Kesälomani alkaa tasan viikon päästä, mutta minä kaipaan jo syksyä. Kaipaan lempeää syyskuuta, nopeasti juoksevaa lokakuuta ja aina yhtä ankeaa marraskuuta. Haluaisin vilttikaupoille ja sopivankokoisen nuhan. Tahtoisin täyttää kotini kurpitsapiirailla ja soittaa syksyistä swingiä.
Yritin löytää muutamia uusia vaatteita Tukholmasta. Ei tullut mitään. Kaikki kesävaatteet näyttävät rintaliivien olkaimilta: eihän niissä ole kangasta edes nenänpyyhkimiseen. Ihmekös en löytänyt mitään. Minä haluan villaa ja vanttuut, paksun toppatakin ja huopatöppöset.
Muistan niitä hetkiä, kun kävelen syksyisin kotikatua ja on kirpeää. Nyt Helsingin päällä oleva helle on kuin lehmänhengitys raikkaaseen lokakuun ilmaan verraten. Sitä paitsi syksyn ja lannistusaaltojen koittaessa kukaan ei tule enää ikkunamme alle polttelemaan pilveä. Se on liian kesäistä.
Auringonlasku Tukholmassa sai odottamaan elokuun ja syyskuun taitteen aikaa, jolloin on paras aika ulkoilmajuhlille. Voisin järjestää Venetsialaiset jonain vuonna, mutta tänä vuonna en ehkä vielä ennätä.
Toivoisin tulevasta syksystä tulevan erilailla aktiivinen. Lukkiduin helposti kotiin, kun pimeys koittaa. Ja vaikka nautinkin siitä, haluaisin ylläpitää kahvila- ja ravintolailtoja ystävien kanssa ja toisaalta kutsua meille paljon vieraita. Syödä sitä kurpitsapiirakkaa yhdessä muiden kanssa, nauttien inkivääriteestä. Ylipäänsä olla vastarintana sille masennuksen kohahdukselle, joka pyyhältää koko Suomen yli heti elokuun loputtua.
Voinhan päättää, että kutsun tulevaa kesälomaani ”alkusyksyn lomaksi”.
-Henriikka
Elätkö hetkessä? Sinulla on kauniita kuvia blogissa. Ihanaa seurata. Mutta samalla kaikkia näitä postauksia lukiessani mietin, ehditkö elää nämä kaikki hetket, vai meneekö elämä miettiessä, miten ne saisi parhaiten linssin läpi tallennettua?
Älä käsitä tätä pahalla. Oletko ajatellut, millainen jokin matka esimerkiksi olisi, jos saisit ottaa vain 10 kuvaa? Muistatko nyt lukuisat kuvat, vai muistatko hetket?
Sinäpä tämän jo näitkin :)
https://aamukahvilla.fi/2016/07/voiko-elaa-hetkessa-jos-bloggaa/
Ahh miten osasitkaan kuvailla tähän kaiken sen, mikä tekee syksystä niin ainutlaatuisen <3 Itselläkin tuli syksykuume! Pimenevät illat, punaviini ja syksyn tuoksu ahh.
Miten kiva kuulla! Kiitos erityisen paljon sulle. Nyt viimeistään ollaan päästy toden teolla nauttimaan pimeistä illoista oijoijoi.
Melkein niitä lapasia ja villasukkia saa nytkin käyttää. Hienoja kuvia.
Ahahahahaah. Olet sisäistänyt Suomen keskeisimmän asian: lämmön!
moi, eipä liity aiheeseen mitenkään, mutta sulla kun on kokemusta reilaamisesta niin suosittelisitko ennemmin 1. vai 2. luokan lippuja?
Moi! Vastaan Henriikan puolesta.
Suositellaan kyllä toisen luokan lippuja, koska hinta-laatusuhde on niin hyvä. Etenkin jos on alle 25-vuotias. :) Ykkösluokassa on kyllä tiettyjä etuja, mutta sekin sit riippuu vähän siitä mitä toivoo ja missä matkustaa.
Länsi-Euroopassa ykkösluokan lipulla pääsee isoimpien kaupunkien asemilla välillä Lounge-tiloihin, joissa voi olla ilmaisia ruoka-juoma-juttuja. Samoin siellä voi päästä ykkösluokan vaunuun istumaan. Esim. Ruotsissa ja Tanskassa noi ykkösluokat oli kyllä kivempia ja niihin kuului sit wifit tai suodatinkahvi tms.
Meillä ehkä oli kuitenkin sellainen kokemus, ettei ne hyödyt NIIN isoja ole. Nopeisiin juniin joutuu etenkin lännessä joka tapauksessa maksamaan aina vielä paikasta junaan, eikä läheskään kaikissa junissa ollut mitään ykkösluokkaa sen kummemmin tai ainakaan sen tasossa ei ollut suurta eroa. Lisäksi me oltiin usein liikkeellä semmoisina aikoina (aikainen aamu tai myöhäinen ilta), ettei lounget olleett auki. Itä-Euroopassa hyöty oli melkein olematon ainakin meidän reiteillä. Jos junassa oli ykkös- ja kakkosluokat, ne oli melkein samanlaiset. Ehkä ykkösessä oli vaan hitusen enemmän tilaa.
Ihania kuvia ja positiivisia syksyajatuksia. Tuo kurpitsapiirakka alkoi houkuttaa, jaksatko neuvoa hyvän reseptin?
Kiitos kiitos sinulle :-)
Ja hei, täytyy myöntää, että erinomainen kurpitsapiirakka on edelleen ajatuksen tasolla. En ole vielä löytänyt reseptiä, jonka uskaltaisin jakaa. Mutta lupaan jakaa, kun sellainen osuu kohdalle. Toivottavasti unelma Muumimamman kurpitsapiiraasta toteutuu vielä joku kaunis syksyinen päivä!