Terveisiä kirjoittajalta, jonka silmät tipahtelevat kiinni ja mieli on lämmin. Terveisiä anoppilasta, jossa riittää iloa, vitsejä ja musiikkia.

Blogihistoriani kattaa jo tämän tulevan lisäksi viisi joulua. Ne ovat olleet keskenään kovin samanlaisia: Toisen perheen luo vähän ennen aattoa, josta siirrytään toiseen perheen luo joulupäivänä. Molemmissa juhlintaa, rauhaa ja yhdessäoloa.

Voisin kopioida tähän minkä tahansa vuoden kuvat, sillä meininki on säilynyt ihanan muuttumattomana.

Joulukuusi oli ilmestynyt olohuoneeseen sillä aikaa, kun olin aamulenkillä. Tai no, arjessani en kutsuisi sitä aamulenkiksi, vaan lounasajan lenkiksi.

Sitten koristeltiin, tai no minä katsoin, ja sisarukset koristelivat. Pöydälle rakentuu tuhannen palan palapeli, jota minä en tosin ole kokoamassa. Istun vain ja ihmettelen, olen vain. Makaan isolla, punaisella matolla ja mietin, miten ihanalta joulu tuntuu joka vuosi. Ja miltä pitkä talvi tuntuisikaan ilman joulua.

Musta Jedi tietää jo, ettei minun naamaani saa tulla nuolemaan, vaikka pötköttäisinkin maassa.

Janne on vielä jouluostoksilla Tampereella. Tajusi varmaan viimen hetken paniikissa, ettei ole ehtinyt hankkia lahjaksi kenellekään yhtään mitään. Kun on töissä Jouluradiolla, ei jouluksi pysty ottamaan kovin montaa vapaapäivää.

Tämän illan ohjelmaan kuuluu vielä piparien koristelu, rocky roadin teko, lahjojen paketentointi ja mahdollisesti joku ihana, koko perheen animaatio. Keskiyöllä palkitsen loppuneen sokerilakon vihreällä kuulalla, kettukarkilla tai parilla Pandan konvehdilla. Ehkä niillä kaikilla.

Appiukko purkittaa omatekemiään vadelmahilloja, yöksi laitetaan juustokakku hyytymään ja kälyjen miehet soittavat kitaroita. Nyt avaan kirjan. Anoppilan katon alla kaikki hyvin.

Rauhallista joulunaikaa kaikille.
Muistakaa olla hetken ihan rauhassa, tekemättä mitään.

-Henriikka