Olen siivonnut koko päivän ja suuren osan eilisestäkin. Pidän sellaisesta järjestelysiivoamisesta, jossa kaappeja ja laatikoita tongitaan ja niiden sisältä löytyviä asioita asetellaan parempaan järjestykseen. Inhoan sellaista siivoamista kuin imurointi, vessanpesu ja luuttuaminen. Niitä en tohdi tehdä nyt lomalla.

Janne aloitti juuri eväsleipien teon. Hän aikoo suunnata Flow-festareille eväsrasia kainalossa. Haluaa kuulemma säästää tämän päivän ruokarahat huomiselle, kun on luvattu sadetta: hyvä ruoka kompensoi kastumista.

Jään itse kotiin. Hipsin huoneesta toiseen – niitähän on hurjat kaksi – ja siivoilen vähän lisää. Heitän silloin tällöin Omar-karkin suuhun ja vaihdan biisin parempaan. Ja kuvien postikorttikasa: se odottaa kirjoittajaansa ja lähettäjäänsä.

Eilen sen tajusin: olen jo valmis töihin. Olen ollut jo pari päivää. Kohta on kolme viikkoa takana enkä tarvitsisi enempää. Saan sen toki menemään, mutta voi olla, että keskeytän lomani ja säästän muutaman extrapäivän syksyn päiviä ilahduttamaan.

En olisi ikinä uskonut itsestäni moista, mutta näin siinä vain kävi. Haluaisin jo kovasti työpöytäni ääreen, päivilleni rutiinit ja lounaille seuraa kollegoista.

Haluan hypätä syysjunan kyytiin ja fiilistellä muiden kanssa ”back to work, back to work!” Olenkohan ihan hullu?

-Henriikka