Yhteistyössä WSOY
Lukuloma – miten ristiriitaisia tunteita herättävä sana. Ennen ylioppilaskirjoituksia sana aiheutti paineita ja pientä panikointia, kun nyt vuosien jälkeen en taas malttaisi odottaa pääseväni kirjojen kimppuun joulunajaksi. Lukulomia on moneksi, ja tämä tuleva on varsin ihana.
Minulla on joskus lomien alussa vähän hankaluuksia päästä kirjojen makuun kiinni. Arjessa en välttämättä lue päivittäin, enkä viikottainkaan, ja sellaiseen superlukemiseen kiinni pääseminen vie aina hetken. Aluksi lukeminen tuntuu kankealta, kuin lumilautailu uuden talvikauden alussa. Päätä pitää kääntää rivien ja sivun mukaan, sanoja joutuu tuijottamaan pitkään ja kokonaisuuksien mieleenpainaminen ei meinaa heti onnistua.
Siksi loman ensimmäinen kirja ei missään nimessä voi olla liian raskas, yksityiskohtaisen kuvaileva tai uiskennella syvissä, tummissa vesissä.

Luin tämän vuoden joululomakirjoista ensimmäisen viime viikolla. John Greenin, Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen yhteisteos Let it snow on sellainen kirjojen Love Actually: romanttisia tarinoita, erilaisia henkilöhahmoja ja jouluntaikaa nivottuna useaan toisiinsa liittyvään tarinaan. Juuri sopivan kepeä aloitus, jotta silmät ja mieli tottuu taas sanojen maailmaan ilman kuvia, joita ei itse tarvitse keksiä.
Let it snow löytyi ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta nuorten osastolta ja keskittyykin nuorten elämään. Olen kuitenkin lähivuosina halunnut silkasta kiinnostuksesta lukea myös nuortenkirjoja. Esimerkiksi Tähtiin kirjoitettu virhe ja Arvoitus nimeltä Margo ovat avanneet kiinnostavasti sitä kirjakulttuuria, joka puree nuoriin tällä hetkellä.
Samalla voi samaistua kirjan hahmojen dramatiikkaan ja kokea myötähäpeää nuoren itsensä puolesta. Hih hih hii. Ja mites tuo englanninkielinen nimi suomalaisella teoksella? Voi nykynuorten viisautta.

Luin kirjan tänään loppuun matkalla aamun ensimmäiseen työpalaveriin. Viikossa luettu kirja tuntui pitkään odotetulta suoritukselta: sain vietyä kirjaprojektin päätökseen!
Kirja on aina niin upea mahdollisuus päästä matkalle uusiin paikkoihin, uusiin ympäristöihin ja toisaalta myös uusien ihmisten ajatuksiin. Jos lukee monenlaisille kohderyhmille tehtyjä teoksia, oppii vielä laajemmin ja muutamankin kirjan jälkeen mielessä pyörii jo niin paljon uusia mietteitä.

Joululoman varalle olen pinonnut niin tietokirjat onnellisuudesta ja intuitiosta, kuin useat erilaiset romaanitkin. Kätilöä olen yrittänyt lukea noin kymmenesti, mutta sen kieli on ollut liian kaunista kiireiseen lukemiseen. Ehkä olisi vihdoin sen aika.
Kannan varmaan siskolleni luettavaksi tämän vaaleansinisen Let it snown, niin hänkin pääsee laskeutumaan kirjojen valtakuntaan ja muistelemaan miltä ihastusperhoset tuntuivat 16-vuotiaana.
Tulkoon lukuloman rauha.
-Henriikka
Ooh, vaikuttaa ihanalta kirjalta. Heti meni varaukseen!