Yhteistyössä Asennemedia ja If

Paljastin huhtikuun alussa olevani someriippuvainen. Moni myönsi olevansa samassa koukussa. Aloitin kuuden viikon offline-aikahaasteen: ei somea, ei tietokonetta, puhelinta tai muita näyttöpäätteitä klo 22–07 välisenä aikana. Haastoin myös teidät mukaan. Kai kaikki ovat vielä mukana? Miltä haaste on tuntunut?

Luulin haasteen olevan minulle helppo. Käyn lähes aina viimeistään klo 23 nukkumaan enkä ota puhelinta mukaan vuoteeseen kuin hyvin harvoin. Mutta voi kuulkaas, kuulkaas: miten viheliäisiksi osoittautuivatkaan hereilläoloajat iltaisin klo 22–23 ja aamuisin klo 06–07. Ensimmäisen viikon aikana suorastaan piinaaviksi!

Häpesin itseäni ja somekoukkuani. Tiesin, että mitään erityisen merkityksellistä ei tapahdu somessa kymmenen jälkeen illalla ja silti teki koko ajan mieli vilkuilla luuria. Ihan vaan vilkuilla. Pahinta oli, ettei minulla ollut edes mielihalua tehdä mitään järkevää puhelimella: en halunnut suunnitella seuraavan päivän sähköistä kauppalistaa, kysellä ystävän kuulumisia tai kirjoittaa blogikirjoitusta valmiiksi. Halusin yksinkertaisesti tarkistaa, onko minua joku jossain somekanavassa tökännyt.

Ehdottomuuteni haastetta kohtaan piti minut levottomuudestani huolimatta kaidalla tiellä. Suljin laitteet kympiltä ja opettelin heräämään ilman, että alan ensimmäiseksi selata Instagram-feediäni.

Marokon matkalla kuljin vähän eri ajassa kuin Suomi, mutta pidin 22–07-kellonajoista kiinni yhtä lailla. Ystäväni teki minulle jopa yllätyshyökkäyksen Facebookissa: ”Kiinni jäit! Olet ollut somessa ennen puolta yötä.” Pääsin lällättämään takaisin, että maassa maan tavalla: Marokossa kuljetaan kaksi tuntia jäljessä.

Toki muutama lipsuminenkin on tapahtunut. Pari kertaa olen yksinkertaisesti somettanut menemään vanhasta tottumuksesta ja tajunnut vasta jossain vaiheessa olevani kielletyissä puuhissa. Eräs työpäiväni alkoi jo kuudelta, ja aamu vaati yhteydenpitoa kollegani kanssa. Toisena päivänä jouduin yksinkertaisesti venyttämään työntekoa yli kymmenen, jotta saan kaiken valmiiksi.

En kuitenkaan nostaisi näitä mokailuja keskiöön, vaan nimenomaan ne kaikki päivät ja hetket, kun olen valinnut offlinen vanhojen tapojeni vastaisesti. Enkä olisi taatusti tarvinnut somea yhteenkään niistä hetkistä.

Kirjoitan teille vielä laajemman selonteon vaikutuksista ja haasteajasta ensi viikolla, kun saan kuusi viikkoa täyteen. Ja tarkoitus ei tietenkään ole, että tämän ajan jälkeen alan somerellestää säännöittä. Haluaisin pitää rajat tulevaisuudessakin, joskaan en aivan näin ehdottomina, vaan poikkeustapaukset sallien.

Haluan herätä aamuihin ilman puhelinta, sulkea silmät päivän jälkeen ilman sinistä valoa. Haluan, että minusta tykätään enemmän livenä kuin somessa.

-Henriikka

Ps. Ai miksi tällaiset kuvat? Nämä ovat kuvia mun lempipaikasta, jonne kävelen usein istumaan yksin – ja nimenomaan ilman somea.