Yhteinen aamupala yöjunassa

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia

Olimme odottaneet Ylläksen reissua pitkään. Se tuntui talven päätteeksi odottavalta kiitokselta jossain kaukana maaliskuun loppupuolella. Aika kuitenkin kului nopeasti, niin kuin ajalla on tapana, ja yhtäkkiä tiistai-iltana hyppäsimme jo yöjunaan. Aamupäivällä olisimme Kolarissa, kaukana kotoa.

Reissuissakin yksi parhaista asioista on aamiainen. Näin jo ennakkoon sieluni silmin aamun tunnelman, kun Etelä-Suomen harmaus on vaihtunut vitivalkoisiin puihin, ja juon kahvia kaikessa rauhassa.

Kuvitella, että kun juna odotti meitä Helsingin rautatieaseman laiturilla 8, niin sen noin kymmenestä vaunusta yksi oli vanha pikajunan vaunu. Moni olisi varmasti polkenut jalkaa, jos arpaonni sattuu juuri siihen vaunuun, mutta meidän fiiliksemme oli päinvastainen. Vanhat vaunuthan ovat paljon tunnelmallisempia kuin uudet ja vihreänpuhuvat.

Helsingin metron väriset yöpöydät saivat miettimään, onko jostain joskus jäänyt yli hirveästi oranssia muovia, joka on toiminut rakentamisen perustana hetken aikaa?

Olimme ottaneet mukaamme aamiaista ja Arabian sahraminkeltaiset KoKo-mukit kahvia varten. Termarin kävimme ostamassa täyteen kahvia aamulla ravintolavaunusta.

Oli ihana herätä uuteen aamuun. Ikkunasta näkyi juuri sellaiset maisemat, joista olin haaveillut. Juna oli Kolarin asemalla vasta ennen yhtätoista ja näin ei ollut hoppu, ei hätä.

Ravintolavaunun iloinen työntekijä antoi meidän höläyttää myslin sekaan vähän maitoakin. Luksukselta tuntui syödä pienistä Arabian Uunikokki-annosvuoista kotitekoista mysliä ja marjoja. Meni pitkään, että hoksasin käyttää minivuokia muuhunkin kuin uunivalmisteisiin jälkiruokiin.

Termariin piti käydä hakemassa myöhemmin vähän täytettä. Halusimme kohdata Lapin kirkkain silmin, virkein mielin. Onneksi nukumme missä vaan, joten nukuttuja tuntejakin kertyi mittariin miltei kymmenen. Yöjuna tuntuu sellaiselta hiljaisesti kolisevalta kehdolta, joka rauhoittaa hiljalleen syvään uneen.

Aamiaiskarjalanpiirakkaa mutustaessani mietin ainakin seuraavia: Miksen matkusta Suomessa vieläkin enemmän? Paikkoja olisi loputtomiin. Miksei yhteisiin aamupaloihin tule reissun päällä panostettua yhtä paljon kuin kotona? Pienelläkin vaivalla saa aikaan ihania eväsaamiaisia.

    Huomenna päivän päätteeksi hyppäämme kotiin kulkevaan junaan. Aamiainen on jo mietinnässä (ainakin chia-maapähkinävoi-leipiä ja omenaa). Täytyy käydä Jounin Kaupalla shoppailemassa, että etelässäkin odottaa nautinnollinen aamu.

Nyt vain sormet ristiin, että saamme taas vanhan vaunun. Hah.

-Henriikka

3 kommenttia

  1. Ev 19.3.2017

    Oi, miten ihana tunnelma välittyy kuvien ja tekstin kautta!

    Vastaa
  2. […] kynttilöiden valossa. Helmikuun Paratiisi-kakkutikkarit olivat aivan käsittämättömän hienot. Maaliskuussa yhteinen aamiainen syötiin nostalgisessa, tunnelmallisessa pikajunassa. Huhtikuussa istuttiin […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.