arkisto:

toukokuu 2016

Iltakuuden spontaaneja uinteja

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palasin juuri kotiin iltauinnilta. Kuvittelin mielessäni, että jos menee kuuden jälkeen uimaan, niin aurinko laskee kauniisti ja ranta on tyhjä. Vaan ei ollut! Unohdin, että eletään melkein vuoden valoisinta aikaa, eikä aurinko ole laskemassa lähitunteinakaan. Lisäksi kanssamme kesästä riemuitsi sadat ihmiset.

Pakko nauraa tähän väliin vähän! Vanhasta kuorolaulusta oli jäänyt mieleeni sana, jossa oli koominen, vanhakantainen sointi. Bea nauroi kun hihkaisin:

Luulin, että ranta olisi autius!

Koko uinti oli spontaani idea, niin kuin kahdeksan kymmenestä ideasta kesäisin on. Bean talviturkin oli aikakin lähteä.

Jostain syystä olen saanut tänä vuonna rohkeutta kylmänuintiin ja raivasin tieni mereen kuin höyrylaiva. Huutelin monen metrin päästä Bealle halventavia lauseenparsia siitä, kuinka todellisen seikkailijan olisi pitänyt jo sukeltaa. Olen aina ollut niin kypsä. Itsehän en ole heittänyt kaikkina vuosina talviturkkia lainkaan.

 On muuten hieno biisi se suomalainen kansanlaulu, josta menneen ajan sana jäi mieleeni:

On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin:

Miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin.

Joku yksinäinen eksynyt, joka vilua vaikeroi,

Jok’ on kaislikossa kierrellyt eik’ emoa löytää voi.

Pitää mennä Hietsun rantaan ja hautausmaalle vielä monesti tänä kesänä. Luulen, että myöhäiset yöt ja aikaiset aamut ovat minulle parempia. Häkellyn puolipukeisia ihmisiä, ilkkuvia lokkeja ja jäätelökioskeja. Kaipaan rannan aitiutta ja lempeää poukamaa, meren kastelemaa tukkaa ja ystävää rinnalle tietämään, että spontaanit uinnit ovat kesän ihanimpia asioita.

-Henriikka

Kaikki mikä naurattaa maanantaisin

_MG_2019 kopio

Olen nauranut tänään aivan laittoman paljon.

Nauroin lounaalla eräälle hauskalle kuvalle niin, että kiskaisin pään täysillä vieressä olevaan metallitolppaan. Tiedättehän sellaisen naurutyylin, jossa revetessä heilautetaan pää kunnolla taakse ja nauretaan taivasta kohti? Joo, se on minun tapani nauraa.

Voitte vain kuvitella millaisen hysteerisen naurukohtauksen tämä metallin kalahdus aiheutti. Ensin tosin tarkistin, onko päässäni sukulakun mentävä vekki.

_MG_1936 kopio_MG_1997 kopio

Ulvoin kuuta päin työkavereiden ympäröimänä jälleen, kun lähettimies toi yllätyspaketin toimiston ovelle. Epämääräisestä möykystä paljastui Turtles-reppu elokuviin pian tulevan Turtles-elokuvan kunniaksi. Eikä mikä tahansa reppu vaan vihreä kilpi! Kyllä kelpaa.

Repun sisältä löytyi pipo, johon oli ommeltu Turtles-naamio. Videomateriaalia on nähtävissä Snapchatissa (@aamukahvilla). Tämä on varmaankin myös teidän unelmienne pipo?

_MG_1921 kopio _MG_1981 kopio

Työpäivän jälkeen palautimme Jannen kanssa juhlia varten lainassa olleet 11 jakkaraa takaisin omistajalleen. Menimme tietysti raitiovaunulla. Janne kantoi tuolipinoa raavaasti käsivarsillaan ja minä kannoin viittä tuolia pääni päällä afrikkalaistyyliin. Nauratti taukoamatta.

Äsken palasin treeneistä. Kuusi mimmiä pyöri nurmikolla tehden vatsalihasrutistuksia, lankkuja, linkkareita, burpeita, loikkia ja syvääkin syvempiä syväkyykkyjä. Ei naurattanut.

Balanssi. Check.

-Henriikka

neulottu toppi/second hand, hame/Poola Kataryna, kengät/tuliainen Botswanasta, kaulakoru/& other stories

Juhlien lohduttomat jämät

_MG_1836 kopio

Toiset kokevat juhlien jämät lohduttomina. Astioita siellä sun täällä, levälleen liikutellut huonekalut ja jokunen lattialle kierähtänyt herkkupala. Imuri ei kutsu ja untakin tarvitsisi lisää. Päässä soi eilispäivän soittolista, eikä koko illan pöydällä rehvastellut moussekakku maistukaan enää aamulla yhtä hyvältä.

Kuulun siihen pieneen murto-osaan, joka kokee ylläluetellut tuntomerkit päinvastaisesti. Laitan soittolistan vielä kertaalleen pyörimään, pesen kolme koneellista astioita ja herkuttelen pöydän altä löytyneellä mansikalla. Kihisen innosta, kun aamiaiselle on jäänyt kolmen eri kakun jämät, ja nurkasta löytyy vielä täysin avaamaton juureslastupussikin. Voitto!

Juhlien rippeet palauttavat mieleen edellispäivän tunnelman. Onneksi meillä ei ole vielä ollut sellaisia juhlia, joiden olemusta en mielellään muistelisi seuraavanakin päivänä.

_MG_1822 kopio_MG_1850 kopio_MG_1869 kopio _MG_1854 kopio _MG_1825 kopio _MG_1831 kopio_MG_1841 kopio

A place to call home.
Sellainen on tämä meidän koti.

Tuparit olivat aivan ihanat, ja palaan reilun kuvasadon kanssa alkuviikosta.

Vinkki juhlien järjestäjille: Vaihtakaa puhtaat lakanat juhlapäivän aamuna. En muista parempaa tunnetta kuin eilisyönä, kun kömmimme Konepajan Brunon jatkojen jälkeen puoli kahden aikaan kauniiden, raikkaiden ruutulakanoiden väliin.

-Henriikka

Tuparit, tuparit!

Toukokuun lopunajan merkit ilmassa. Juhlakiirettä pukkaa! Aika lailla tasan vuosi sitten juhlittiin valmistujaisia ja juhlista on pelkästään mieleisiä muistoja. Nyt on taas aika kohottaa malja toukokuulle ja järjestää pian puolen vuoden asumisen jälkeen vihreäkattoisen kotimme tuparit. Jau-jau!

Huomenna seinät ja saranat paukkuvat, kun noin viisikymmentä ihmistä valtaa kotimme. Saavat vallata, sillä ovat ystäviä kaikki. Itkin sisimmässäni, kun jouduimme karsimaan vieraslistaa niin suurella kädellä vähäisen tilan vuoksi. Olen tottunut juhliin, jonne kaikki saavat tulla. Nyt kutsukriteerimme oli, että jos kaverin kanssa on käynyt kahvilla, niin hänet voi kutsua. 43 jaettuna 50 ihmiselle tekee 0,86 neliöitä per henki. Onneksi ystävämme eivät pelkää ihmiskosketusta.

Haluaisinko panostaa täysillä? Kyllä. Kaivertaa kaikille vesimeloneista juhlahatut ja antaa lähtiessä itseaskarrellut karkkituutit mukaan. Esittää hartaasti harjoitellun dueton ja tanssia sievästi samalla.

Ehdinkö panostaa täysillä? En todellakaan. Se on kuulkaas niin, että odotamme skumpan kanssa vieraita saapuviksi puolivalmiissa kodissa, sopivin silmäpussein ja ilman Pinterest-tarjoiluja. Take it or leave it.

Ihanaa, juhlat!

-Henriikka

Kuva: Mel Denisse

Kesäpiknik olohuoneessa

Yhteistyössä Asennemedia ja Henkell Suomi

_MG_0751 kopio

Hätä on keksinyt keinot, kun viikonlopputelttailu onkin vaihtunut maailman suloisimpaan majaan tai nurmentuoksuinen vappupiknik tunnelmalliseksi sisäbrunssiksi. Taas vaadittiin vähän luovuutta, kun meidän piti Idan kanssa järjestää kaveriporukan piknik, mutta taivaalta tuli vettä koko edellisyön. Kuka nyt haluaisi märällä ruoholla kellistellä?

Piknikviltti levitettiinkin meidän olohuoneeseen, ja Ulla, Alisa ja Jenni pääsivät pavlovan ja muiden herkkujen ääreen valkoisille lankuille.

_MG_1060 kopio _MG_0759 kopio_MG_0849 kopio

Olimme suunnitelleet brunssimenua hartaasti, jopa huvittavan paljon. Emme halunneet notkuvaa buffetpöytää vaan tarkkaan valitun ruokakokonaisuuden ja kauniin kattauksen.

Pionit olivat roikkuneet toiveissamme, mutta eihän niitä voi vielä ostaa kuin korkeintaan yhden, sillä kaksitoista euroa yhdestä kukasta kirpaisee aika lailla. Niinpä päädyimme viidakonvihreään ja keltaiseen: peikonlehdet ja keltaiset leikkokukat näyttivät lupaavan kesäisiltä ja rakkailta.

Menu suunniteltiin Shine Bright -viinin mukaan. Kartonkipakattu viini on piknikille aivan verraton: kevyt kantaa eikä tarvitse pelätä lasinsiruja. Tonkkaan verraten kuitenkin fiinimpi ja kompaktimpi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA_MG_0769 kopio_MG_0817 kopio_MG_1076 kopio

Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, päärynäinen, kevyen aprikoosinen, yrttinen… Näillä sanoilla kuvailtiin Shine Bright -viiniä. Jännitin vähän, onko viini kovin makeaa, mutta suotta: puolikuivan lupaus piti paikkansa.

Piknikviltiltä löytyi kaksi eri salaattia: vuohenjuusto-viikuna-päärynä-rucolasalaatti hunajalla ja karhunvatukoilla sekä kvinoasalaatti pinaatilla, fetalla, tomaatilla, avokadolla ja lehtipersiljalla. Molemmat aivan huippuhyviä, vaikka keskenään kovin erilaisia.

Olin leiponut aamulla siemennäkkäriä, ja Ida oli tehnyt hummusta niiden kaveriksi. Hummusten ja tahnojen tekeminen on kyllä yksi niistä ruokajutuista, joka minun pitäisi ottaa haltuun.

_MG_0886 kopio _MG_1088 kopio _MG_1125 kopio

Ja jälkkäriä tietysti: ihanaa pavlovaa, jonka reseptin laitoin jakoon eilen. Jos ei kerrota kenellekään, niin voin paljastaa, että söin myös Idan palan. Hän nappasi yhden pensasmustikan ja jonkun käsittämättömän pienen nirhaisun kakkupalasen kulmasta. Makeantoleranssini on häneen verrattuna noin tuhatkolmesataakertainen.

Mikäs siinä olohuoneen lattialla istuessa, ystävien ympäröimänä. Tämä oli ensimmäinen virallisempi emännöinti uudessa kodissa ja kyllä jännitti. Vieraat olivat kuitenkin näkemästään iloisia, ja sydämeni lepäsi lopunaikaa.

Viime viikolla piknik-spottiimme ilmestyi vihdoin kaunis ruokapöytä. Tässä kodissa tullaan vielä viettämään niin monia onnellisia hetkiä ruoan, viinin ja ystävien kanssa.

-Henriikka

Alkoholin kommentointi on kielletty Valviran ohjeistuksen mukaan. Muut kommentit erittäin tervetulleita!

Kesäinen marja-pavlova

_MG_0824 kopio

Siinä se nyt on! Ensimmäinen koskaan leipomani pavlova, kauniin Idan käsissä. Juuri sellainen kuin halusimmekin sen olevan: rönsyilevä, runsas, kesäinen ja värikäs. Päällä on pensasmustikoita, ananaskirsikoita, punaherukoita, karhunvatukoita, granaattiomenaa, syötäviä kukkia ja pistaasipähkinän murua. Eikä mitään toki liikaa!

Pavlova-kakku

6 annosta

Ainekset
6 kpl munan valkuaista
3 dl erikoishienoa sokeria
2 tl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria
2 tl maissitärkkelysjauhoa

Täyte
1 prk rahkaa
1 prk kuohukermaa
marjoja, hedelmiä, kukkia tai muita täytteitä – mielikuvitus rajana!

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen. Peitä uunipelti leivinpaperilla.
2. Erottele keltuaiset valkuaisista. Valuta valkuaiset puhtaaseen ja kuivaan kulhoon (mieluiten keraamiseen, teräksiseen tai lasiseen, sillä muovin mahdollinen rasvapinta estää valkuaisia vatkautumasta).
3. Sekoita vaniljasokeri, maissijauho ja 1 dl sokeria.
4. Vaahdota valkuaisia ja lisää sokeri vähitellen samalla vatkaten. Lisää sokeriin sekoitetut maissijauhot siivilän läpi seuloen ja varovasti sekoitelleen. Lisää viimeiseksi etikka tai sitruunamehu.
5. Lusikoi valkuaisvaahto leivinpaperille kakuksi, jonka halkaisija noin 24 cm. Jätä reunat korkeammiksi kuin marenkilevyn keskiosa. Paista 125-asteisessa uunissa 1½ tuntia. Anna marenkilevyn jäähtyä.
6. Täytä jäähtynyt marenkikakku kermarahkavaahdolla sekä marjoilla ja muilla täytteillä. Käytä luovuutta!

_MG_0742 kopio

 Lupaan, ettei tämä ohje ole mahdoton aloittelijallekaan. Ja miten näyttävän pavlovasta oikeasti saa! Seuraavaksi haluan tehdä vielä paljon korkeamman version. Ensikertalaisena yllätyin, kuinka paljon marenkilevy laski ja leveni uunissa, vaikka muita marenkileivonnaisia olen tehnyt paljon.

Olisi ihana kokeilla myös turkinpippuri-kirsikkapavlovaa tai vaikka jotain aivan uudenlaista: ehkä valkosuklaa-puolukka?

Huomenna kirjoitan piknikistä, jota varten kakku valmistui. Salaattireseptejä tulossa niille, jotka eivät niin sokerista välitä!

-Henriikka

Puhu hyvää selän takana

_04A8653 kopio

Olen lopenkyllästynyt ihmisiin, jotka luulevat toisten kehumisen tai auttamisen olevan itseltään pois. Onneksi maailma osaa vielä yllättää: sain ystäväni kautta olla osana niin mieletöntä hyvän puhumisen ketjua, että on pakko kertoa siitä teillekin.

Kaikki alkoi, kun sain ystävältäni ryhmäviestin, joka oli osoitettu noin kymmenen hengen porukalle:

Moikka! Kuten olette aavistelleetkin, olen etsimässä uutta urasuuntaa tai paikkaa ammatillisen osaamisen syventämiseksi. Seuraavan liikkeen kartoittamiseksi olen mukana vuoden kestävässä mentorointiohjelmassa, jossa saan kuukausittain tehtäviä pohdittavaksi. Viimeisin tehtävä on osoittautunut haastavaksi ja tarvitsisin apuanne. Tehtävänä on kartoittaa ne persoonallisuuteni erityisominaisuudet, jotka voisivat tuoda lisäarvoa hakuvaiheessa muuten tasavahvassa tilanteessa.

Mentorini hylkäsi ensimmäiset ajatukseni (mm. maalaisjärki ja työtä pelkäämätön) liian latteina. Jos ennätät maanantai-iltaan mennessä kirjoittaa yhden (tai vaikka viisikin!) ominaisuuttani tai taitoani, niin olisin mitä suurimmin kiitollinen.

Te kaikki olette tässä samassa viestissä, koska arvostan ja ihailen suuresti teidän rohkeutta ja omistautuneisuutta olla juuri sellaisia kuin olette ja juuri siinä missä nyt olette.”

_04A8644 kopio

Viestin perässä oli monen monta riviä anteeksipyyntelyjä, hyvittelytarjouksia ja sen sellaista: ”Anteeksi kun nyt tällä lailla vaivaan.”

Turhia anteeksipyyntelyitä! Vastauksia alkoi tipahdella. Eivätkä ne olleet mitään huitaisuja, vaan harkittuja ja lukijaakin voimauttavia ajatuksia:

Voihan nenä. Mä en edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan vaikka sun sitoutuneisuudesta. Kun alat johonkin hommaan, et ala siihen puolivillaisesti. Siitä voi jatkaa sun suureen sydämeen, jota kuljetat mukana kaikissa elämän mutkissa ja näytät sen mitä tunnet.”

”Et oo sosiaalisesti laiska vaan näet aina vaivaa, että saisit ihmiset viihtymään ja tutustumaan. Oot aidosti monipuolisen kiinnostunu maailmasta.”

”Sulla on mieletön itsekuri, kyky suunnitella omia töitäsi ja omaa ajankäyttöäsi ja pysyä suunnitelmissasi.

_04A8650 kopio

Jo tässä vaiheessa viestiketjun aloittanut ystäväni oli vetistellyt teekuppiinsa niin paljon, että se oli läikkynyt yli äyräiden.

”Saat kaikki ihmiset saamaan parhaat puolensa esille. Musta tuntuu sun kanssa, että oon aina parhaimmillani, enkä usko sen johtuvan yhtään itsestäni vaan nimenomaan sun kyvystä olla läsnä.

”Innostut. Ja innostut (esim. projekteista) kokonaisvaltaisesti niin, että olet motivoitunut alusta loppuun, etkä niin, että vain kivoimmat työtehtävät tulisi tehtyä.”

”Et oo marttyyri vaan pidät puoles ja tunnet rajas.”

”Nämä tuli nyt ekana mieleen! Jos tulee lisää, laitan vielä huomenna!” Ja sydän perässä. Niin kuin monessa muussakin viestissä.

_04A8647 kopio

Tässä kirjoituksessa on pieni murto-osa kaikista niistä taidoista, ominaisuuksista, persoonallisuudenpiirteistä ja lahjoista, joita ryhmään kirjoitettiin ja joita tuossa ystävässäni piilee hänen itsensä ymmärtämättä. Kymmenlukuinen ystäväpiiri nosti keskenään samanlaisia, mutta myös täysin erilaisia asioita esille. Jokainen koki ystävänsä uniikilla tavalla löytäen lukemattomia erityispiirteitä vahvuuksiksi työnhakuun.

Joten te ihmiset, jotka kadehditte ja laitatte kapuloita kaverin pyörän rattaisiin: Muuttukaa. Kasvakaa. Ymmärtäkää. Minäkin lupaan, jos sellaiseen joskus syyllistyn tai olen syyllistynyt.

Ollaan mieluummin sellaisia, jotka käyvät kiinnittämässä kaverin pyörään iloisen värisen viirin, jotta kaikki ympärilläkin huomaisivat, miten erityislaatuinen ja upea kaveri on.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

Sometyöläisten arki ja aamukahvit

Yhteistyössä Asennemedia ja Paulig

_MG_0548 kopio

Yksi elämäni tavoitteista on nähdä niin monta Pauligin Paulaa kuin mahdollista. Se ei ehkä ole elämäntehtäväni tai niiden tärkeimpien tavoitteiden listalla, mutta hyväntuulinen tavoite joka tapauksessa.

Tapasin edellisen Paulan puolitoista vuotta sitten, kun uutta jo hiljalleen etsittiin. Maistelimme kahveja Pauligin päämaistajan kanssa, ja olin jälleen kerran haltioissani kahvista. Uusi Paula, järjestyksessä yhdeksästoista, astui kansallispukuunsa ja tyyliuudistuksen jälkeiseen kuviomekkoonsa vuosi sitten. Reilu viikko sitten istuimme vihdoin saman pöydän, saman kahvin ääreen juttelemaan työstä ja elämästä.

_MG_0491 kopio

Pyysin Paulaa (eli Maijaa, mutta puhuttakoon nyt Paulasta) jututettavaksi yhteen lempikahvilaani, Kalevankadun Gran Delicatoon. Saan sieltä aina laadukasta kahvia ja äärimmäisen hyvää palvelua. Välillä otan kahvini jopa maidolla, sillä se on usein kuumennettua. Myös normaalin kahvin kanssa saa suklaakonvehdin eikä tarvitse kokea cappuccino-annoskateutta.

Voin kertoa, että meillä meni Paulan kanssa niin kivasti. Tuntui, että kello kahdeksan aamukahvit lensivät, kun oli niin mukavaa. Olin varautunut lähinnä haastattelemaan, mutta mitä vielä: monesta asiasta oli tosi samankaltaisia ajatuksia.

_MG_0567 kopio_MG_0555 kopio

Uudenlainen työkulttuuri, työntekijälähettilyys sekä digi- ja sometyöskentely kiinnostavat minua ihan erityisellä levelillä. On se hurjaa, miten syvästi Paulan työssä ollaan oikeasti omalla persoonalla mukana. Nykyinen Paula kertoi olevansa Paulana tosi paljon Maija, kun taas jotkut Paulat ovat tehneet selkästi eroa oikean persoonansa ja työroolinsa välille. Teki eroa tai ei, Paulan työasussa tulee tunnistetuksi kaduilla: etkä nimenomaan omaksi itseksesi vaan Paulaksi, vaikka nämä kaksi henkilöä näyttävätkin käytännössä ihan samalta.

Matkustaminen kiinnostaa aina. Miten paljon Paulan työssä sitten matkustetaan? Kuulemma aika hillittömästi: lähes joka viikko jonnekkin. Aivan ihanaa ja raskasta samanaikaisesti. Kilometrit kuluvat ja autossa saa pitää konsertteja usein ihan itsekseen. Paula: ”Yksikään reissu ei ole kuitenkaan tuntunut jälkikäteen turhalta. Jälkikäteen on aina ollut hyvä fiilis”.

Huomasin miettiväni Paulan kertoessa, että olisiko minusta moiseen myllytykseen. Niin väsyttävältä kuin homma kuulostaakin, mielenkiintoinen työn sisältö, uudet paikat ja kaikki kohtaamiset vievät varmasti voiton työn kielteiseltä kääntöpuolelta. ”Aika nopeasti paloi kuitenkin hohto hotellissa yöpymisestä”, Paula nauroi.

_MG_0528 kopio

Kirjoitan itse työkseni blogia ja päivätyönikin pyörii paljon sosiaalisen ja digitaalisen median ja maailman ympärillä. Hauskaa, miten Paulan työ on ajan saatossa muuttunut niin paljon, että työarkemme sisällössä on paljon yhteneväisyyksiä.

Purnasimme yhdessä, kuinka moni ei hahmota miten paljon aikaa blogipostauksen kirjoittaminen tai somesisällöntuotanto vie. Toisaalta ymmärrämme molemmat kuinka etuoikeutettuja olemme, kun saamme toteuttaa omaa osaamistamme ja luovuuttamme näin monipuolisten ja mielenkiintoisten töiden parissa. Oman työn ja työpaikan edustaminen tuntuu molemmista luontevalta ja luonnolliselta osalta elämää.

_MG_0520 kopio_MG_0573 kopio

Puolitoista tuntinen vierähti äkkiä. Puhuimme Flow-festareista, kielioppisäännöistä ja tulevaisuuden työstä. Parhaiksi työkeikoiksi Paula kertoi Flown lisäksi esimerkiksi Nastolan lähellä sijaitsevan Immilän Myllykahvilan vierailun: satoi kaatamalla ja vanhaan myllyyn rakennettuun kahvilaan löysi vierailupäivän aikana kolme ihmistä. ”Mutta mä olin ihan fiiliksissäni. Eihän sitä tulisi koskaan mentyä tuollaiseen paikkaan muuten. Vaikka totta kai, kun aika on kortilla, niin pitää osata priorisoida.”

Paula paljasti myös, että hän keitti nokipannukahvia ensimmäisen kerran vasta viime talvena ja poikaystävää on usein reissuilla ikävä. Ehdin haastaa Paulaa Pauligin eettisistä ja ekologista arvoistakin, mutta se olisi kokonaan uusi aihe kynittäväksi. Paulig on kuitenkin yksi blogini pitkäaikaisimmasta yhteistyökumppaneista, joten uskon tulevaisuudessa kirjoittavani laajemmin tästäkin aiheesta.

_MG_0449 kopio

Ja jäi kyllä fiilis, että tapaamme nykyisen Paulan kanssa vielä. Projektimyssyt päähän ja uusia ideoita kehittämään. Some samalla sopivasti laulaen.

Tämä aamu alkoi nuotiokahveilla ennen seitsemää. Sekin on ihan toinen tarina kerrottavaksi. Näitähän näköjään riittää vielä 1525 kirjoituksen jälkeenkin.

-Henriikka

Mitä Marokosta kannattaa ostaa astioiden lisäksi?

_MG_1295 kopio

Marokon matkakertomukset ja -kuvat odottavat läppärin työpöydällä. Jos tehdään julkinen sopimus, että kirjoitan ensimmäisen ensi viikon aikana? Deal?

Palaan nyt kuitenkin takaisin tuliaisiin. Ostamistani astioista kirjoitin jo aiemmin, ja miten paljon olemmekaan niitä käyttäneet! Etenkin metalliset tarjottimet ovat olleet käytössä koko ajan. Tuntuu ihanalta kattaa aamukahvit kauniille tarjottimella ja hienostella aamutakki päällä sohvan reunalla.

Mutta ostin minä muutakin kuin astioita. Moniin reissuihin verraten oikeastaan aika paljon kaikenlaista. Pyrin miettimään, mille asioille olisi oikeasti käyttöä ja millaisten ostosten kautta muistaisin ihanan reissun myöhemmin.

_MG_1294 kopio

Ensimmäisessä kuvassa on valkoinen villapipo, pienenpieni korurasia, kirjailtu clutch ja kummitytölle tuliaisena pikkuruiset haaremihousut. Marokossa myydään yllättävän paljon villatuotteita. Ne ovat hyviä ja edullisia, mutta laadusta kannattaa olla tarkka ja tingata taas kerran reilusti. Korurasian sain kaupan päällisenä eräältä myyjältä: ”Nyt kun oli niin kohtelias asiakas, niin saat valita täältä kaupasta ihan minkä vain pienen muiston!”

Villan lisäksi nahka jyrää Marokossa. Jos tsekkaa ostoksensa kunnolla, voi saada todella halvalla todella hyvää. Nahkatöppöset ovat kuumaa kamaa. Itse ostin useammat niin piha- kuin kotikäyttöönkin. Punakirjavia kenkiä Janne vastusti viimeiseen asti, mutta suostui lopulta kaivamaan käteistä taskustaan vajaa 10 euroa maksavia kenkiä varten.

_MG_1305 kopio

Pyyhkeet, pyyhkeet, pyyhkeet! Älä osta huumassa ensimmäiseltä. Näitä on koko Marokko täynnä. Ylläolevan kuvan pyyhkeiden hinnat olivat 3–8 euroa. Kiinnitä huomiota laatuun: viimeistelyyn, kankaan tuntuun, väriin. Tuliaisten osto on aikamoista arpapeliä, mutta tarkalla tsekkauksella selviät monesta hutiostoksesta.

_MG_1279 kopio

Ylläolevan kuvan vaalea nahkalaukku on viimeisen päälle kaunis ja laadukas. Kääntelin ja vääntelin sitä viimeiseen saakka ja tinkasin tehokkaasti. Aluksi 45 euron hintaiseksi määritelty laukku lähtikin lopulta noin 15 eurolla. Olisin saanut varmaan halvemmallakin, mutta maksan tuon hinnan laatulaukusta ilolla.

Marrakechissä olisi ollut myös upeita nahkareppuja, isompia viikonloppulaukkuja ja vaikka minkälaisia nahkakenkiä. Jätin ne kaikki tällä kertaa sellaisia enemmän tarvitseville.

_MG_1284 kopio_MG_1275 kopio

Ja vihoviimeisenä rakas kolmen eukon olkihattuni! Miten rasittavaa voikaan olla tuollaisen kotiin kantaminen? Käsimatkatavaroiden jatkeena kulkeva olkihattu oli ihan hauska juttu ensimmäiselle vaihdolle saakka, mutta jo toisen vaihdon, saati Helsingin kohdalla alkoi jo tympiä. Repikää tämä hemmetin hattu!

Nyt hyrisen kuitenkin tyytyväisenä, kun kannoin sen mukanani. Lomapäivät, hattukelit, täältä tullaan!

Mitä olisin kantanut mukanani Marokosta, jos matkalaukkuni olisi ollut pohjaton?

Muutaman villamaton,
suuren, metallisen valaisimen,
kauniin villaviltin,
lisää pyyhkeitä,
mausteita, viikunoita, taateleita ja muita paikallisherkkuja,
lisää astioita: esimerkiksi antiikkisen teepannun,
pöytäliinan, päiväpeitteen,
villaa, kashmiria ja kaikenlaista luonnollisista materiaaleista valmistettua.

Olen kuitenkin iloinen lentolaukun rajatusta kilomäärästä. Joskus on hyvä vain ihastella asioita nuuskamuikkustyyliin.

-Henriikka

Ravintola Pennyn lounas

_MG_1988 kopio

Luen aina innoissani Helsingin uusista ravintolatulokkaista. Illallispaikkojen lisäksi Punavuori-Keskusta-Kamppi-akselille avatut uudet ravintolat tarkoittavat uusia lounasvaihtoehtoja tuttujen ja hyväksitodettujen paikkojen rinnalle. Kollegoitteni minulle viime kesänä langettama tehtävä lähilounaspaikkojen excelistä on vielä tekemättä, mutta ehkä heinäkuussa tartun taulukointityöhön.

Olen käynyt viimeisen kuukauden sisään kokeilemassa sekä kovasti hehkutetun Ravintola OX:in, että Uudenmaankadun sievän ja sympaattisen Pennyn. Molemmat vastasivat odotuksia ja äänestän molempien suhteen jaloillani ja palaan niihin. Tämä kirjoitus on kuitenkin vain Pennystä.

_MG_2003 kopio_MG_1995 kopio

Penny on monessa suhteessa tarkkaan harkittu: vain 25 istumapaikkaa, vain yksi lounasvaihtoehto. Raaka-aineisiin on ammennettu inspiraatiota Amerikan itärannikolta, ja New York -henkeä on jonkun verran havaittavissa. Pelkistettyä, selkeää, nopeaa ja helppoa.

Lounas maksaa paikan päällä syötynä kympin, mukaan otettuna yhdeksän. Jos on muistanut napata oman lounasboksin mukaan, hinta tippuu kahdeksaan ja puoleen. Nerokasta. Iltaisin kolmen ruokalajin menun saa 35 euron hinnalla, ei hassumpi sekään.

Pidän tällaisesta selkeydestä: tykkään 98 tai 99 kertaa sadasta kaikesta eteenkannetustani ruoasta. En tarvitse mielettömän pitkiä listoja, jotka vain pistävät pääni pyörälle.

Ja mitä vielä! Halpaa ja hyvää lounasviiniä ja -olutta. Kakkosen pieni olutlasillinen, kolmella sopivan vähän viiniä. Perjantaihetkiä mukavan edullisesti.

_MG_2025 kopio _MG_2006 kopio_MG_1990 kopio

Olimme Jannen kanssa Pennyssä eräs keskiviikkopäivä ja silloin listalla oli lammasta valkosipulibulgurilla. Minä en toki vehnäsuurimoita pysty syömään, mutta sain saman annoksen gluteenittomana: bulgurin sijasta salaattia ja avokadoa.

Joku fanaattinen keliaakikko olisi varmasti vetänyt herneet nenäänsä, mutta mielestäni annos toimi tosi hyvin. En ylipäänsä näe, että ravintoloiden tarvitsisi toteuttaa annoksiaan gluteenittomasti, ja olin tosi onnellinen, että pyyntöön suhtauduttiin oikein hyvin.

Lammas oli tosi hyvää, Janne kehui bulguriaan. Annos ei näyttänyt mitenkään erityisen ihmeelliseltä, mutta siinä lienee koko Pennyn viehätys: kaikki on tasapainosen hienoa ja kämästä. Ei liian ihmeellistä.

_MG_1980 kopio_MG_2017 kopio_MG_2028 kopio

Listajälkiruokien suhteen odotin enemmän: niin hyvää kuin Jymyn jätskit ovatkin, en halua tilata niitä ravintolassa.

Sokerina pohjalla (kirjaimellisesti) odotti kuitenkin yllätys: Pala rocky roadia kaikille lounasasiakkaille. Toivottavasti tästä pidetään kiinni! Voisin tulla syömään vain leivinpaperikääreeseen piilotetun herkun vuoksi.

-Henriikka

 

Tunteita

_04A8484 kopio

Ylläoleva kuva on pysäyttävä. Dorit tallensi hetken, kun olin Suomenlinnassa hänen luonaan.

Ties mitä puhuttiin: varmaan rahasta, aviokriiseistä, lihomisesta, lapsista ja hyvästä kahvista. Emme vielä tunne kovin kummoisesti toisiamme, mutta kaikilla muutamilla tapaamiskerroillamme on ollut tapana mennä suoraan asiaan. Joidenkin ihmisten kanssa ei tarvitse kierrellä ja kaarrella löytääkseen tavan olla.

Olin kesän ensimmäistä kertaa Suomenlinnassa, elämän ensimmäistä kertaa Doritin luona. Sormet ristissä toivoin, että talon muu väki pitäisi minua mukavana, ja etteivät pihan koirat huomaisi, etten oikein kunnolla tiedä kuinka koiraa kuuluu rapsuttaa.

_04A8526 kopio_04A8444 kopio

Tästä kesälauantaista on nyt reilu kaksi viikkoa, mutta muistan sen päivän tunteet hyvin. Kuljin lautalla yksin, katsoin ympärillä olevia ihmisiä ja ajattelin kuuluvani lautalle enemmän kuin kaikki turistit. Vaikka niinhän seikkailijaluontoiset aina luulevat, vaikka ovat todellisuudessa aivan yhtä turisteja kuin kaikki muutkin. Aivan yhtä ulapalla itsensä ja ympäristönsä kanssa. Aivan yhtä innoissaan, kun lokki liihottaa yli, tai kun ohi lipuu vanha, puinen purjevene.

Pitelin kaksin käsin repustani kiinni, olin innoissani kesä-Suomesta ja tulevista kuukausista, jotka nostavat ihon kananlihalle niin herkästi. Yksinolo tuntuu minusta harvoin yksinäiseltä, eikä niin tapahtunut tällöinkään.

_04A8515 kopio_04A8496 kopio

Takaisintulomatkalla sain seuraa vieressä istuvasta pikkupojasta. Hänen isänsä kertoi pojalle maailman suurimmasta saunasta, jonka teekkarit rakensivat vappuna Otaniemeen. Poika nauroi ja ihmetteli, miten niin pienessä maassa kuin Suomi voi olla mitään maailman suurinta.

He yrittivät yhdessä pohtia onko Suomessa muuta maailman isokokoisinta. Minun oli pakko sanoa sivusta, että maailman suurin puukirkko taitaa löytyä Suomesta. Pohdimme kolmisin, missä se onkaan, kunnes vieressäni oleva mummo liittyi keskusteluun: ”Eikös se ole Kerimäellä?

Hyviä hetkiä elämässä. Ihan sellaisia tavallisia.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

Kun kaikki muutki fiilistelee niin mäki

ping_ryhmakuva 2

Katsokaa nyt tuota kuvaa! Näytän siltä, että räjähdän pian, kun olen niin iloinen. Takarivin oranssihiuksisen Miesketun leuka loksahtaa kohta sijoiltaan, jos hän hymyilee enää yhtään leveämmin. Eikä kovin surullisilta näytä muukaan sakki.

Osallistuin perjantaina Långvikissa järjestettyyn PING Helsinkiin, sisältömarkkinoinnin festareille, joka toi yhteen suomalaiset somevaikuttajat ja yritykset. Osallistuin tapahtumaan viimekin vuonna, mutta voi miten moninkertaiseksi tapahtuma oli kasvanut tänä vuonna! Sadat ihmiset nauroivat, juttelivat, kuuntelivat, luennoivat ja kyllä, toteuttivat juuri sitä kuuluisaa verkostoitumista. Olin keskustelemassa tapahtumasta ennakkoon myös Radio Helsingissä ja podcast on kuunneltavissa heidän nettisivuiltaan.

Pidin itse tapahtumassa yhden workshopin ja paneelikeskustelun Blogibarometri-tutkimuksesta, josta olen ollut nyt kahtena vuonna vastuussa. Ennen kaikkea pyrin kuitenkin imemään itseni ilmiöitä, sitaatteja, vaikutteita, signaaleja ja intoa omaan työhön ja tekemiseen. Yritin kuunnella korvat enemmän höröllään kuin koskaan ja kirjoittamaan muistiin asiat, jotka saivat silmäni pyöreämmiksi ja sydämeni läpättämään (”The Future is not about the knowledge but understanding.” -Gerd Leonhard)

Bloggaaminen ja some on intohimoni, haluan tehdä sitä yhä vain paremmin, yhä paremmat tavoitteet mielessäni. Etiikka ja ihmisyys ovat aina olleet itselleni tärkeitä arvoja, joita haluan kantaa mukanani läpi digi- ja somepresenssin. Ja vaikka haluan tehdä töitä kuin ammattilainen, haluan nimenomaan olla yhtä innoissani ja utelias kaikesta kuin yllä olevassa kuvassa.

PING:issä sain yhtä lailla inspiraatiota tulevaisuudentutkijan uskomattomasta luennosta kuin silkasta iloisesta yhdessäolosta. Ja etenkin siitä, kun hyppäsin aamuyöllä auringon noustessa mereen uimaan keltainen sadehattu päässäni.

Maailma muuttuu, vaan ihminen on edelleen ihminen.

-Henriikka

#digielämä

Ps. Tällaisista jutuista twiittailen usein työhön keskittyvällä Twitter-tililläni @henriikkasi.

Kuva: Arttu Mustonen

Mistä energiaa uuteen viikkoon?

Yhteistyössä Asennemedia ja Semper Gluteeniton_MG_0631 kopio

Huomenta väki! Ovatko silmät jo auki, onko mieli mukana aloittamassa uutta viikkoa?

Täytyy kertoa, että oma aamuni on ollut vähän sellainen stereotypinen maanantaiaamu: hidas ja kankea. Mutta kammettuani itseni ylös sängystä, kaikki alkaa näyttää valoisammalta. Sateesta huolimatta hymyilyttää ja uskoisin tästä tulevan taas yksi hyvä viikko hyvin viikkojen joukkoon.

Tämän kirjoituksen pointtina on nostaa esiin Semperin uusia välipalauutuuksia, mutta ajattelin teemaan ja kuvituskuviksi sopivan hyvin työni ja arkeni viestintätoimistossa.

_MG_0642 kopio

Olette kyselleet paljon normaaleista työpäivistäni. Sellaisia minulla ei taida olla.

Viestintäkonsultin arki vaihtelevaa ja syklistä. Välillä on kiireisempää, välillä rauhallisempaa. Joskus tuntuu, että päivä koostuu monen, monen eri asiakkaan toimeksiannoista ja sitten on taas päiviä, jolloin joku yksi iso projekti valtaa melkein koko työpäivän.

Lähtökohtaisesti työpäivät ovat kahdeksantuntisia, mutta joskus venähtää. Sitten voi ottaa lyhyemmän päivän joskus, kun aikataulut ja suunnitelmat sallivat.

Meillä on avotoimisto, jossa minulla on maailman sympaattisin nurkka. Istun siellä jumppapallo työtuolinani, ellen tee töitä kotoa käsin tai pyöri palavereissa.

_MG_0681 kopio_MG_0653 kopio

Miten vaihtelevan, lähes rutiinittoman työpäivän ruokailu hoidetaan?

Syön joka aamu runsaan aamiaisen kotona. Sen lisäksi pyrin syömään myös runsaan lounaan, mieluiten työkavereiden seurasta nauttien. Aikataulut kuitenkin heittelevät ja tarvitsen iltapäiväksi lisäenergiaa. Välipalat ovat must, kun lounaasta alkaa olla useampi tunti ja töitä vielä riittää, tai kun aamiaisen ja lounaan väli on venynyt liian pitkäksi.

Viime viikot olen mennyt Semperin terveellisen välipalatuotesarjan voimin. Gluteenittomat ja laktoosittomat smoothiet ja välipalapatukat ovat vegaanisia, eivätkä sisällä lainkaan väriaineita tai sokeria. Välipalapatukat ovat olleet arkikäytössäni jo pitkään ja on mukava saada uusia, luonnollisia makuja markkinoille. Erityisen innoissani olen ollut kuitenkin smoothiesta ja niiden pakkauksista. Mainio tuote treenikassiin tai reissureppuun!

_MG_0663 kopio_MG_0724 kopio

Semperin välipalasmoothiet poikkeavat monista smoothieista. Puhtaan kauran ja hedelmien vuoksi koostumus on paksumpaa. Lisäksi se on pakattu pussiin. Tiedän monia, jotka eivät osta smoothieta sen vuoksi, että ne ovat aina niin mehumaisia. Heille uutuus on varmasti oiva.

Smoothieita on kolmessa melko yllättävässä, mutta kiinnostavassa makukombossa: mango-passiohedelmä, mustikka-omena & minttu, vadelma-päärynä & aronia. Jos pitäisi valita oma suosikki, niin se olisi tuo viimeinen.

Lisäksi välipalasarjasta löytyy hedelmä- ja kaurapatukoita: Soft Oat Bars ja Fruit & Nut Bars. Pehmeitä kaurapatukoita on saatavilla kolmessa maussa: omena-appelsiini, kaakao ja mustaherukka. Hedelmäpatukkojen makuja on kaksi: karhunvatukka ja passionhedelmä.

Smoothieita on myyty toukokuusta lähtien K-kaupoissa, välipalapatukoita K-kaupan ja S-ryhmän kaupoissa.

_MG_0735 kopio

Miltä näyttää tämä työpäiväni ja tuleva työviikkoni?

Tänään pidän etäpäivää kotona, aamutakissa ja läppäri sylissä. Yritän saada rästihommia hoidettua ja tehtyä kirjoitustöitä rauhassa. Viime viikko oli luultavasti viimeinen tosi kiireinen viikko ennen kesän vapaita (sormet ristissä), ja alkanut viikko näyttää vielä yllättävän hallittavalta: muutama palaveri, yksi lyhyt presentaatio asiakastilaisuudessa ja paljon itsenäisesti hoidettavia hommia.

Hyvä viikko tästä tulee, minä tiedän. Muistakaa, että töistä, ruoasta ja mistä tahansa saa aina kysellä kommentein. Energistä viikkoa kaikille!

-Henriikka

Edistyy, vihdoin edistyy!

_MG_1154 kopio

Hello sunnuntai! Ylpeänä kerron, että kotiprojektimme edistyy.

Lattia on ollut näkyvissä kaiken tavaran alta jo useamman kuukauden, mutta nyt olohuone-keittiöön on saatu raivattua ruokapöydän mentävä paikka. Sieluni lepää vihreän katon alla, kaunis keraaminen kahvikuppi kädessä ja mieli tiukasti kaikessa sopivan tavoittamattomassa.

Ja kurkatkaapa peiliin! Isä kävi auttamassa viime viikolla ja saimme lempitaulumme seinälle. Halpaa työvoimaa, kun isälle riitti hampurilainen palkaksi.

_MG_1149 kopio _MG_1156 kopio

En tiedä voiko kotiin saada mitään hienompaa kuin ystävien tekemät asiat.

Jannen lankomies teki meille keittiönkomeron hyllyt, mikä ei ehkä ole se näkyvin asia, mutta sitäkin tärkeämpi.

Keittiönpöytälankkuja odotamme teillekin tutulta Siperian Juusolta, joka lähettelee asiasta niin outoa ammattislangia, että olemme lakanneet lukemasta. Kuvitelkaa vaan, kun yhdistetään puutyöjutut ja Porin murre!

Kyllä noi lankut pitäis tasohöylästä uittaa läpi, muuten jää vähä irvistelee… Meen höylää lankut huome tai ylihuom. Pekan höyläl en saa syrjii höylättyy, mut Janne painelee käsi, ku tuon käsihöylän kylkiäisin.

_MG_1170 kopio _MG_1188 kopio

Huomenna saatan taas itkeä, kuinka kaikki näyttää kamalalta ja olen epäonnistunut ihmisenä, kun en osaa käyttää edes imuria. Sillä totuushan on, että kaikki olohuoneen turhat tavarat on kannettu paperikasseissa makkariin viiteen neliöön. Huomenna makaan kolminkerroin sohvalla vaikertaen, että universumi on määrännyt minut asumaan tuomionloukussa läpi turhan elämäni ja ainoa elämäntyöni on kirjoittaa pinnallista blogia interwebbiin.

Mutta ei vielä ! Sillä tänään jyrään päivän brunssista jääneiden keltaisen kukkien voimalla läpi löysän sunnuntain. Kaikki näyttää kauniilta ja hyvältä, ideani ovat uskomattomia ja vitsit potenssiin kymmenen normaaleja hauskempia. Aamulla levitettyä huulipunaa on vielä jäljellä sen verran, että pystyn tahraamaan esteettisesti vielä yhden keraamisen mukin.

Energiaa! Aurinkoa!

-Henriikka

Sitruunainen kikherne-fetasalaatti

_MG_0404 kopio

Tuntuu, että kun käy lähes joka päivä syömässä lounaan ulkona, kotiruoka on luksusta. Tuntuu mukavalta valmistaa ruoka itse ja tietää kaikki raaka-aineet niin perinpohjaisesti kuin halua ja kiinnostusta on.

Aika on kuitenkin kortilla, ja vaikka jaksaisin laittaa ruoanlaittoon aikaa, niin ruoan harkinta-ajan ja etenkin kaupassakäynnin haluan pitää mahdollisimman lyhyenä. Stockmannin Herkun 2o minuutin reseptit ovat auttaneet paljon kaupassa pyyhältäjää. Konseptin idea on, että joka viikko kaupassa on valmiiksi tulostettuja reseptejä, jonka viereltä löytyy koriin poimittavaksi kaikki tarvittavat raaka-aineet. Joka viikko löytyy ainakin kolme reseptiä, joista yksi on gluteeniton ja yksi kasvis.

Viime viikolla tein reseptistä Sitruunaisen kikherne-fetasalaatin.

_MG_0434 kopio

Sitruunainen kikherne-fetasalaatti

Neljälle

400 g Stockmann Meals -kikherne-fetasalaattia
4 porkkanaa
1 rasia kirsikkatomaatteja
2 avokadoa
½ rasiaa vuonankaalia
½ rasiaa tuoretta pinaattia
½ sitruuna
½ tl kuivattua minttua

1.    Kaada kikherne-fetasalaatti kulhon pohjalle. Purista joukkoon ½ sitruunan mehu ja lisää ½ tl kuivattua minttua.
2.    Kuori ja suikaloi porkkanat juustohöylällä pitkiksi suikaleiksi.
3.    Koverra avokadosta siemenet, kuori ja leikkaa paloiksi.
4.    Puolita tomaatit ja lisää kaikki vihannekset kulhoon, sekoita.
5.    Aseta lautaselle kourallinen pinaattia ja vuonankaalia. Lusikoi kikherne-feta-kasvissalaattia annokseen.
6.    Tarjoile sellaisenaan tai esimerksiksi hummuksen, tsatsikin ja siemennäkkileivän kanssa.

——-

Kivan raikas resepti, eikö vaan? Valmissalaatin voi hyvin korvata fetalla ja kikherneillä sellaisenaan, niitä voi pyöräyttää öljyssä ja mausteissa halutessaan.

Salaatit ovat lempiruokaani. Lupaan kesäksi lisää salaattireseptejä jakoon, sillä lämpimän ruoan ääressä minua nähdään kesäsäillä vielä harvemmin kuin muina vuodenaikoina.

-Henriikka

Ps. Vinkki! Herkun nettisivuilta löytyy kaikki vanhatkin 20 minuutin reseptit, joista saa helposti nopeita ideoita kiirehetkiin.

Lisäaikaa oikealle elämälle

Yhteistyössä Asennemedia ja If_MG_0596 kopio

Somelakkoni on ohi. Kuusi viikkoa olen ollut ilman puhelinta, konetta ja muita näyttöjä klo 22–07 välillä. Miltä haaste tuntui? Mitä jäi käteen? Mitä voi tehdä ennen nukkumaanmenoa, jos puhelin onkin odottamassa seuraavaa aamua?

Olennaisinta haasteraportissani: on ihanaa hellittää otetta puhelimesta. On ihanaa tajuta, ettei se olekaan kädenjatke tai happilaite, jota ilman ei pärjää. Että sitä voi istua monta tuntia ravintolassa ystävien kanssa puhelin visusti laukussa tai viettää monta ihan tuikitavallista arki-iltaa miehen kanssa ilman sinistä valoa.

_MG_0606 kopio_MG_0611 kopio

Tiedän, että If:n Offlineaika-kampanjan keskiössä oli nimenomaan unenlaatu ja sen paraneminen, kun laitteet sulkee tuntia ennen nukkumaanmenoa. Itse näin haasteen vaikutukset kuitenkin paljon laajemmin, myös vahvasti riippuvuuteen ja elämänhallintaan liitoksissa.

Sen lisäksi, että nukumme paremmin, kun rajoitamme ruudun tuijottelua, elämästämme tulee huomattavasti vapaampaa ilman ainaista vilkuilua. En siedä sitä vilkuilua! En kestä, kuinka minäkin sorrun siihen niin usein! Puhelimen ruutua ei tarvitse tuijottaa joka kolmas minuutti. Siellä ei yksinkertaisesti tapahdu mitään niin usein. Ja vielä vähemmän tapahtuu aivoissa, jos niille ei anna aikaa ajatella muuta.

_MG_0604 kopio

Unenlaadussani ei ole ollut valittamista, joten tyydyn vain toteamaan, että nukun edelleen hyvin. Heräämisestä on kuitenkin tullut aktiivisempaa, kun en jää sänkyyn makoilemaan puhelin kourassa, vaan hyppään ylös ja otan luurin käteen vasta seitsemän jälkeen.

Haluan jättää rajoja puhelin- ja läppärikäytökselleni. Puhelimen ainaisen halailun ja vilkuilun haluaisin vaihtaa harkittuun asioiden tarkistamiseen ja informaation löytämiseen. Haluan löytää viihteeni muualta kuin mobiilista.

Läppärihommat haluaisin saada alta pois ennen yhdeksää, viimeistään ennen kymmentä. Joskus työpäivät venyvät, mutta pitkät keskustelut Jannen kanssa ovat korvaamattomia ja vaihdan työnteon mielelläni iltahämyiseen, lempeään teehetkeen.

_MG_0615 kopio _MG_0617 kopio

Ennen kaikkea kehottaisin, että pidetään huolta toisistamme. Ystäväporukan tai perheen puhelin- tai someriippuvaisen kyllä tunnistaa. Omat ystäväni ovat ojentaneet minua, kun puhelin on meinannut viedä mennessään, ja perheenjäsenet pitäneet nuhteessa suorin sanoin. Ainaista laitteilla roikkumista ei voi loputtomiin selittää sillä, että ”tämä nyt on vaan mun työtä, pitää pysyä ajassa kiinni”.

Niin moni on nykyisin someriippuvainen, että se on yhteisön hiljainen yhteinen pahe. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme, unestamme, vapaudestamme.

Teit sitten päivä- tai vuorotyötä, käytetään tunti ennen nukkumaanmenoa mieluummin tuhannella muulla tavalla kuin roikkumalla näyttöpäätteillä.

Kuitti.
-Henriikka

Lue haasteen lähtötilanne täältä ja väliraportti täältä.

Vaaleankeltainen, leijonankeltainen, kirkkaankeltainen toukokuu

_04A8588 kopio

Palaan samaan asiaan kerran vuodessa, sattumalta tiettynä aikana vuodesta: Lapsuuteni lempibiisi on Aikakoneen Keltainen toukokuu.

Olisin halunnut kopioida laulunsanoja tähän, mutta kun luin sanoja läpi, tajusin niiden olevan huonot ja kornit. Nostan kuitenkin listaksi sanoituksen teemoja, jotka saavat ihon onnesta kananlihalle:

Lintujen iloinen laulu, lumen sulaminen, ruohon kasvaminen, kuinka aurinko muuttaa kaiken.

_04A8539 kopio _04A8541 kopio

Raukeaksi maan tekevä kevätsade, valo joka antaa kaikelle aikaa. Unelias mieli, joka aavistaa hehkun, ja iho joka tahtoo koskettaa.

_04A8603 kopio_04A8635 kopio

Lempeä tuuli ja suuret unelmat, joihin voi sukeltaa. Aika, jonka ei tahtoisi koskaan loppuvan.

_04A8538 kopio_04A8619 kopio

Onnentunteen tuova kesä, syksyiset iltapäivät lämpimine, kesäisine muistoineen. Sateenkaaret, kostea sammal, ja sade joka vaihtaa kaistaa auringon alkaessa paistaa.

_04A8548 kopio

Kaunein laulun teema on keltainen mieli.

Toivon, että minulla on keltainen mieli. Välillä vaaleankeltainen, välillä leijonankeltainen, välillä sitruunankeltainen mieli.

Nyt säntään aurinkoon ja elokuviin.
Rauhaa toukokuiset ystäväni!

-Henriikka

Kuvat: Upeista upein Dorit Salutskij

Naisen ja miehen pyykinpesutaidot

Yhteistyössä Asennemedia ja LV_MG_2222 kopio

Voi, kun voisinkin kertoa teille, miten ahkera pyykkääjä olen tai miten ketterästi mieheni hoitaa pyykkihommat! Mutta myönnettävä on: meillä on kovasti opittavaa.

Ensin hyvät uutiset: Rakastan vaatteiden pesemistä. Meillä on kotona pieni pyykkikone, jossa hurauttelemme pyykkiä puhtaaksi useasti. On ihanaa saada likaiset vaatekappaleet pyykkikoneeseen ja nostella raikkaat, puhtaat vaatteet narulle kuivumaan. Asetella villaiset vaakatasoon, suoristaa t-paitojen saumat ja ripustaa puserot henkevästi henkareille. Kuivat vaatteet saa taitella kauniisti pinoihin ja ottaa taas lempivaatteet käyttöön.

Sitten ne kehnot uutiset: Kuvissa näette järkyttävän tositarinan. Olemme maailman surkeimpia lakana- ja pyyhepyykin kanssa ja kuvien lakanat ovat kauan sitten täyteen mittaansa kasvanut pyykkivuori.

_MG_2238 kopio_MG_2304 kopio

Takaisin hyviin uutisiin: Vaikka emme ole välttämättä niitä nopeimpia pyykkäjiä, niin olemme oppineet pyykinpesussa kuitenkin melko taitaviksi. Yhteiset vuodet, vanhempien neuvot ja paniikki-googlettelu ovat tuoneet taitoja, jotka ovat hioneet meistä vähintään kiitettäviä pyykinpesijöitä. Luin eilen Jennin erittäin hyvän kirjoituksen vaatteiden huollosta ja oli mukava ruksia mielessään kohtia: check, check…

Mutta voi kuulkaa! Nyt on paljastettava, että Janne oli aika käsi pyykkijuttujen kanssa, kun tapasimme. Hukassa olivat niin lämpötilat, pesuaineen määrät kuin oikeaoppiminen räpsiminenkin.

Mutta koska Janne vannoo, ettei tällaista aikaa ole ollut, niin annan meille molemmille puheenvuoron asiasta…

_MG_2330 kopio _MG_2258 kopio

Henriikka:

Kun tapasimme, en sallinut Jannen pestä pyykkiäni. Sukat ja muut saumattomat ja persoonattomat vaatekappaleet vielä meni, mutta muut pidin visusti omalla pyykkireviirilläni. Janne jätti saumat kierteelle ja pesi villa- ja silkkipaidat samoilla aineilla, samoissa pesusatseissa. Paikallispesusta tai tuuletuksesta ei ollut tietoakaan, kun parikymppinen hippi huuhteli pesukoneessa kaikki mitä lattialle oli sattunut käytön jäljiltä jäämään.

Välillä värjäytyi valkoiset paidat, välillä kutistui neuletakki. Mutta hyväntuulinen nutturapää vähät välitti: onhan maailmassa tärkeämpiäkin asioita kuin pyykinpesu ja pussailulla ja jäätelöllä saa takakireän tyttöystävän taas hymyilemään.

Janne:

Pakko alkuun sanoa, etten kyllä muista olleeni huono pyykkien kanssa. Se voi toki johtua siitä, ettei homma oikeasti kiinnostanut suuremmin – kunhan puhtaita vaatteita sai (useimmiten) päälle. Lisäksi en ehkä nähnyt koko pyykinpesua niin hirveän tarkkana puuhana. Tiesin hyvin, kuinka paljon pesuainetta laitetaan ja että vesijohto tulee laittaa päälle (ja laittaa pois päältä heti ohjelman pyörittyä!) ja että täyden koneellisen pyykkääminen on ekologisesti fiksua.

Muistan kyllä käyneeni muutaman tiukan sananvaihdon, kun siirryimme jakamaan yhteisen pesukoneen. Hienosäätöä löytyi materiaalien ja sitä myötä lämpötilojen suhteen. Isoin kritiikki kohdistui  kuitenkin ripustamiseen: en toden totta ollut kovinkaan jämpti saumojen kanssa enkä juuri välittänyt, vaikka villavaatteet kuivaisi henkarissa tai jos t-paidan keskeltä löytyi kuivaamisen jälkeen selkeä taitos. Tämän suhteen olen tehnyt ryhtiliikkeen ja nykyään kuivaustelineellä touhuaminen sujuu kuin tanssi. Hah.

Itseäni on vielä pakko kehua sen verran, että olen kyllä tätä nykyä ehdottomasti se taloutemme ahkerampi pyykkimuija, vaikka Henriikka väittää hommaa yhteiseksi. Kone tuntuu pyörivän aivan alituiseen. Tämä voi toki johtua Henriikan suuremmasta työmäärästä sekä omasta opiskelija-statuksesta, muttei se poista arvoa urhoollisilta pyykkivuorten valloituksiltani.

_MG_2274 kopio_MG_2322 kopio

Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä nykyisin pyykinpesu on yhteinen asia (on on!). Pesulaput katsotaan huolella ja itse olen nykyään useammin mokaavassa roolissa kuin Janne, joka on käynyt kovan koulun neuroottisen valvontani alla.

Vaikka pesupussit, käsinpesu, villaohjelma ja erikoispesuaineet ovat taloudessamme tuttuja, niin kuivapestävät tai kemiallista pesua vaativat vaatteet ja laadukkaiden bleisereiden kaltaiset erikoisvaatteet viemme suosiolla pesulaan.

Tällä hetkellä meillä on käytössä LV:n pyykinpesuaineet valko- ja kirjopyykille, sekä tahranpoistoaine paikallispesua varten. Jannen atooppinen iho ja minun hajusteherkkä nenäni kiittää allergia- ja astmaliiton tunnustamista tuotteista.

Ehdoton enemmistö tulee kuitenkin pestyä ja huolettua kotona. Vaatteenhuolto tuo parhaimmillaan suurta onnistumisen ja hyvän olon tunnetta ja pienillä kikoilla saa aikaan monia lisävuosia lempparivaatteen kanssa.

_MG_2362 kopio

Arvatkaapa kuinka muuten kävi eilisen pyykkäysyrityksen, kun roudasimme lakanoita kohti pyykkitupaa ja kuivaushuonetta? Naapurissamme asuu samanlainen pyykkivuorta kasvattava lurjus, joka oli varannut sekä molemmat pyykkikoneet että kuivaustilan koko päiväksi klo 15–23.

Uusi viikko, uusi yritys. Ja sen jälkeen ryhtiliike: maksimissaan yhdet likaiset lakanat kerrallaan pesua odottamassa.

-Henriikka

LV:llä on käynnissä kilpailu, jossa voi voittaa viikkopalkintoja ja pääpalkintona vuoden pesuaineet. Kelpuuttaisin ilolla! Käy kurkkaamassa kilpailu: www.miksilv.fi

Paitsi pikkuisen voi!

_MG_2098 kopio

Tänään klo 09:32.

H: ”Janneee! Saanko aamiaista vuoteeseen?”
J: ”Et todellakaan. Nythän on äitienpäivä.”
H: ”No mutta jos jompikumpi meistä on joskus äiti, niin se oon kyllä minä.”
J: ”Se on kyllä totta. Mutta huono syy.”
H: ”Ja jos joku teeskentelisi raskaanaolevaa vain äitienpäivälahjojen toivossa, niin se olisin kyllä minä.”

(pitkä hiljaisuus)

J: ”Oot oikeessa. No, okei. Menee vartti.”

_MG_2093 kopio _MG_2104 kopio

Oma äiti vaeltelee Kainuun korvessa, häntä juhlimme jo vappuna. Mummi ja mummu katselevat taivaanreunalta ja herkuttelevat varmasti aamiaista pilvivuoteiltaan. Anoppia nähtiin onneksi helatorstaina. Upeita naisia, upeita äitejä.

Erityishalaus äitille ja eräs hänen viisauksistaan kaikille opiksi:

”Muista sitten, että kun menet naimisiin, niin et voi enää flirttailla muiden miesten kanssa… paitsi pikkuisen voi!”

Äiti, olet yliveto. Voimanainen, herkkäsielu ja kirkkaankeltainen aurinko.

-Henriikka

EAT, RUN, LOVE.

_MG_1546 kopio

Lauantaiaamu ja aurinko paistaa. Puolet helsinkiläisistä pukeutuu vielä villakangastakkiin, toiset vetävät tapansa mukaan vähän yli ja kekkuloivat miltei alasti. Kotimme on varmasti pian kuuma kuin sauna, mutta kesän ja isojen ikkunoiden vuoksi mitä vain. Tänään ohjelmassa on brunssi (Joojoo taas, anteeksi! Ja anteeksi, että menen huomennakin), kyläily ystävän luona Suomenlinnassa ja laatuaikaa nutturapään kanssa.

Keskiviikkona lähti talviturkki, mutta tunnelma on ollut sopiva muuhunkin historialliseen. Helatorstaina heräsimme aamuseitsemältä vuoden ensimmäiselle sortsilenkille.

_MG_1520 kopio

Olen saanut nyt treenata kevyesti kolme viikkoa välilevyongelmien kohentumisen jälkeen enkä malttaisi olla paikallani. Olen vetänyt tapani mukaan vähän yli, ja tällä viikolla lenkkejä on kertynyt jo neljä. Lyhyitä, hitaita lenkkejä, maksimissaan kahdeksan kilometriä. Kaikki ohittavat, kun kierrän Kaivarin rantaa tai Hernesaarta, mutta pyrin pitämään oman tahdin ja puhumaan puuskuttamatta.

Kolmen kuukauden treenitauko painaa, pimeiden iltojen kakkupalat painaa, mutta ovat toisaalta tuoneet henkiselle puolelle huomattavan määrän energiaa. Kesän teemana olkoon väkevä ”eat, run, love.

Olen nauranut ylläolevan kuvan 15 senttiä pitkille jaloilleni, mutta täytyy pysyä kiitollisena: noilla tapeilla juoksin tänäänkin aamuauringon noustessa, Jannen vielä nukkuessa, Silja Linen terminaalille ja takaisin.

_MG_1574 kopio_MG_1537 kopio

   Aina välillä olen haaveillut lukijoille järjestettävästä juoksu- tai kuntoilukoulusta. Voitaisiin urheilla yhdessä, juoda palautusjuomaksi hyvät kahvit. Mutta täytyy nyt ensin kaivaa omat pakaralihakset esiin, että voi käydä potkimaan toisten omia.

Ja toisaalta uskon lukijoitteni olevan sen verran irrottelevaa väkeä, että pitäisi ehkä keksiä jotain hienompaa: roller derbyä, pari- tai kansantansseja, mailapelejä tai vaikka SUP-taistelua (joo, se on mun omakeksimä laji).

Nautitaan auringosta!
-Henriikka