Lauantaina vietettiin kansainvälistä kirjaa juhlistavaa vuosipäivää. Aloitin perjantaina pienestä pätemisen tarpeesta keskustelun kotona:

”Huomenna on Kirjan ja ruusun päivä.”
”Ai on? En muistanutkaan. Mikäs siinä olikaan se juju?”
”Miehet antaa naisille ruusuja, naiset miehille kirjoja.”
”Ainiin olikin.”
”Otan sitten mieluummin kirjan kuin ruusun. En ole ruusutyttöjä. Kuihtuvat niin pian. Mutta mieluummin ruusu kuin ei mitään.”

Heitin viimeisen kommentin ihan ilmaisena vinkkinä vaan. En todella ajatellut sen jäävän mieleen itämään. Mutta kuinka kävi? Näimme lauantaipäivänä Kampissa, ja Janne saapuu minua halaamaan kirja kädessä: ”Tässä tämä kirja nyt sitten.”

Sydämenlyönneissä ikuisuus on ainutlaatuinen lukukokemus omaa tietään etsiville, itämaisesta mystiikasta kiinnostuneille ja kaukomaille havittelijoille. Maailmalla suurmenestykseen noussut romaani on lempeä ja inhimillinen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista ja rakkauden voimasta.

Voi elokuinen kesälomani! Sinä olet kirjoja varten. Kasvatan virtuaalisten ja paperisten kirjojeni pinon niin suureksi, ettei sen takaa näy siivoton koti, joka saattaisi houkutella pyyhkimään pölyjä ja imuroimaan lankkuja loma-aikaan.

Lahjasta innostuneena myös minä hain Jannelle kirjan. Ostin kaksi, sillä koin  vähän  paljon huonoa omatuntoa, kun ne olivat oikeastaan  enemmän  kokonaan minulle: Koko perheen kattaus ja Gluteenittomat pullat, kakut ja piirakat.

Kirjalahja olikin enemmän kuin pari kirjaa: pikemminkin lupaus pullasta!

-Henriikka