”Janne, voitko tulla sanomaan mikä on sun mielestä näistä kaikista hirvein kuva?”
”En mä kyllä pysty sanomaan.”
”No, miksi?”
”Koska mun mielestä sä näytät aina prinsessalta.”
Tehtävä: Katso kuvat läpi ja löydä jokaisesta kuvasta ihkaoikea prinsessa.
Avioliittomme saattaa päättyä siihen, ettei Janne tunnista naamaa pyllystä. Kyllä totuus taitaa olla, että olin narrien jonossa, kun kruunuja jaettiin.
-Henriikka
Ps. Aiemmin julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6
Henska ??❤️ oot paras!
pus pus terveisin narri
Eihän sitä koskaan tiedä mimmoset kuvat jää esim. Ruotsin kuningasperheestä julkaisematta
Se saattaapi olla se olennaisin eroavaisuutemme: minä julkaisen ne, he tajuavat olla julkaisematta. *monkey emoji
:D :D söpö oot!
Kriittisesti tässä arvioin, että sopiikohan sana ”söpö” tämän postaukseen yhteyteen laisinkaan.
Ps. hihih kiitos.
Challenge accepted. Olemme samaa rotua.
http://valeaiti.blogspot.fi/2016/11/chandler-tauti-on-synnynnainen-ja.html
Mitä!? Sähän oot kuningatar! Silmätkin auki. Kyllä mä odotan sulta seuraavaa, uskomattomampaa settiä. Yleissääntö on, että vain toisesta silmästä saa näkyä iiris.
Ok, pystyn varmasti siihenkin!
Hoo mitä parhautta! Mullahan on samanlaisia kovo täynnä, pitäski kaivaa taas tuoreimmat räkänaurut esiin ja eetteriin :D
Viimeisistä aidoista kuvista on jo vähän aikaa… http://www.rantapallo.fi/paapilvissa/2015/04/04/se-todellinen-reissunaama/
Hahahahaha. Mä säästän aina vain a) parhaimmat b) pahimmat. Onkohan mulla tallella yhtään kuvaa, jossa oikeasti näyttäisin tavalliselta itseltäni?
Sun pitää selkeästi päivittää pahimmmat.
Toi tokavika kuva on ihana! ? -Kata
:’–D
Ihana ei oo ehkä se sana, jolla itse sitä kuvailisin, mutta toisaalta ihana ei ikinä oo pahasta. Joten kiitos Kata.
Tuo toiseksi viimenen on kovin hellyyyttävä! Hauska postaus!! :D
Heehehee, kiitos kovasti. Mainiota, että tykkäsit.
Ihanaa, että joku uskaltaa julkaista näitä inhimillisiä kuvia!
No tältähän mä nyt vain yksinkertaisesti näytän. Tai siis, tältäkin.
Voi Henriikka! Nämä ovat aina niin hulvattomia postauksia ja yltävät aina mun suosikkien joukkoon! Tottakai lukijana rakastan kauniita ja iloisia asioita, mutta näistä palautuu pilvilinnoista maanpinnalle ja huomaa, että jes bloggarillakin on joskus kaksoisleuka tai hölmö virne (nämä siis hyvällä). Olet ihana ?
Voi että. Miten ihanasti kirjoitettu. Kiitos ihan hitsin paljon.
Ja todellakin jokaisella bloggaajalla on joskus kaksoisleuka ja silmäpussit ja ruma ilme jne jne. Me ei olla superihmisiä vaan aivan normitallaajia.
Ensimmäinen kuva: Tietoisuuteen jysähti juuri oivallus: ”Se laksatiivi oli sekoitettu mun kuppiin.”
Kolmas kuva: Mitä Norjan matkalla oikeasti tapahtui. ”Älä hyppää.” ”Hyppään.” ”Älä hyppää” ”Hyppään.” ”Älä hyppää.”
Viides kuva jossa:
a) kupissa oleva kahvi paljastuu kulta katriinaksi
b) sait juuri kuulla kuka valittiin amerikan uudeksi presidentiksi
c) naisellinen tirskis aivastus
d) syvä liikutus siitä miten juuri nyt elämä voikin olla niin ihanaa
Puistokuva mustavalkoisessa mekossa: Kuvaaja on saanut oivallisesti taltioitua visuaaliseen muotoon kaksi ääniaistimusta eli röyhtäisyn ja sen jälkeisen pieraisun.
Puistokuvan jälkeiset kuvat: Et hypännyt. Matka jatkuu. Happy or not.
Hahhahahaa, voin vaan kuvitella, kuinka oot mennyt tän kuva kuvalta läpi ja miettinyt jokaiseen puhekuplat. Ihan mahtavaa.
Kiitos näistä nauruista!
Tässä on Hensku yksi ongelma: me tiedetään miten lämmin ja viehättävä ihminen sä olet, ja se näkyy näissä kuvissa<3
Hihhhii. Itse en oo päässyt vielä sille levelille, mutta aika ihana, jos sä näet näissäkin kuvissa mut viehättävänä. Kiitos Birgit kauniista sanoista. Tuli niin hyvä mieli.
ps. Hensku :’-)
[…] julkaistut ”Kun kamera ei rakasta”-kirjoitukset: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa […]