”Uskomaton villahattu! Mun on kyllä saatava tuollainen. Kelaa nyt, mikä katseenvangitsija, kun kävelen Helsingin katuja. Muuten simppeli tyyli, mutta tarinoita pursuava matkamuisto päähän painettuna…”
Kyllä. Ostin eilen georgialaisen villahatun, ja saatesanat ennen ostotilannetta kulkivat suunnilleen noin. Siitäkin huolimatta, että olimme jo useaan kertaan matkan aikana nauraneet matkahurmiopukeutumiselle.
Matkahurmiopukeutuminen
Hankkia reissuiltaan jotain täysin tavallisesta arkityylistään poikkeavaa. Hankittuja vaatteita ja asusteita näkee usein käytettynä reissumaassa ja niitä saattaa käyttää vielä onnellisesti matkan aikana. Hurmio raukeaa kuitenkin usein heti lentokentällä tai kotiin palattua, eikä ostokset adaptoidu ostajansa arkeen millään ilveellä: ”miksi ihmeessä hankin timanttikoristeisen Guccin feikkiverkka-asun, kissankorvin varustetun one-piecen, farkuista tehdyn olkalaukun, georgialaisen villahatun…
Huom! Kutsutaan myös nimellä matkamuotipsykoosi.
Matkatoverini Otto on sitä mieltä, että villahattuni on matkahurmio-ostos. Itse väitän vielä vastaan. Mutta on muistettava, että sekin on hurmioshoppailun olennainen ominaispiirre!
Entisiltä reissuiltani olen hankkinut myöhemmin arkityylini kelpaamattomaksi osasiksi ainakin parit haaremihousut, rimpulamekkoja ja marokkolaiset nahkatossut. Reissukokemus on tosin tuonut hommaan jotain järkeä; hutiostokset vähenevät reissu reissulta. Vaatteet ja asusteet hankin pääosin kotoa käsin.
Saa nähdä kuinka villahatun käy. Huomenna aamuneljältä starttaa kotimatka hostellin pihasta, ja taika raukeaa.
Mutta nyt janoaisin kuulla teidän reissujenne virhehankinnoista? Jos oikein oletan, matkahurmiopukeutuminen ja -shoppailu ei ole vain minun ikeeni kantaa.
-Henriikka
En tiennyt että tää on ihan joku yleisempi ilmiö! Mä olin Japanissa vaihto-opiskelemassa ja ostin sieltä muutamia överisöpöjä vaatteita, kun siellä on muotia todella naisellinen ja söpö pukeutuminen. Lisäksi paikallinen muumivillitys tarttui ja menin ja ostin myös muumi-aiheisia vaatteita. Käytin niitä siellä ihan onnellisena, mutta Suomeen palattuani koin olevani liian vanha käyttämään sellaisia vaatteita. Onneksi ostin myös ihan Suomessakin käyttökelpoisia vaatteita. :D
Hahahaa, tää todellakin on yleinen ilmiö. Pitäisi varmaan tehdä Wikipedia-sivu matkahurmiopukeutumiselle, niin muutkin ihmiset tulisi tietoisiksi tästä ja osaisi varoa. Onneksi matkoilta ostettuja vaatteita voi aina käyttää vähintään naamiaisissa :–D
Hih, tiedän tasan, mistä puhut =D Itse keksin kerran ostaa reissusta vöitä (vain yhden mainitakseni). Ei mitään soljellisia vaan sellaisia, jotka kiedotaan vyötärön ymräri ja solmitaan rusetille. Eikä tyylikkäitä, joita nykyisin käytetään, vaan erilaisin helmin kirjailtuja mauttomuuksia. Ostin oikein useamman kappaleen, eri värejä, katsos. Ja kavereille kanssa. Käyttämättä ovat jääneet, kaikilla meillä =D
JES. Ihanaa, että täällä on ihmisiä, jotka tunnistaa kyseisen ilmiön. Mutta voi ei sun vyövillitystä. Toivottavasti tulevaisuudessa vielä keksit jonkun käyttötarkoituksen niille.
Mulle iski Tansaniassa joku kohtaus ja ostin hurjasti kaikkia niitä värikkäitä mekkoja ja haaremihousuja…Nyt sit vaan teemajuhlia odotellessa :-)
Eikä, miten tuttua. Mikähän meihin oikein menee reissaillessa… Mutta hei, järkkääpä sinä jotkut kunnon kemut. Ja jos ostit useammat mekot ja haaremihousut, niin voit pukea vieraasikin.
Heh sama homma.. Meitsi raahas kans Tansaniasta kotiin pitkän, värikkään, siellä teetetyn mekon ja paljon erilaisia kankaita, jotka odottaa kiltisti viikattuna lipaston pohjalla sitä, että tekisin niillä joskus jotain.. :D
Brasiliasta ostin vissiin siitä kuumuudesta seonneena superniukan sortsihaalarin ja käytin sitä onnessani tyyliin koko reissun. Harkitsin vielä useampien ostamista (onneksi en löytänyt enää just ”sitä oikeaa”..). Suomessa vaatteita pestessäni tajusin että jooh, ei taida tulla täällä hirveästi käyttöä sille haalarille. Hyvä etten raahannut mukanani enempää. Toisaalta, ostin kahdet havaianas-sandaalit koska ”ne on niin helppoja ja käteviä”. Jep, tropiikissa. Suomen säät ja kesäkaupunkitallustelut on ehkä vähän eri juttu.
Hahhaa, voi eiii. Miten sitä voikin niin vain seota ja menettää todellisuudentajunsa. On sekin oikeasti aika surullista, että on joku haalariasu, jonka voi laittaa päällensä vaan, kun lähtee etelän reissulle.
Jep, tutulta kuulostaa. Tuli hankittua joskus Istanbulista haaremihousut ja siihen sopiva pusero, ja pinkki (HUH!) villapaita, ja joskus Egyptistä turkoosit puuvillahousut, ja etelä-Ranskasta keltakuvioinen mekko. Muun muassa.
T. Sanni
Haaremihousut taitaa olla aika monen Turkin vierailijan heikko kohta. Mutta joo, mullakin listaa voisi jatkaa lähes niin pitkään kuin on maita tullut kierrettyä. Toivotaan, että me vielä harjaannutaan tässä asiassa.
Mut haaremihousut on ihan parhaat kotihousut!
Mun isä on sun kanssa täysin samaa mieltä, mutta mä en oo ihan vielä vakuuttunut asiasta!
Ai mahtavaa, että kirjoitit tästä. En ole itse osannut käsitteistöö tätä, mut oon pohtinut asiaa paljon! Mun ei tarvitse edes mennä ulkomaille vaan ajaudun matkamuotipsykoosiin jo Tampereella. Sen täytyy liittyä siihen, että omien arkiympyröiden ulkopuolella sitä jotenkin vapautuu leikittelemään toisenlaisilla identiteeteil. Ympärillä täysin vieraita ihmisiä; mistä he tietävät, etten aina ole mustiin pukeutuva rokkari tai hippi haaremishousuissaan? Tää on ehkä mulle enemmänkin yks matkustamisen plussapuolia; rakastan sitä fiilistä kun saa vaikutteita ympäristöstään, huomaa insipiroituvansa yhtäkkiä jostain ihan erilaisista jutuista kuin kotona. Voi olla vapaasti kameleontti :)
Oot täysin vapaa käyttämään mun käsitteitä, kun on tulevaisuudessa tarvetta.
Mutta siis, naurattaa ihan hirveän paljon se, että jo Suomen sisällä voi joutua matkahurmioon. Mä en oo vielä ihan sille levelille päässyt (tai joutunut). Mahtavaa, että sä osaat ottaa sen positiivisena juttuna. Mä oon aina vaan matkojen jälkeen hurmion hälvettyä ihan morkkiksessa, että mihin sitä on taas rahansa tuhlannut.
Hah niin tuttu tunne! Miten sitä aina haksahtaakin…Hurmioiduin Tunisiassa keltaisiin nahkatossuihin ja kuvittelin itseni kesäkaduilla ne jalassani. No, muutama vuosi on jo vierähtänyt ja tossut on edelleen käyttämättöminä ;) Näistähän saisi mahtavan näyttelyn samalla ajatuksella kuin Museum of Broken Relationships -näyttely oli!
Hahahaa, ei vitsi miten hyvä idea. Multa joutaa ainakin muutamat hairahdukset museoon. Vinkkaa, kun oot pistämässä näyttelyt pystyyn.