Ota hänet vastaan.
Tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.
Tänään ajatukset pyörivät totuttuun verraten erilaisissa tunnelmissa. Lähden pian hautajaisiin toivottamaan tärkeälle ihmisille hyvää matkaa.
Ajasta ikuisuuteen. Sanat tekevät hiljaiseksi ja niiden edessä tuntee itsensä kovin pieneksi. Jokaisella meillä on matkamme.
En ole vielä koskaan ollut hautajaisissa, jossa ikävöivillä läheisillä olisi ollut olo, että elämänmatka loppui aivan liian aikaisin. Tänäänkin sanotaan jäähyväiset läheiselle, joka eli pitkän ja hyvän elämän.
Nämä kuvat tuntuvat lohdullisilta surullisena, haikeana päivänä. Reitti on tuntematon, mutta kaunis.
Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.
Levollisuutta viikonloppuun.
-Henriikka
Sanat: Petri Laaksonen
❤
:’-) <3
Hienoa, että uskallat kirjoittaa myös haikeammista tunnelmista – surukin kuuluu elämään. Onneksi on myös ”silta yli pimeyden”. :)
Aivan totta. Onneksi on!