Kunpa löytäisimme kotiimme työpöydän, kunpa löytäisimme sopivan sohvapöydän ja nojatuolin, jossa voi levähtää kirjan kanssa.
Toivoisin, etten torkuttaisi enää. Olen toivonut niin jo monta vuotta, mutta uskon sitkeän yrittämisen joskus päättyvän.
Kunpa syksy olisi värikäs, kaunis ja aamuisin niin kirpeä, että nenää nipistää.
Toivoisin kovasti, että ehtisin olla enemmän ystävieni kanssa. Ja ystävillä tarkoitan nyt niitä kaikkein tärkeimpiä, en sitä sosiaalisen vaikutuspiirin tuhatpäistä laumaa, vaikka sekin on tärkeä.
Kunpa leipoisin paljon, vaikka sokeri onkin jäähyllä: sieni-kurpitsapiirakkaa, kasvispasteijoita ja kotitekoista lihapiirakkaa.
Toivoisin oppivani vaatimaan Jannelta vähemmän, ja että hän oppisi vaatimaan enemmän minulta. Toivoisin ruskaretkiä käsi kädessä kuin vastarakastuneet.
Jos vaan saan päättää, niin minun syksyni olkoon täynnä spontaaneja vierailuita lähitienoon kivijalkakauppoihin ja kuppiloihin, museoihin, nähtävyyksiin sekä puistoalueille.
Uskaltaisinpa mennä ensi kerran Yrjönkadun uimahalliin uimaan. Vaikka sitten uimapuku päällä.
Muistaisinpa kuunnella hyvää musiikkia satunnaisen radiohälinän tai suositeltujen biisien listan sijaan. Muistaisinpa ranskalaisen musiikin kun masentaa, ja swingin kun tanssittaa.
Kunpa tämäkin syksy olisi yhtä keltainen, oranssi, punainen ja kullanruskea, niin kuin kaikki edellisetkin syksyt. Kunpa trenssi viuhuisi ja nilkkurit kopisisivat rytmissä mukulakiviä vasten, lokit nauraisivat enemmän turisteille kuin minulle ja omassa tuvassa olisi oma lupa.
Iloa.
-Henriikka
Kuvat juhannusreissulta Norjan Geirangerille
Yrjönkadun uimahalli mainittu! Mäkään en uskaltanu moneen vuoteen kunnes viime talvena ystäväni vei minut sinne. Voi kuinka se oli ihanaa! Kylpytakkeja, parvekkeelle tilattuja blinejä ja drinkkejä, naisvartaloiden kauneutta kun kaikki näyttää niin erilaisilta ja just siltä kuin pitääkin. Kaikki tuntui niin luonnolliselta joten ei ujostuttanut yhtään edes olla alasti – eikä se tietysti ole edes mikään pakko. Jos (eli KUN) menet Yrjönkadulle niin maksa hitusen enemmän ja mene sinne yläkertaan, jotta saat kylpytakin, oman pikkuparvekekolon ja pääset nauttimaan saunoista.
Mä voisin vaikka lähteä oppaaksi ja saunaseuraksi – jos tunnettais. No eipä tunneta, mutta voin kyllä lähteä silti!
Voi että, miten hyvältä kuulostaa. Vielä en oo saanut itseäni liikkelle niin, että olisin päässyt uimahalliin asti. Mutta mielessä se on ollut monesti.
Pikkuinen parvekekolo, kylpytakki ja saunat uijjjui.
Onpa kauniita kuvia! Ja olispa syksy tosiaan pitkään todella värikäs ja kaunis!
Kiitos kovasti. Ainakin minun mielestä tää syksy on ollut ihan huikea ja niin kaunis.
Vau mitkä värit kuvissa!
Ja livenä vielä uskomattomammat!
Rrrrrakastan syksyä! Sanon aina miehelle syksyllä, että tuntuu kuin maapallolla olisi ikkunat auki. Te söppänät höppänät tarttisitte samanlaiset tuulipuvut sauvakävelylenkeille. Siunausta.
Sama täällä. Ja tämä syksy on ollut ilmoiltaan aivan yliveto. Hihhii, vielä ei olla mätsääviä tuulipukuja hankittu, ehkä sitten eläkepäivillä.
Kiitos kovasti Saara ja samoin sinulle.
How old are you? How old were you when you got married?
Hi there! I’m 25 years now and we got married 2011 so I was 20.
Ihania, ihania, ihania kuvia <3 Tulipas taas kaipuu pohjoiseen…
Tsemppiä syksyyn ja erityisesti sokerilakkoon! Huomasin aikaisemmasta postauksetasi, että vältät myös mm. raakasuklaata. Miksi?
Itse aloitin sokerilakkon äitienpäivän aikoihin (http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/uraaidin_ruuhkavuodet/takana_viikko_sokerilakkoa_rajoitettu_ruokavalio_tekee_onnelliseksi) mutta olen kyllä herkutellut raakasuklaalla ja -kakuilla, kun ei niissä yleensä ole lisättyä, valkoista sokeria.
Voi, kiitos kiitos kovasti.
Ja erityiskiitos sokerilakkotsempeistä. Alku oli, niin kuin aina, hieman haastava, mutta nyt on taas alkanut hyrräämään ihan hyvin. Raakasuklaata pyrin välttämään ihan vaan sen vuoksi, että söisin sitä muuten kaikkien herkkujen korvikkeena, mikä sekään ei ole ehkä aivan fiksua. Ja myöskin kokeilunhalusta.
Hei sähän olet ollut jo pitkään sokeriton. Great job!
Kylläpä tää postaus saikin leveän hymyn kasvoille. Istun hämärässä asunnossa villasukat jalassa ja fiilistelen tulevaa syksyä. Kesä oli ihana, täynnä huippuja hetkiä, mutta jostain syystä odotan tulevaa syksyä todella paljon. Pieniä juttuja, arkia hetkiä ja yhdessäoloa.
Toivoisin, että uskaltaisin. Olisin rohkea kohtaamaan uusia asioita ja ihmisiä, enkä keksisi turhia tekosyitä olla kokematta kaikkea sitä, mitä elämä voi tullessaan tuoda. Etenkin ne hetket, joita kaikista vähiten odottaa.
Ihanaa syksyä. Kunpa kaikki toiveesi saisivat toteutua!!
Heippa Sanna ja kiitos ihanasta kommentista. Toivottavasti saat rohkeutta kohdata uusia ihmisiä ja kokeilla uusia juttuja. Se on ihan mahtava tunne, kun päästää irti ja uskaltaa olla avoin kaikelle mitä ympärillä tapahtuu. Erityistsempit sulle siihen <3!
Mainiota loppusyksyä sinne.
Ihana ihana ihana postaus! I-ha-na! Syksy on kyllä ehdottomasti parasta aikaa vuodessa ?
KIIIIITOS kovasti. Syksy on sydämen asia!
Upeat kuvat ja ihania pohdintoja. Kaunista ja värikylläistä syksyä sinulle Henriikka.
Kiitos oikein paljon Marie. Ja aivan ihanaa loppusyksyä sinullekin.
Hartaimpia toiveitani on, että joskus itsekin löytäisin kumppanin, kenen kanssa näyttää noin onnelliselta, kuin te noissa kuvissa! :) Kiitos ihanista ajatuksista Henriikka!
Pidetään peukkuja pystyssä, että sellainen löytyy. Oon kyllä niin onnellinen ja onnekas, että oon saanut jakaa Jannen kanssa elämäni.