aina, jos ei ole töissä tai TV:stä ei tule hiihtoa. Puutarhasta löytyy aina viljeltävää, kitkettävää, siistittävää ja korjattavaa. On marjapensaat, omenapuut, kukat, kurkut ja yrtit. On ollut aina kivaa, kun ruokapöydästä on usein löytynyt itsekasvatettua ruokaa.

Toisena inspiraationa on ollut eräs hyvä turkulainen ystäväni, joka on luonteeltaan käsityömies henkeen ja vereen. Luonne näkyy myös keittiössä: omavaraisuutta arvostetaan. Muistan joitain vuosia sitten, kun hän fiiliksissään selitti itujen kasvattamisesta itse, kun minä kitkin vasta villeissä unissani. Inspiroiva kaveri.

_MG_0497 kopio _MG_0598 kopio_MG_0543 kopio

Valitsin uhreikseni neljä perusyrttiä: monikäyttöisen timjamin, jokaiseen jälkkäriin sopivan mintun, suomalaisen perusyrtin persiljan ja lempivihannekseni tomaatin parhaan kaverin basilikan. Näistä jokaisen voi istuttaa ja kasvattaa ihan siemenestä asti, mutta koska halusin päästä helpommalla, ostin ne valmiina tuoreyrttinä ja siirsin ruukkuihin.

Yrttien siirtäminen ja kasvattaminen ei ole mitään rakettitiedettä: valmiiksi kasvatettu yrtti siirretään juurineen päivineen ruukkuun ja täytetään tyhjät kohdat mullalla. Viisi olennaista knoppia kannattaa kuitenkin pitää mielessä.

1.    Jos ruukun pohjassa ei ole reikää, pitää pohjalle ehdottomasti heittää lekasoraa tai jonkinlaista kivimurskaa salaojitukseksi. Tätä saa onneksi lähes joka kukkakaupasta.
2.    Mullan pitää olla tarpeeksi hiekkaista, joten esimerkiksi ihan tavallinen kukkamulta ei tähän hommaan käy. Kekkilä teki omassa tapauksessani homman helpoksi nimenomaan yrttien kasvattamiseen tarkoitetulla mullalla.
3.    Yrtit tykkäävät valosta. Itään tai länteen päin katsovat ikkunat ovat valon määrän suhteen näin kesän yli ideaaleja, eteläisillä ikkunoilla saattaa tulla liian kuuma. Toisaalta, jos ikkunat ovat vanhat ja kovin vetoiset, kannattaa pitää huolta, ettei yrtit palellu.
4.    Yrtit juovat aika paljon, joten päivittäinen kastelu on tärkeää. Lannoitettakin voi lisätä välillä – nestemäinen versio on aika simppeli vaihtoehto.
5.    Käytä yrttejä säännöllisesti ruoanlaitossa, niin ne pysyvät terveinä ja jaksavat kasvaa.

_MG_0724 kopio_MG_0410 kopio_MG_0562 kopio

Oikeastaan ainoa hyvin vaikeaksi kokemani asia oli ruukkujen valitseminen. Ei kuitenkaan siksi, että yrteille pitäisi valita jokin todella spesiaali ruukku vaan siksi, että valikoimaa on hurjasti ja niiden ulkonäölle pitäisi saada vaimonkin hyväksyntä. Onnistuin mielestäni aika hyvin!

Tuossa ikkunalaudalla nuo yrtit nyt mukavasti viheriöivät – persiljaa ja minttua olen jo ehtinyt käyttääkin. Kaikki apu on kuitenkin tarpeen, joten jos joku siellä ruudun toisella puolella osaa kertoa jotain nokkelia vinkkejä minulle ja kaltaisilleni aloittelijoille, otamme ne äärimmäisen kiitollisina vastaan.

Myös helppoihin lajikkeisiin – niin yrtteihin kuin muihinkin – liittyviä ehdotuksia olisi kiva kuulla. Minkä kasvattaminen olisi hauskaa ja helppoa puuhaa? Korianteri ja ruohosipuli ovat itselläni seuraavina listalla, jahka nyt ensin selviydyn rinnakkaiselosta näiden kanssa vähän pidempään. Vaatii aikaa, huolenpitoa ja säännöllistä googlettelua, niin kuin parisuhde konsanaan.

_MG_0727 kopio _MG_0597 kopio_MG_0745 kopio

Tässä puutarhanhoidon huumassa hankin itselleni lisääkin tekemistä. Nämä pienet kaktukset pääsevät seuraavaksi uusiin ruukkuihin. Ehkä ne ovat jonkinlainen itsetunnon vakuutus: käsittääkseni kaktukset ovat aika sitkeitä eliöitä, joten jos nuo yrtit tuosta nuupahtavat, niin ei tarvitse aivan täysin pettyä itseensä.

-Janne

Kirjan ja ruusun päivän lahja

_MG_0556 kopio

Lauantaina vietettiin kansainvälistä kirjaa juhlistavaa vuosipäivää. Aloitin perjantaina pienestä pätemisen tarpeesta keskustelun kotona:

”Huomenna on Kirjan ja ruusun päivä.”
”Ai on? En muistanutkaan. Mikäs siinä olikaan se juju?”
”Miehet antaa naisille ruusuja, naiset miehille kirjoja.”
”Ainiin olikin.”
”Otan sitten mieluummin kirjan kuin ruusun. En ole ruusutyttöjä. Kuihtuvat niin pian. Mutta mieluummin ruusu kuin ei mitään.”

Heitin viimeisen kommentin ihan ilmaisena vinkkinä vaan. En todella ajatellut sen jäävän mieleen itämään. Mutta kuinka kävi? Näimme lauantaipäivänä Kampissa, ja Janne saapuu minua halaamaan kirja kädessä: ”Tässä tämä kirja nyt sitten.”

_MG_0568 kopio

Sydämenlyönneissä ikuisuus on ainutlaatuinen lukukokemus omaa tietään etsiville, itämaisesta mystiikasta kiinnostuneille ja kaukomaille havittelijoille. Maailmalla suurmenestykseen noussut romaani on lempeä ja inhimillinen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista ja rakkauden voimasta.

Voi elokuinen kesälomani! Sinä olet kirjoja varten. Kasvatan virtuaalisten ja paperisten kirjojeni pinon niin suureksi, ettei sen takaa näy siivoton koti, joka saattaisi houkutella pyyhkimään pölyjä ja imuroimaan lankkuja loma-aikaan.

Lahjasta innostuneena myös minä hain Jannelle kirjan. Ostin kaksi, sillä koin  vähän  paljon huonoa omatuntoa, kun ne olivat oikeastaan  enemmän  kokonaan minulle: Koko perheen kattaus ja Gluteenittomat pullat, kakut ja piirakat.

Kirjalahja olikin enemmän kuin pari kirjaa: pikemminkin lupaus pullasta!

-Henriikka

Kauniit ja gluteenittomat vapputarjoilut piknikille

Yhteistyössä Asennemedia ja Fria gluteenitonIMG_0167 kopio

Vappu on ihan pian täällä! Miten se tuleekin joka vuosi niin yllättäen? Vappu on ilon, kevään ja valon juhla. Olen pitänyt sen rentoudesta lapsesta saakka. Sateenkaarenväriset paukkuserpentiinit jätän muille, mutta herkullinen ja helppo ruoka, ystävät ja ulkonaolo tekevät oman vappuni.

Valmistelimme eilen inspiraatioksi tulevaan vappuviikonloppuun kauniin ja helposti pihalle mukaanotettavan vappubrunssin. Brunssivalmisteluiden takana oli lisäkseni Noora & Noora, joista Noora K:n kotona saimme ihan huipusta ruoasta myös nauttia.

Koko menu toteutettiin gluteenittomasti ja maidottomasti Frian tuotteiden pohjalta. Itselleni Frian tuotteet ovat erittäin tuttuja ja vakituisessa arkikäytössä, mutta Noorat saivat tutustua kertarysäyksellä yrityksen tuotteisiin. Kerta toisensa jälkeen Frian tuotteet yllättävät kyllä kokeilijansa: ”Ovatko nämä muka gluteenittomia?

IMG_0206 kopioIMG_0372 kopio 3IMG_0127 kopioIMG_0182 kopio

Gluteeniton ja maidoton vappumenu

– Kinkkupiiras (resepti postauksen lopussa)
– Frian puolukka-karpalo– ja porkkana-ruusunmarjavuokaleivät
– Kikhernetahna (resepti tulossa huomenna Noora & Noora -blogiin)
– Täytetyt Fria chia-siemensämpylät (kasvisrasvalevite, vihannekset, salami)
– Fria omena– ja sitruunamuffinit, kinuskikastiketta ja hopeakuulia
Fria mutakakku mustikoilla ja banaanilla, soijajäätelön ja mintun kanssa
– Pensasmustikoita
– Viherpirtelöt
– Lisäleivänpäällisiä
– Kahvia, mehua ja kuohuvaa

Koko kattaus valmistui kolmen kiireisen naisen toimesta vikkelästi. Leivoin piirakan edellisiltana ja kaiken muun saimme kasaan muutamassa hetkessä ennen juhlavieraittemme Ullan ja Juulian saapumista.

Alkuperäinen suunnitelma oli syödä pihalla, mutta kun aamulla tuli taivaan täydeltä rakeita ja räntää, katoimme pöydän suosiolla sisälle. Aurinko kuitenkin heitti muutamat lohtusäteensä sateesta toipuvalle takapihalle ja saimme kuin saimmekin kippistellä vapulle pihalla!

IMG_0233 kopioIMG_0100 kopio IMG_0148 kopioIMG_0107 kopioIMG_0136 kopio

Muutama vapputarjoilua helpottava vinkki

– Yksittäispakatut viherpirtelöt ja muut smoothieherkut saa kätevästi mukaan piknikille. Laseihin (etenkin kuoharilaseihin) kaadettuna homma tuntuu kuitenkin astetta juhlallisemmalta!

-Pakkaa täytetyt leivät paperipusseihin. Suodatinpussit ajavat saman asian, jos visuaalisuudesta on varaa tinkiä.

-Piiras on helppo eväs piknikille. Siirrä piirakka kevyeen kertakäyttövuokaan, jotta piinaavan painavaa vuokaa ei tarvitse kantaa mukana koko vappua.

-Vältä tarjoiluja ja koristeluja, jotka eivät kestä piknikkorin armoilla. Frian mutakakku banaaneilla ja pensasmustikoilla on hyvä esimerkki näyttävännäköisestä, mutta erittäin helposta ja toimivasta vaihtoehdosta jälkiruoaksi.

IMG_0172 kopio IMG_0180 kopio IMG_0190 kopioIMG_0157 kopio IMG_0114 kopio 2

En ollut koskaan ennen tehnyt maidotonta suolaista piirasta ja väitän, että tällä ohjeella onnistuu kuka vain!

Gluteeniton ja maidoton piiras

pohja:
1 pkt Fria lehtitaikinaa (voitaikinamainen koostumus)

täyte:
n. 150 g kinkkusuikaleita
2 – 2,5 dl soijakermaa
3 kananmunaa
pippuria maun mukaan
200g maidotonta juustoraastemaista valmistetta (esim. Tofutti)
1/2 punasipuli
kirsikkatomaatteja

Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kylmää taikinaa on helpompi käsitellä kuin lämmintä, joten sulata maltilla.

Sekoita kinkku, ”kerma”, munat, pippuri ja ”juustoraaste” keskenään ja kaada täytteen päälle. Pilko tomaatti ja sipuli ja asettele ne piirakan päälle. Paista piirakka 200 asteessa 30–45 min. tai niin kauan, että pinta on kypsän ruskea.

Täytteen aineksia voi vaihdella maun mukaan. Kinkun voi korvata vaikka broilerilla tai kasviksilla.

IMG_0295 kopioIMG_0264 kopio IMG_0313 kopio

Frian chia-siemensämpylät ovat ihan huippuhyvä tuote. Ottaisin niitä piknikkoriini koska vain. Myös puolukka-karpaloleipä on suosikkini, vaikka yleensä kierrän gluteenittomat vuokaleivät kaukaa. Noora H:n valmistama kikhernetahna oli brunssin vihreä kunkku ja odotan jo, että he jakavat huomenna sen teko-ohjeen blogissaan.

Parasta vapussa on tietysti seura, niin kuin tällä brunssillakin oli. Hyvällä menulla saa kuitenkin hyvästä seurasta vielä enemmän irti ja kompensoitua kehnoa seuraa. Kannattaa siis pelata korttinsa oikein.

Iloista vapunodotusta!

-Henriikka

Uudet (ihanat) hiukset !

Photo 19.4.2016 17.48.30 kopio

Kyllästyin hiuksiini ja iänikuiseen Elovena-lookiin. Jos satuin vahingossakin samaan näkökenttään pellon kanssa, niin joku oli jo hihkumassa, että sopisit kansallispuvussa viljojen keskelle hypppelehtimään. Se on toki hyvä rooli, mutta hyvä on toisinaan vaihtaa.

Kyselin neuvoja teiltäkin, ja kommenttinne olivat erittäin varteenotettavia. Kiitos, taas kerran. Polkkaa tai pitkää polkkaa en tahtonut, sillä sen olisin varmasti tehnyt vain tämän hetken trendipäissäni. Aprikoosia ja ruusukultaista päätä harkitsin, mutta totesin lopulta sen riitelevän värikkään pukeutumismieltymykseni kanssa. En halua loistaa liian värikkäänä ja pelkkiin mustiin ja harmaisiin pukeutuminen tuntuu rangaistukselta.

Photo 19.4.2016 14.53.23 kopioPhoto 19.4.2016 17.43.25 (1) kopio

Yhden lukijan ehdottoman permanentin siirsin vielä tulevaisuuteen, mutta eräs toinen kehui, miten hyvin minulle sopii tosi vaalea tukka. Joku toinen ehdotti vaaleaa, kylmää harmaata. Ja sitä jäin miettimään pitkään.

Voi olla, ettei lopputuloksesta tullut ihan se, mitä kommentoija ehdotti, mutta olen itse ihan super tyytyväinen.

Olo on ihan uusi, freesi, keväinen. En ole ollut näin blondi pitkään aikaan enkä juuri tämänsävyinen koskaan. Minulla oli viitisen vuotta sitten hopeanhohtavat hiukset, mutta ne olivat jo niin överit, ettei sitä lasketa. Lisäksi purkkalatvat leikattiin ja tasattiin nipsnaps. Kymmentä senttiä ei kovin selkeästi näin pitkissä hiuksissa huomaa, mutta oli ihana päästä kaksihaaraisista ja tunkkaisesta, takkuuntuvasta latvasta.

Photo 19.4.2016 14.54.00 kopio Photo 19.4.2016 17.12.07 kopio Photo 19.4.2016 17.34.49 kopio

Vakkarikampaajallani Elinalla (Naps Eliel) oli tekemistä, kun raitatoiveisiin tottuneena hän saikin värjätä hiukset kauttaaltaan. Kolme tuntia ja vartti riitti koko urakkaan. Otin värjäyksen ja leikkauksen lisäksi olaplex-hoidon hiusten turvaksi, mikä tietenkin otti oman aikansa.

Värjäyskierrettähän tämä tarkoittaa, mutta hiusteni ollessa luonnostaan kovin vaaleat ja kesän olevan tulossa, en usko palaavani takaisin kampaajanpenkkiin muutamaan kuukauteen, ehkä puoleen vuoteen. Kotikäyttöön ostin vielä blondaavan hoitoaineen, jotta hiukset eivät taittaisi keltaiseen tulevaisuudessakaan.

Photo 19.4.2016 15.43.29 kopioPhoto 19.4.2016 17.39.10 (1) kopio

Olo on niin uusi, voi että! Otsikko on siitä hämäävä, että samat vanhat hiuksethan nämä ovat, tuntuvat vain ihan uusilta. Eniten pidän siitä, että väri ei ole tylsän tasainen, vaan seasta löytyy raitaa ja vaihtelevuutta. Enkä pane yhtään pahakseni, että hiusten värjäämisen sijasta näytän pikemminkin siltä kuin olisin käynyt solariumissa.

Mitä sanotte? Toivottavasti tykkäätte, sillä sen minä vaan kerron, että nämä hiukset rokkaa!

-Henriikka

Ps. Olen kertonut tämän ennenkin, mutta eikö ole aivan mahtava stoori, että olemme tutustuneet Elinan kanssa tanssiessa? Jyväskylässä asuessani treenasimme ja tanssimme samassa muodostelmajoukkueessa streetin SM-kisoissa. Hopeaa tuli!

Mitä Marokosta kannattaa ostaa? Astioita!

_MG_0046 kopio

En halua missään tapauksessa kotimme muuttuvan sellaiseksi tavaraläjäksi, jossa on kymmenittäin Afrikasta kannettuja puisia elefantteja, korurasia pullollaan Aasian rannoilta kerättyjä kiviä ja joka hyllynreuna matkamuistoja täynnä. En tahdo kantaa matkoiltani kotiin mitään, joka ei sovi arkeen ja kotimme miljööseen.

Pidän kuitenkin siitä, että reissuilta voi tuoda mukanaan tuliaisia, jotka ujuttautuvat saumattomasti muuhun elämään ja muistuttavat samalla hyvistä hetkistä matkoilla. Marokosta kannoin mukanani muun muassa teetä, pyyhkeitä ja astioita.

Kirjoitan muista tuliaisista myöhemmin, mutta nyt keskitytään astioihin, Marokon ylpeyksiin.

_MG_0059 kopio

Et voi kulkea Marrekechin Medinan katuja näkemättä astioita. Niitä on kasoittain, tuhansittain, miljoonittain pienillä sokkelokujilla ja voin vain kuvitella, kuinka paljon minulta jäi näkemättä. Näyttävimpiä lautasia ja kulhoja roikutetaan seinällä, pienemmät ovat riveissä ja kasoissa hyllyillä ja maassa, osa kadulla saakka.

Paras paikka suorittaa ostoksia Marrakechissa on Medina ja sen vieressä sijaitseva Mellah. Djemaa el-Fna -aukiolta alkavat souk-markkinakojut ovat varsin hyvä paikka kuluttaa roposiaan.

Kannattaa huomioida, että myös laadutonta tavaraa liikkuu paljon. Ystävämme ostivat mielettömän kauniin astian Marokon tuliaiseksi, mutta se päästi väriä heti ensimmäisen vesipesun yhteydessä. Myös maalausjäljissä on paljon eroa. Ensimmäisestä kojusta ei välttämättä kannata hamstrata, vaan tutkia hetki ja tehdä päätöksiä myöhemmin. Kaikkea ei voi tietenkään tietää etukäteen, mutta kannattaa pyrkiä tarkistamaan tuotteet kunnolla.

_MG_0095 kopio _MG_0086 kopio

Tingi pois ainakin puolet, luultavasti enemmän. Mitä sinnikkäämpi olet ja mitä enemmän ostat, sitä halvemmalla saat. Joissain paikoissa on kiinteät hinnat, mutta sellainen on harvinaista.

Löysimme itse mukavan paikan ja mukavat myyjät, jotka olivat valmiita neuvottelemaan hinnoista ja olivat niin avuliaita, että ostimme mielellämme juuri heiltä. Ylläolevista suuremmista kulhoista maksoimme noin viisi euroa, alla olevista pienistä kipoista 1–2 euroa. Ensimmäisen kuvan lautaset olivat 2–3 euroa.

Kun olimme tehneet ostoksemme, sain vielä yllätykseksi valita kaupasta minkä tahansa pienen asian lahjaksi. Ihanaa! Valitsin pienen korurasian.

_MG_0072 kopio

Astioita olisi ollut vaikka minkävärisiä. Pyrimme itse pysymään melko hillityissä väreissä ja tarkassa kuviossa, sillä boheemeimmat ja räiskyvimmät astiat jäisivät varmasti keittiössämme huomiotta.

Keraamisten astioiden lisäksi ihastuin ikihyviksi antiikkisiin tarjottimiin. Tarjolla oli sekä uusia että vanhoja metalliastioita, joista ne vanhat, painavammat ja laadukkaammat ovat ehdottomasti kauniimpia.

Valtavasta kultaisesta tarjottimesta pyydettiin aluksi 80 euroa, mutta sain tingittyä sen noin 15 euroon. Pienemmät olivat molemmat alle 10 euroa.

_MG_0124 kopio_MG_0119 kopio

Nämä ovat kaikki sellaisia astioita, joille tulee varmasti käyttöä. Se tuntuu kivalta. Etenkin tarjottimista on ollut meillä vähän pulaakin ja nyt on ihana nostaa kahvikupit kaunille, vanhalle hopeatarjottimelle.

Ja astioista puheenollen, koti- ja sisustusjutut ovat vihdoin edenneet! Ruokapöydättä olemme vieläkin, mutta löysimme mieluiset vaatekaapit ja sängyn teettämällä. Vaatekaappeja tullaan huomenna kasaamaan, ja saamme vihdoin kaikki pahvilaatikot pois nurkista. Sänky tulee toukokuun alkupuolella ja pääsemme lattiatasosta ihanaan valkoiseen puusänkyyn. Lupaan kertoa tarkemmin näistäkin, kunhan asiat asettuvat.

Ihanaa iltaa, nautitaan auringosta.

-Henriikka

Ps. Ja iik! Jännittävä päivä. Menen ensi kertaa kokeilemaan treenejä yli 2,5 kuukauden tauon jälkeen.

Työelämän tavoitteista ja vuorenhuipuista

mountainABC1

Minulla on tänään juhlapäivä. Syy juhlaan on ihan sellainen omakeksimä, mutta kuitenkin tosielämästä kumpuava: olen työskennellyt viestintäkonsulttina nyt tasan vuoden päivät.

Kun hain viime maaliskuussa uutta työtä Manifestosta avoimella hakemuksella, en edes kovin tarkkaan tiennyt mitä viestintätoimistoistassa tehdään. Totta kai tiesin raameja, mutta yksityiskohdat olivat aivan pimennossa. Intuitioni kuitenkin huusi, että viihtyisin viestintämaailmassa ja että minulla on sitä osaamista, mitä kentällä tarvitaan: kirjoittaminen on intohimoni, sosiaaliset taidot parhaita puoliani, kalenteri ja listat rakkaita ystäviäni, mutta luovuus kuitenkin lähellä sydäntäni.

Googlettelin millä tittelillä kannattaisi hakea ja valmistelin pitkään ja hartaasti hakemustani viestintäkonsultiksi. Kävin kahdessa pitkässä, mutta mielyttävässä työhaastattelussa ja huhtikuun 20.päivä aloitin työt. Jännitti, mutta olin täynnä intoa kehittyä ja oppia uutta, hyppäämään täysin uudenlaiseen työkulttuuriin, uusien työkavereitten ja koko kentän koulintaan.

Työskentelin ennen yliopistossa ja reilu 10 hengen organisaatioon hyppääminen oli tosiaan uutta. Avokonttori, etätyömahdollisuus, ei kellokortteja. Palavereja ympäri Helsinkiä ja välillä Helsingin ulkopuolellakin. Satunnaisia iltatöitä, hyvin satunnaisia viikonlopputöitä. Avoin, puhelias työyhteisö ja yllättävän paljon naurua kesken päivänkin, välillä ihan ilman syytä. Niin kuin varmaan rivien välistä kuuluu, olen viihtynyt tosi hyvin ja kävellyt joka ikinen aamu töihin kiitollisena.

mountainabc

Uudella on ollut myös kääntöpuolensa, pesti ei ole ollut pelkkää perjantaikuohuvaa. Olen joutunut haastamaan itseäni yhä enemmän mukavuusalueen ulkopuolelle: olen opetellut työkenttää ja sen tapoja. Olen käynyt presentoimassa ja pitänyt muutaman koulutuksenkin. Lukenut lehtiä, kuunnellut uutisia ja selannut Twitteriä, että pysyn uudessa kiinni. Olen tahallisesti hämärryttänyt työn ja vapaa-ajan rajaa, jotta saan irti itsestäni mahdollisimman paljon. Toisinaan eteeni on heitetty isot saappaat asteltaviksi ja olen hypännyt niihin, vaikka olisin mahtunut yhteen saappaanvarteen koko tyttö. Tämä on kuitenkin ollut aina vain hyvä asia. Olen oppinut valtavasti.

Minua ei kiinnosta olla mikään uraohjus. Vaikka työnteko on minulle äärimmäisen tärkeää, haluan että minua määrittää ihmisenä paljon muukin. Kyynerpäät haluan pitää alhaalla loppuun saakka, kun taas hyvät ideat jaan mieluusti kaikille. Siinä missä moni näkee nykyään työuransa korkeana vuorena, jota kivutaan ylöspäin, minulle se on enemmänkin kuin vuoristo: on monia huippuja, joita valloittaa ja monia antoisia alamäkiä, joita kavuta alas happea hakemaan. Laaksosta voi löytyä paljon uutta ja hienoa, mitä ei vuorenhuipulla ole.

En välttämättä tavoittele työssäni aina mitään seuraavaa etappia, joka on vähän ”korkeammalla” kuin edellinen. Saatan myös joskus tulevaisuudessa kokeilla jotain työtehtävää ja palata sitten vanhaan, jos uusi ei vastaakaan odotuksiani. Pyrin löytämään mielekkäitä työtehtäviä, joista voin löytää riittävästi haasteita ja joiden kautta voin kehittyä ja kehittää. Erityisesti jälkimmäistä. Haluan tehdä töitä muitakin kuin itseäni varten. Toivotaan, että töitä riittää.

-Henriikka

Ps. Ostin kuvissa olevan julisteen Papershopista itselleni juhlapäivän lahjaksi, kiitokseksi itselleni hyvästä vuodesta. Olen ylpeä itsestäni.

Kuvat: Papershop

Kun minulta kysytään lempiruokaa

_MG_1026 kopio

Tiedättekö, mikä on parsamenuakin paljon, paljon parempaa? Ja voittaa mennen tullen blinikauden, pieksee kevyesti rapujuhlat ja peittoaa jäätelökesän ylivoimaisesti?

Vastaus kuuluu: kesämökkikausi ja Kuhmo-menu.

Isäni haaveilee tasaisin väliajoin tuovansa mökillemme ulkomaisia turisteja. Oppisivat tuntemaan hiljaisuuden luissa ja ytimissään, voisivat kerätä itse mustikat aamupuuroonsa ja saisivat onkiessaan ehkä elämänsä ensimmäiset ahvenet. Sitten ne paistettaisiin kauniin kullanruskeiksi ja haukattaisiin muina Nuuksamuikkuisina tikun varresta.

_MG_1034 kopio _MG_1101 kopio _MG_1107 kopio_MG_1141 kopio _MG_1160 kopio _MG_1168 kopio

Kuhmo-menu on paras, kun veljet ja isä ovat laittaneet kalat ja äiti paistanut letut. Lettuihin saa tulla kunnolla väriä ja oikein rapeaksi paistunut pinta. Sisään mustikoita, lakkoja ja niin paljon kermavaahtoa, että letun rullaaminen on miltei mahdotonta. Jos syliin tippuu, ei haittaa. Suurin moka on, jos loppuu kesken. Mutta niin ei ole vielä koskaan käynyt ja tuskin käykään.

Vappuna aloitetaan grillikausi toisella kesämökillä. Uskon niistä hetkistä syntyvän ihan uudenlaisen menun. Kuka tietää, jos vielä paremman. Vaikea tosin uskoa.

-Henriikka

Pistaasi-kirsikkajugurtti

_MG_0229 kopio

Kevään eka pihajätski katosi suuhun lauantaina. Stockmannin eteisen Roberts Coffeen gelato maistui suussani silkalta onnelta, kuin olisin päässyt hetkeksi ajasta ikuisuuteen.

Olin epäileväinen pistaasin suhteen, ne kun tuppaavat aina maistumaan vain alkoholilta, mutta turhaan: suussa maistui ihkaoikea, kunnon pistaasinmaku (vaikkei tietenkään Katajanokan Signora Delizian voittanutta). Toiseksi mauksi valitsin kirsikkajugurtin, nam sillekin!

_MG_0235 kopio

En voi väittää, etteikö olisi tehnyt mieli hilpaista eteisen lämmityksen syleilyyn syömään. Iltakuuden aurinko paistoi kuitenkin vielä juuri ja juuri vanhojen kerrostalojen takaa. Siristin silmiäni ja kuvittelin olevani Toscanassa. Saatoin melkein tuntea lämmön virtaavan villakangastakkini sisään ja villahuivini alle.

Ja minulla oli kuitenkin matalavartiset sukat! Ensimmäistä viikkoa.

_MG_0256 kopio

Voi miten rakastankaan jäätelöä. En yleensä saa minkäänlaisia etukortteja täyteen, mutta Ciao Gelatolta olen saanut jo ainakin neljä ilmaista jäätelöä etukorttien täytyttyä jätskileimoista. Se on kyllä sääli, että kotiin hankitusta litrapakkauksesta saa siitäkin vain yhden leiman.

Jos saisin valita minkälaisia makuja vaan tulevalle kesälle, niin kaipaisin inkivääri-kinuskia ja tyrni-salmiakki-suklaata. Ja kolmanneksi vaikka minttu-valkosuklaa.

Nam.

-Henriikka

kengät/Nike, hattu&paita/second hand, takki/Twist & Tango, farkut/Tiger of Sweden

Marokkolainen pariskunta-hamam

_MG_1003 kopio

Yksi Marokon matkan ikimuistoisimmista kokemuksista oli perinteinen marokkolainen hamam (tai hammam, kuinka sitä tahtoo kutsua). Jos totta puhutaan, niin perinteisessä marokkolaisessa hamamissa miehet ja naiset kylpevät kyllä aina erikseen. Me päätimme kuitenkin kokeilla tätä traditionaalista touhua yhdessä ja koimme jotain aivan uutta: pari-hamamin!

Miltä tuntuu katsella, kun marokkolaisnainen puhdistaa miestäsi ja pesee hänen hiuksiaan? Varsin hauskalta, voin kertoa. Eikä puoliksikaan niin luonnottomalta kuin se näin kirjoitettuna kuulostaa.

_MG_0975 kopio

Marokon riadissamme oli oma hamam, jota saimme käyttää vapaasti. Siellä istuessamme meillä ei ollut kuitenkaan minkäänlaista ymmärrystä siitä, kuinka homma toimii. Oli sientä ja mustaa mönjää, mutta emme tienneet milloin mitäkin laittaa ja mihin. Halusimme rinnalle kokemuksen, jossa joku tekee mitä hommaan kuuluu ja auttaa tietämättömiä turisteja.

Ranskaa, arabiaa tai berberiä taitava saa varmasti ohjeistusta tavallisessakin paikassa, mutta tällaiset englannilla pärjäämään pyrkivät suuntasivat suomalaisten ystävien suosituksesta paikkaan, joka kiikkuu TripAdvisorin ykkösenä: Hammam Rosa Bonheuriin.

Paikkaan oli vaikea löytää, mutta kun varasimme hoitomme sähköpostilla, henkilökunta ehdotti hakevamme meidät erään pääaukion kahvilan, Café Francen edestä. Se sopi erinomaisesti. Ilta oli kunnon investointi yleiseen hintatasoon nähden. Otimme 2,5 tunnin paketin: hamamin, 1h 15 min hieronnan ja vielä vartin jalkahoidon päälle. Koko potti maksoi 80 euroa hengeltä, mikä on suomalaiseen tasoon nähden erittäin huokea, mutta paikalliseen verraten hintava.

_MG_0977 kopio _MG_0983 kopio

Kun pääsimme paikalle, saimme kuumaa minttuteetä juotavaksemme. Eräs paikan työntekijöistä myös nimesi meidät samantien marokkolaisin nimin. Kertoi sen olevan kohtelias tapa. Janne ristittiin nimellä Gabor (”it means good quality!”) ja minä sain Tanirt-nimen valon mukaan.

Sitten alkoi hoitorumba. Kävelimme portaat ylös yläkertaan, jossa meitä opastettiin riisumaan vaatteemme ja pukemaan kylpytakit päälle ja kertakäyttöstringit sekä sandaalit jalkaan. Heitimme kaiken omaisuutemme koreihin ja kävelimme koreinemme alakertaan, josta meidät opastettiin pohjakerroksen kuumiin ja kosteisiin hamam-tiloihin.

Hamamissa vastassa oli monia hymyileviä ja hikisiä naisia. Voin kuvitella, ettei saunaolot ole kovin kiitolliset työskentelyyn, mutta se ei vaikuttanut työntekijöitä häiritsevän. Tavaramme lukittiin kaappeihin ja meidät opastettiin omaan pieneen saunahuoneeseemme, jossa kylpytakit napattiin pois. Istuimme huvittuneen hämmentyneinä kaakelilauteille, tulikuumien seinien ympäröimiksi.

_MG_0994 kopio_MG_0991 kopio

Meitä pesseet marokkolaisnaiset eivät puhuneet englantia, joten elekielellä mentiin. Hihitimme aina välillä, jos varpaita koskettiin yllättäen. Janne oli myös hyvä turva, jos halusin joskus varmistaa jotain: ”miten päin mun nyt oikein pitää kääntyä?!

Kuumaa vettä sankokaupalla päälle, jonka jälkeen iholle levitettiin mustaa, paksua voidetta. Välillä istuimme, välillä seisoimme, välillä pötkötimme mahallamme, välillä selällämme. Voiteet päällä makoilime vajaan vartin verran, kunnes alkoi kunnon harjaus. Aivan uudet työntekijänaiset astuivat huoneeseen ja alkoivat kuuraamaan: kuollut iho poistettiin karkealla pesusienelle.

Kuolleet ihokerrokset lähtivät rullautuen irti ja pesijäni katsoi iloisesti suoraan minua silmiin, osoitti ihopötköjä ja nauroi: ”spagetti!” Uskoakseni paikalliset tajuavat puhdistautua perusteellisesti vähän meitä useammin.

Kuorinnan jälkeen loikoilimme kaakelipenkeille vielä toiset kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen hiuksemme pestiin ja kaikki huuhdottiin kunnolla. Vettä tunnuttiin läträävän joka välissä aika lailla. En ole itse mikään suuri kuumuuden ystävä, joten kovin paljon kauempaa en olisi kestänyt. En kuitenkaan usko kovin monen suomalaisen hätkähtävän kuumuutta.

Hamam-kokonaisuus oli tosi rentouttava ja mielenkiintoinen. Kun saimme vajaa tunnin kestoisen prosessin jälkeen kylpytakit takaisin päällemme, fiilis oli ihanan raukea. Pesijämme hymyilivät silmät vilkkuen ja jatkoivat seuraavien asiakkaiden pesuun.

Note to self! Poista silmämeikki ennakkoon, jottet saa kaikessa tohinassa maskaraa silmääsi.

_MG_0985 kopio_MG_0978 kopio

Hamamin jälkeen alkoi pitkä hieronta. En ole eläissäni ollut niin perusteellisessa hieronnassa: tuntui, että yhden pohkeen hieronta kesti pidempään kuin yleensä koko hierontani. Sain päättää kolmesta vaihtoehdosta: relax, medium, hard. ”Medium or hard”, vastasin.

Pötkötin uusissa, kuivissa kertakäyttöstringeissä hierontapöydällä: välillä mahallani, välillä selälläni. Huone oli pimeänä ja rauhoittava musiikki soi. Olimme Jannen ja hierojiemme kanssa ainoat huoneessa. Välillä hierojat hyppäsivät hajareisin päällemme, mutta pysyivät pääosin lattiatasossa. Kaikki (intiimialueita lukuunottamatta hah) käytiin läpi ja hiuksetkin saivat arganöljyhoidon.

_MG_0980 kopio

Lopulta hieronta ja jalkahoito kesti yhteensä melkein kaksi tuntia. Koko paketti kesti puoli tuntia yliaikaa, kolmisen tuntia, mikä ei haitannut meitä lainkaan. Hieronta oli niiiiin mahtava. Hierojat jättivät meidät vielä tokenemaan ja nousimme jonkun hetken päästä takaisin tähän maailmaan.

Puimme vaatteet takaisin päällemme ja hilpaisimme alas. Joimme vielä parit lasilliset minttuteetä, maksoimme (eurot käyvät yhtä lailla) ja poistuimme tyytyväisinä.

Iso suositus tälle! Jos tämän lisäksi (mieluiten tämän jälkeen) on mahdollista suunnata vielä paikallisten keskuuteen ”perus-hamamiin”, niin vielä parempi!

-Henriikka

Maailman tylsimmät hiukset

_MG_1889 kopio

Olen jo jonkun aikaa katsonut itsestäni otettuja kuvia ja miettinyt, miksi minulla on tuollainen luomureuhka kannettavanani. Minulla on taatusti Suomen tylsin tukka. Siinä se vaan valuu olkapäille vaaleana ja mitäänsanomattomana ainoana viestinään: ”olen tylsä, minulla ei ole kenellekään mitään kerrottavaa. En paljasta kantajastani mitään, en ainakaan mitään hyvää.”

Väriltään ne ovat hyvin lähellä omaa. Joitain kuukausia sitten olen ottanut sekaan vaaleita raitoja. Latvat alkavat harottaa, katkeilla ja venyä kuin purukumi, muuten kuontalo on vähän liiankin hyväkuntoinen. Sileä, suomalainen, hiuksia hirveästi, mutta jokainen ohut kuin vauvan vastaava. Haluisin, että hiukseni saisivat oloni tuntemaan paremmaksi, eivätkä vain roikkuisi flegmaattisesti menossa mukana.

Olin kokeillut vaikka mitä punaisesta puolikaljuun, kun muutama vuosi sitten rauhotuin ja jätin hiukset löytämään oman värinsä ja kasvamaan pituutta rajatta. Nyt saa luonnollisuus riittää! Mitä tälle päälle voisi keksiä?

Olen varannut ensi viikolle kampaaja-ajan: nöyrät 3,5 tuntia muistaakseni. Voin siis tehdä ihan mitä haluan. Mutta mitä se voisi olla? En tiedä. Haaveilin pitkään haaleanpersikasta ja vaalensinisestä tukasta (värit siis erikseen, ei yhdessä), mutta tuskin hamuan mitään niin villiä. Permanentti kiehtoo, mutta ei ihan vielä. Voi olla, että kunnon vaalennus tekisi terää. Kunhan nyt jotain.

Tell me!

-Henriikka

Ps. Minulla on kaksi aivan ihanaa ja taitavaa vakiokampaajaa Helsingissä ja suosittelen heistä molempia: Laura Hiushuone Dandysta ja Elina Elielinaukion NAPS:sista!

Viikonloppuvinkki: RUPLAN vegebrunssit

Helsingin aamiais- ja brunssitarjonta sen kuin kasvaa. Tällä kertaa joukkoon on ilmestynyt matalan kynnyksen selkeä ja rehellinen vegebrunssi, jota tarjoillaan kahdessa paikkaa Helsingissä molempina viikonlopun päivinä. Tämä on siitä poikkeuksellinen brunssi, että se on tarjolla buffetista koko aukioloajan.

Tapasin eilen uuden ihmisen, ja kun kättelimme esittäytyäksemme, tämä uusi kaveri sanoi: ”Aijoo, etkös sä ole aika usein Ruplassa?” Vastasin hämmentyneen myöntävästi ja kerroin, että tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun joku muistaa minut kahvilan mukaan.

Joka tapauksessa brunssit järjestetään juuri kyseisessä paikassa: RUPLA Helsingissä, Kalliossa, sekä Plootu-huonekaluliikkeen yhteydessä olevassa RUPLA Rööperissä, Punavuoressa.

RUPLA aloitti brunssinsa toissa viikonloppuna. Olin itse sunnuntaina Punavuoressa tekemässä töitä läppärin kanssa brunssin äärellä koko aukioloajan.

Brunssi tuntui moniin Helsingin brunsseihin verrattuna ihanan helpolta. Menin yksin ja varsin rumannäköisenä, likaisissa hiuksissa ja väsyneenä. Ei haitannut! Ei tarvinnut laittaa hienoa mekkoa, kilistellä kuohuvaa tai hifistellä ruoalla (niin paljon kuin näistäkin aina toisinaan pidän). Sai vain ryystää kahviaan rauhassa, tankata lisää kun huvitti ja asetella hauskan yksinkertaiset antimet lautaselleen nätisti.

Brunssi on täysin vege ja sopii myös vegaaneille: jugurtin ja maidon saa vegaanisena, leivän päälle voi laittaa esimerkiksi hummusta. Keliaakikot ovat myös hyvin huomioitu: brunssi toteutetaan yhteistyössä Urtekramin kanssa ja heidän tuotteensa sopivat myös gluteenittomaan ruokavalioon. Normaalin leivän sijasta on myös gluteenitonta vaihtoehtoa sekä riisikakkuja. Urtekramin tuotteet ovat lisäksi ekologisia ja luomua.

Kahdentoista euron buffetissa on tarjolla muun muassa hummusta, tahinia, pestoa, vihersalaattia, jugurttia, soijajugurttia, myslejä, leipää, tuoreita ja kuivattuja hedelmiä, mehua ja oman paahtimon kahvia.

RUPLAn brunssi
12€, alle 12-vuotiaat 6€

RUPLA Helsinki
Helsinginkatu 16, Helsinki
la-su klo 12–17
(tarkista Kalliolle tyypilliset poikkeusajat facesta)

RUPLA Rööperi / Plootu
Iso Roobertinkatu 32
Helsinki
la klo 11–16
su klo 12–16

Brunssille voi tehdä pöytävarauksen, mutta se ei ole pakollista.

Palvelu oli hyvää, iloista ja hymyilyttävän inhimillistä. Kahvilapojat eivät olleet välttämättä hahmottaneet, miten asetellaan tuotteet visuaalisesti tarjoilupöytään. Myhäilivät itsekin, kun asettelivat tuotteita riveihin.

Erityismaininta siitä, että kävijöitä oikeasti kuunnellaan. Hintaa tiputettiin palautteen mukaan ensimmäisen viikonlopun jälkeen parilla eurolla ja tarjontaakin tarkistettiin kävijöiden kommenttien perusteella. Tällaisia lähikahviloiden ja -ravintoloiden kuuluisi ollakin.

Iloa viikonloppuun!

Terkuin Henriikka
(se joka on aina Ruplassa)

Kevät, minä ja Tommi Läntinen

_MG_2997 kopio

Naa-na-na-na-na-naa
Naa-naa-na-na-naa
Naa-na-na-na-na-naa
Naa-naa-na-na-naa

Naa-na-na-na-na-naa
Naa-naa-na-na-naa
Naa-na-na-na-na-naa
Naa-naa-na-na-naa

_MG_3032 kopio_MG_3014 kopio _MG_3054 kopio_MG_3080 kopio

Ei mikään oo niin ihanaa
kuin kulkea öisiä katuja,
mmmmm, kevätaikaan,
kun maa alkaa tuoksua.
Ja niin minä kävelen
kohti meren rantaa,
missä jäät alkaa lähteä
ja aalloilleen tilaa antaa.

On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin.
Kevät ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin.
On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin.
Kevät ja minä, mikä pari, valon lapset käsikkäin.

——

Olen häkeltynyt keväisestä Helsingistä ja valon määrästä.
Eikös lierihattu ja Läntisen Tomppa sovi hetkeen kuin hetkeen?
Naa-na-na-na-na-naa….

-Henriikka

hattu/KN Collection (saatu), neule/second hand, kengät/Vagabond, tekoturkistakki/Twist & Tango (saatu), housut/Tiger of Sweden, huivi/Balmuir

SPR:n ystävätoiminta – Ystäväksi tuntemattomalle?

Yhteistyössä Asennemedia ja Suomen Punainen Risti_MG_0012 kopio

Näette näissä kuvissa minut ja minulle tuntemattomia ihmisiä. Kuljin ympäri Kampin Narinkkatoria ja pyysin vastaantulevia kanssani kaverikuvaan. Halusin kuviin saman idean kuin tämän kirjoituksen aiheessa: SPR:n ystävätoiminnan tarkoituksena on saattaa ystäviksi toisilleen entuudestaan tuntemattomia ihmisiä ja tarjota seuraa niille, jotka tuntevat yksinäisyyttä.

Vaati yllättävän paljon voimia ja rohkeutta kysyä ympärillä olevia kanssani kuvaan. Jos muutaman sekunnin ystävyyskin vaati veronsa, voin vain kuvitella kuinka suuri kynnys on kertoa olevansa oikeasti yksinäinen.

Toivon, että asiasta uskallettaisiin puhua enemmän ja että kaikki rohkeasti asian myöntäneet voivat saada itselleen seuraa ystävätoiminnan avulla. Sitä paitsi yksinäisyyttä hävetään ja piilotellaan aivan liikaa. Kaikki ovat varmasti tunteneet joskus yksinäisyyttä (minä myös!) ja esimerkiksi elämäntilanteiden muutokset voivat johtaa siihen, että on mukava saada uusien ystävyyssuhteiden luomiseen järjestettyä jelppiä.

_MG_0022 kopio

Olen itse harkinnut vapaaehtoiseksi ystäväksi ryhtymistä jo useamman vuoden. Varmasti joku muistaa, kun kirjoitin asiasta reilu vuosi sitten. Helsinkiin muutettuani sukulaismummoni asui muutaman talon päässä. Ehdin istua hänen luonaan ruusukuvioisen, kultareunaisen kahvikupin äärellä muutamia kertoja ennen kuin hänen matkansa tässä maailmassa päättyi. Muistan, kuinka iloisesti yli 90-vuotias ystäväni aina hihkaisi: ”Sinä se vasta olet vinha!” Jäljelle jäi uuden ystävän mentävä kolo.

Mikä minua on estänyt? Suurimpana syynä on aivan varmasti ollut ajan puutteen ja sitoutumisen pelko. Tämän yhteistyön myötä taklattiin nämäkin esteet. Kun sain tietää lisää Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnasta, hahmotin vasta, ettei ystäväksi ryhtyminen vaadikaan enempää kuin itsellään on tarjota.

Ystävätoimintaan voi tulla mukaan matalalla kynnyksellä. Minulle luvattiin, että oma aika riittää varmasti töiden, opintojen ja muiden menojen ohella.

_MG_0018 kopio

Tein nuorena paljon vapaaehtoistöitä: kävin laulamassa ja jakamassa ruusuja vanhainkodissa, keitin kahvia tilaisuuksissa ja partioin jopa joskus perjantaisin kaduilla auttamassa muutamia liian juhlimisen myötä fysiikkansa kadottaneita tai ojaan nuukahtaneita. Seurakunta, partio ja muut aktiiviset tahot tarjosivat helpot puitteet oman avun tarjoamiselle. Lukion jälkeen lähdin muutamaksi kuukaudeksi Etiopiaan vapaaehtoiseksi: hoidin lapsia, valokuvasin, kirjoitin ja olin mukana erilaisissa kehitysapuprojekteissa.

Tällainen aurinkoista ja paikoitellen kovin mustavalkoistakin auttamisenhalua ja maailmanpaloa pursuava Henriikka on kuitenkin muuttunut iän myötä. Tahto auttamiseen on kuitenkin jäljellä. Haluaisin kovasti löytää ystävän, jonka vierellä voisin olla. Ehkä nuoren, ehkä vanhuksen, ehkä ihan omanikäisen? Ehkä vammaisen? Ehkä juuri maahaan muuttaneen? Olisin mieluusti ystävänä jollekin, joka kaipaisi seuraa ja jonka silmillä minä näkisin elämää taas varmasti eri kantilta, uutta oppien, toinen toistaan tukien. Ystävyys on aina kahden kauppa.

Päätin tämän yhteistyön myötä, että osallistun ystäväkurssille vielä tämän vuoden aikana. Tulen varmasti kirjoittamaan siitä, kun kurssi on ohi. Rohkeasti yksinäisyydestään blogissaan kirjoittanut Jenni osallistui kurssille nyt muutama viikko sitten ja kirjoitti ajatuksiaan aiheesta täällä. Kurssin käyminen on ensimmäinen askel vapaaehtoiseksi ystäväksi alkamisessa.
_MG_0030 kopio

SPR:n ystäväkurssille ja vapaaehtoiseksi ystäväksi voi lähteä kuka tahansa. Mitään ei tarvitse tietää etukäteen eikä kurssille mennessä tarvitse olla edes varmuutta siitä, että haluaa tai pystyy ottamaan arkeensa ystävän. Kurssilla saa kaikki tarvittavat lisätiedot vapaaehtoisena ystävänä toimimisesta ja ystävätoiminnan eri vaihtoehdoista. Kursseja on eri mittaisia, kolmen tunnin tutustumisilloista parin päivän kursseihin, ja niitä järjestetään eri puolella Suomea.

Ystävätoiminnan pohjalta syntynyt ystävyys voi olla monenlaista. Ystäväksi voi alkaa esimerkiksi nuorelle, vanhukselle, maahan muuttaneelle, mielenterveyskuntoutujalle, vangille tai vammaiselle. Ystävänä voi olla yhdelle ihmiselle tai useammalle, muun muassa keikka-avun tai ryhmätoiminnan kautta. Joku voi kokea luontevaksi henkilökohtaisen ystävän sijasta käydä toisinaan ryhmän kanssa esimerkiksi vanhainkodissa tai maahanmuuttokeskuksessa. Toinen voi haluta antaa aikaansa nuorten peli-iltaa ohjaten. Kaikille löytyy varmasti se luonnolliselta tuntuva tapa, joka tuo iloa myös itselleen.

Odotan isolla innolla tulevaa kurssia. Luulen, että kurssi avaa jo itsessään paljon lisäajatuksia aiheesta. Ja kuka tietää, jos jo kurssilaisten joukosta löytyy uusia kavereita?

Lisätietoa kurssista saa osoitteesta: www.oleystava.fi.

_MG_0038 kopio

Ja arvatkaa mitä? Jo nämä kuvissa olevat ystävät antoivat minulle iloa ja voimaa moniksi päiviksi. Edelleen hymyilyttää näitä kuvia katsellessa. Mukavuusalueelta ulosastuminen toi paljon iloa sekä hermohiessä ihmisiä kuviin kyselevälle bloggaajalle, että sattumalta hänen reitilleen astuneille tuntemattomille. Yllätyin, miten avoimesti ja iloisesti ihmiset nyökkäsivät ehdotukselle ja tarrasivat lapaseeni.

Kuvan vihreätakkinen rouva empi hetken ehdotukseni jälkeen. Sen jälkeen hän antoi minun napata kauppakassinsa, kampasi hiuksensa ja hymyili kameralle. Juttelimme sen jälkeen pitkän tovin. Hän kysyi, voisinko teettää meistä otetun valokuvan ja lähettää sen hänelle postissa. Hän haluaisi muistaa iloisen hetken yksinäisinä hetkinä. Suostuin tietenkin.
Ehkä uskallan ehdottaa hänelle kahvihetkeä lähitulevaisuuteen?

-Henriikka

Uusi viikko on alkanut täälläkin

_MG_0561 kopio

Uusi viikko on alkanut siellä, niin kuin on alkanut täälläkin.

Täällä aurinko laskee kahdeksan maissa, nousee kuudelta takaisin taivaalle. Heräsimme juuri, paikallista aikaa puoli seitsemän. Lähdemme yhdeksän bussilla rannikolle katsomaan merta ja syömään kalaa suoraan katugrillistä. Pitkistä aamuista emme kuitenkaan tingi, aamukahville appelsiinipuiden alla on jätettävä aikaa.

Riadimme katolla on ollut hyvä hiippailla. Siellä saa rauhassa kuikuilla alla vilisevää kaupunkia. Pienten kujien elämä näyttää välillä ihan Sims-peliltä. Ranskan ja arabian kieletkin alkavat helposti kuulostaa keksityiltä pelikieliltä, kun niitä ei ymmärrä.

_MG_0567 kopio_MG_0550 kopio

Rukouskutsut kaikuvat yli kaupungin. Jokaisella kutsujalla on varmaan tapansa, mutta minun korvaani ne kuulostavat kaikki samalta. Oppisin varmasti erottamaan sanoja ja tapoja, jos päätyisin tänne pidemmäksi aikaa. Tai sitten ne tulevat kaikki nauhalta, tiedä sitä. Muutaman kuukauden Etiopiassa ollessani hahmotin lopulta jo kuka kutsuu ortodokseja ja kuka muslimeja rukoukseen. Kaikki vaatii aikaa.

Janne meinaa aina aloittaa rukouskutsun imitoimisen, sillä melodiat ovat niin tarttuvia. Minä tökkään kylkeen, sillä en ole varma, koetaanko sellainen parjaavaksi.

_MG_0565 kopio

Minä ja liian pitkäksi kasvanut fledani lähdetään nyt aamiaisen viettoon. Leipää, lettuja, hilloja, voita, levitettävää juustoa, kahvia ja munakasta. Jos sillä pärjäisi parin tunnin bussimatkan rannalle asti.

Mukavaa viikkoa kaikille. Kiva kun luette.

-Henriikka

Marrakech auringon noustessa

_MG_1058 kopio

Miltä tuntuu kulkea ennen seitsemää Marrakechin kaduilla? Väsyneeltä, absurdilta, lempeältä.

Samalla tavalla ne asiat pyörivät Marokossakin: roskat lakaistaan muiden nukkuessa, kauppojen ovia ei avata aamuvirkkujen vuoksi. Katukissoja on satakertainen määrä, mutta katit ovat rauhallisia ja hymyileviä, eivät sellaisia pelättävän päällekäyviä.

Roskankerääjä tervehtii ranskaksi. Moottoripyöräilijä tervehtii ranskaksi. Kaikki ne puhuvat meille vain ranskaa, ja harmittaa vietävästi, etten osaa enempää kuin ”päivää-kiitos-kyllä”. Päätän harmitella samalla, etten osaa myöskään kiinaa, venäjää tai espanjaa. Harmitus kestää noin kolme sekuntia, kunnes siirrän sen sivuun.

_MG_1067 kopio_MG_1095 kopio_MG_1059 kopio _MG_1063 kopio _MG_1100 kopio_MG_1074 kopio

Eilinen aamuhetki oli tähänastisen reissun paras. Vauhdilla taivaalle itsensä kiskova aurinko ja lähes tyhjät kadut. Kukaan ei pyydä putiikkiinsa, kaupittele tuoreita taateleita tai toistele iloisesti: ”my friend, my friend!” Niin paljon kuin hälinästä pidänkin, sopii tällaiset hetken sen kaiken sulatteluun.

En ole ainakaan vielä saanut lainahatustani täitä ja kaikki muukin on sujunut mutkitta. Anopille terveisiä: täällä voidaan hyvin! Esimiehelle terveisiä: palaan kyllä!

-Henriikka

Käärmeenlumoajat, savupommit ja tuhannet moottoripyörät

_MG_1036 kopio

Jos Marrakechin Djemaa el Fna –aukiolle eksyy perjantai-illalla, saattaa luulla, että silmien edessä avautuva tilanne on karannut käsistä. Savupommien lailla taivaalle nousevat ruokakojujen höyryt, kymmenet tuhannet kanssakulkijat, transsissa tanssivat ja rumpua lyövät ihmiset, käärmeenlumoajat ja ohi surraavat moottoripyörät saattavat luoda vaikutelman, ettei kaikki ole aivan hallussa.

Tilanteen laita on kuitenkin aivan toinen. Niin paikalliset kuin turretkin elävät sulassa sovussa viikonlopun alkua juhlien. Kyynärvarresta kiskovat hennatatuointien tekijät, sinnikkäästi tinkivät lomalaiset ja mattojaan myyvät marokkolaiset toteuttavat kaikki omia suunnitelmiaan ainakin suht systemaattisesti. Ihmismäärästä ja kauas, kovin kauas, kantavasta melusta huolimatta kaikki näyttää olevan hyvin.

_MG_1041 kopio_MG_1031 kopio _MG_1042 kopio _MG_1030 kopio_MG_1046 kopio _MG_1054 kopio

Kuljen muutaman hedelmämyyjän ohi toivoen, että joku heistä antaisi minulle jälkiruoaksi kaipaamani maistiaistaatelin. Onnistaa vasta, kun Janne jää kuvaamaan katukissaa jonnekin kauemmas. Saan kuivatun aprikoosinkin ja kolme sokeroitua mantelia, kaiken kaikkiaan kelpo saalis.

Mutta vilinän melskeestä on kiva tulla kotiin. Enkä tarkoita nyt Suomen kotia, vaan Marrakechin riadiamme. Koti se on hetkenkin koti.

Arvatkaa millainen koti meillä tänään on? Teltta aavikolla.

-Henriikka

Ihan oikeiden appelsiinipuiden alla

_MG_0155 kopio

Terveisiä Marokosta! Perillä ollaan, ihan ehjinä ja onnellisina.

Kello on kaksi tuntia vähemmän kuin siellä, joten minulla on somelakosta huolimatta vielä pari tuntia armonaikaa laittaa teille päin kuulumisia. Parempi kuitenkin jakaa aamun fiilistelykuvat samantien, että nekin teistä, jotka ottivat offline-haasteen vastaan, pääsevät Marrakech-tunnelmiin vielä tänään.

_MG_0113 kopio_MG_0165 kopio

Majapaikkamme on ihana Riad Misria (lukijan suosituksesta löytynyt!). Sisäpihalla on vilvoitteluallas ja ihan oikeita appelsiinipuita. En ole ennen ollut aamukahvilla appelsiinipuiden varjossa, tänään sain senkin kokea.

Katolla on terassi, josta näkyy pitkälle. Rakennukset ovat vanhoja, kauniita ja lämpimissä sävyissä. Kaikkialla on kauniita kaakeleita, niin kuin haaveilinkin. Lämpöasteita on noin 25 celsiusta: ei liian viileä, ei liioin kuuma. Löysin kattoterassilta lierihatun, jota sain luvan lainata. Kuljen hattu päässäni varmaan koko viikon.

_MG_0162 kopio_MG_0123 kopio _MG_0172 kopio

Huomioita ensimmäiseltä päivältä:

– Marokkolaiset ovat ystävällisiä. Ihanaa.
– Myyjät ymmärtävät melko nopesti ei:n tarkoittavan kieltävää vastausta. Ihanaa.
– Ihmiset ovat kaikkialla loppujen lopuksi samanlaisia. Ihanaa.

Rakkaudella,
Henriikka