Opiskelupaikkojen hakuhistoriani

Eilisestä YO-kirjoituksesta inspiroituneena jatkan opiskelupaikkojen hakuun ja omaan historiaani hauista ja pääsykokeista. YO-todistukseeni verraten tämä matka ei ole ollut samanlaista vuoristorataa, mutta melkoinen paletti silti. Ties missä olisin, jos olisin sattunut pääsemään aivan johonkin toiseen paikkaan!

Lapsena ajattelin minusta tulevan veturinkuljettaja tai bussikuski, isän tyttö kun olin. Haaveissa pyöri myös pienen karkkikioskin omistaminen: olisin istunut pehmeässä nojatuolissa ja heitellyt sienikarkkeja ja merkkareita suoraan suuhuni.

Oikeasti ensimmäinen todellinen ammattihaaveni oli liikunnanopettaja. Keksin ajatuksen jo noin 10-vuotiaana, ja se kantoikin monta, monta vuotta. Luulin aina minusta tulevan liikunnanopettaja. Yläasteikäisenä pariksi vuodeksi rinnalle nousi ajatus lääkärin työstä, mutta onneksi kemian ja fysiikan lisäkurssit laittoivat minut lukiossa ruotuun. Auta armias, minä muka lääkärinä!

Myös hetkellisiä muita ajatuksia kävi mielessä, joihin en kuitenkaan lopulta tarttunut sen kummemmin: nuorisotyö, ruotsin kieli, journalistiikka ja näyttelijän työ…

HAETUT OPISKELUPAIKAT, abivuosi 2009 (ei järjestyksessä)

Liikuntatieteellinen, Jyväskylän yliopisto
Kulttuurituotanto, Metropolia AMK
Puheviestintä, Jyväskylän yliopisto

Äidinkielen opettajan tutkinto (suomen kieli, kirjallisuus, kasvatustiede), Jyväskylän yliopisto

Liikuntieteellinen

Lukion puoliväliin saakka olin melko varma liikunnanopettajan urastani. Se oli jysähtänyt takaraivooni niin tiukasti, etten osannut sitä sieltä lähteä irrottamaankaan, vaikka merkkejä innostuksen lopahtamiseen lopulta oli. Kävin oman kouluni järjestämän valmennuskurssinkin (osallistujia 2 kpl, hinta 50€, hyvä diili!) ja opettajani oli vakuuttunut, että pääsisin.

Ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa tankatessa ja viimeistään pääsykokeissa tajusin, että minähän pidän liikkumisesta, yhdessäolosta ja ulkoilmasta, mutten juurikaan nauti asian pedagogisesta puolesta. Pitäisin opiskelusta, mutten sitä seuraavasta työstä.

Kävin vähän kehnosti valmistautuneena pääsykokeissa ja koin olevani collegehousuinen tanssijatyttö urheilevan trikookansan keskellä. No, en päässyt sisään.

Kulttuurituotanto

Löysin kulttuurituotannon koulutusohjelman selatessani opintomessuilla jaettuja opinto-oppaita. Ala kuulosti mysteeriltä, mutta heti mielenkiintoiselta.

Tein ennakkotehtävät (kirjoitin esseen kirjoitusten jälkeen Espanjassa eräällä uima-altaalla), mutta kutsua pääsykokeisiin ei koskaan tullut. Too bad! Otti itsetuntoon.

Puheviestintä

Puheviestintä oli vähän sellainen täytehaku omalla listallani. Ala vaikutti ja kuulosti kiinnostavalta, mutta ei ollut tarpeeksi konkreettinen, että olisin osannut innostua riittävästi. En ymmärtänyt nettisivumateriaalien perusteella, mistä alassa on kyse ja millaisiin töihin voisin työllistyä. Jälkikäteen mietittynä mietin muutenkin aivan liikaa tulevaisuuden töitä, enkä riittävästi sitä, mikä minua puhtaasti kiinnostaa.

Sain kutsun pääsykokeisiin, mutta en lopulta mennyt.

Äidinkielen opettajan tutkinto

Hain lukemaan suomen kieltä, kirjallisuutta sekä kasvatustieteitä, sillä suomen kieli oli ollut minulle aina helppoa, kirjallisuus kiinnostavaa ja opettajille pitäisi riittää töitä. Pääsykokeista lukiessani äidinkielen opettajan tutkinnon koe vaikutti myös siltä, että sisään voisi päästä pänttäämättäkin.

Kävin kokeissa, sain haastattelussa kehuja matkalaukustani, ja myöhemmin kesällä tuli paksu kirjekuori. Olin niin iloinen, ettei tottakaan.

Jätin syksyllä menemättä kouluun, sillä paikkaa ei voinut lykätä, ja pelmahdin paikalle vasta välivuoteni jälkeen. ”Ai sinä olet se Henriikka, jota viime vuonna huudeltiin?” Yes!

HAETUT OPISKELUPAIKAT, vuosi 2011 (ei järjestyksessä)

Sisustusarkkitehtuuri, Metropolia AMK
Kuvataidekasvatus, Taideteollinen korkeakoulu
Kehitysmaatutkimus, Helsingin yliopisto
Afrikan tutkimus, Helsingin yliopisto
Kulttuurituotanto, Humak
Kulttuurituotanto, Metropolia AMK

Aloitin äidinkielen opettajan opintoni syksyllä 2010 reissujen täyteisen välivuoden jälkeen. Olin innoissani uudesta kotikaupungista ja yliopistoelämästä. Harmittavan nopeasti kuitenkin huomasin, miten väärää alaa olen opiskelemassa. Suomen opinnot eivät kiinnostaneet, opettajan työ sitäkin vähemmän ja vaikka kirjallisuuden opintoja rakastin, en nähnyt tekeväni töitä asian parissa. Koin olevani outo lintu innokkaiden kanssaopiskelijoiden joukossa.

Samaan aikaan Janne tuskasteli englannin opettajan opintojensa kanssa samassa yliopistossa. Istuimme yhteisillä filologian luennoilla ja suunnittelimme häitä. Joulun alla teimme plus-miinus-listaa eräässä helsinkiläisessä kuppilassa ja tajusimme, että tulevana keväänä haemme molemmat opiskelemaan Helsingin eri kouluihin. Purkitin 85 opintopistettä samaan vuoteen (kaikkien aineiden perusopinnot) ja laitoin hakupapereita menemään:

Sisustusarkkitehtuuri

Miksi ei? Luovat alat kiinnostivat ja luulin pitäväni sisustamisesta. Pääsykokeissa piirsin Finnairin koneeseen Marimekko-kuosisia verhoja ja mietin, että tällaista en kyllä jaksaisi elämässäni tehdä. Tajusin olevani tavaroiden siirtelijä, en isojen linjojen sisustaja. Ei siinä, eipä ollut lahjojakaan riittävästi päästäkseni sisään.

Kuvataidekasvatus

Tein mielettömällä innolla ennakkotehtävät ja pääsin kuin pääsinkin kokeisiin. Edelleen on olo, että olisin varmasti viihtynyt sekä opinnoissa, että myöhemmin töissä, joskin elämäni olisi muodostunut varmasti kovin erilaiseksi nykyiseen verrattuna.

Paripäiväiset pääsykokeet menivät kuitenkin penkin alle, joten sitä polkua ei sitten tullut (ainakaan vielä) koettua. Päädyin tosin myöhempien opintojen kautta moneksi vuodeksi Kuvataideakatemiaan tuottajan töihin, joten aika lähelle kuitenkin.

Kehitysmaatutkimus & Afrikan tutkimus

Täysin otsikon perusteella valittuja täytehakuja listalla. Varmasti kiinnostavia, vaan ei kuitenkaan riittävän, että olisin edes avannut pääsykoekirjaa tai mennyt kokeisiin.
 Katsellaan sitten myöhemmin elämässä!

Kulttuurituotanto x2

Niin kuin moni tietääkin, olen valmistunut kulttuurituottajaksi. Ala oli alkanut kiinnostaa entistä enemmän ja toisaalta koin minulla kertyneen hyvää, valmistavaa kokemusta parin vuoden aikana lukion jälkeen. Toisella hakukierroksella pääsinkin pääsykokeisiin sekä Humakiin, että Metropoliaan.

Olin valinnut Metropolian ykkösvaihtoehdoksi sen painotusten ja fyysisen sijainnin vuoksi, mutta jäin ensimmäiselle varasijalle. Pääsin Humakiin sisään, mistä toki iloitsin isosti, mutta jäin myös odottamaan paikan vapautumista Metropoliasta.

Asiassa oli nimittäin sellainenkin hauska käänne, että myös Janne oli hakenut opiskelemaan kulttuurituotantoa sekä Humakiin että Metropoliaan. (Olisittepa olleet kärpäsenä katossa, kun istuimme samassa ryhmähaastattelussa Humakin kokeissa tai kun meitä yksilöhaasteltiin peräkkäin Metropolialla. Olimme menossa naimisiin vasta parin kuukauden jälkeen, joten sukunimet olivat sentään vielä erit.) Janne ei päässyt Humakiin, mutta pääsi Metropoliaan. Ja kun hän päätti luopua opiskelupaikastaan aloittaessaan Helsingin yliopistossa, sain hänen paikkansa Metropoliassa. Ei hassumpi huomenlahja!

Niin se elämä vie. Aivan kummallisia polkuja, niin omituisia reittejä. Toivon, että aikoinaan lukiossani olisi esitelty vielä laajemmin erilaisia opiskelumahdollisuuksia ja keskitytty vähemmän ammattinimikkeisiin: opettaja, lääkäri, poliisi, palomies, putkimies, mies, mies, mies, nokikolari, taikuri, keksijä… Enkä muista kenenkään puhuneen yrittäjyydestä mitään. Tosin varmasti ajat ovat muuttuneet lukiossanikin.

Luulen, että olisin kuitenkin päätynyt esimerkiksi puheviestintää luettuani melko samanlaiseen pisteeseen kuin missä olen nyt. Ja äidinkielen opettajan tutkinnollakin olisin voinut hakea viestintä-alalle. Reittejä on lukemattomia.

Opintojen pariin hakeutuville oma neuvoni on luottaa intuitioon ja aitoon kiinnostukseen. Etenkin jos haluat tulevaisuudessa tehdä intohimohommia.

-Henriikka

17 kommenttia

  1. Inka 30.5.2017

    Mäkin toivoisin, että lukiossa esiteltäisiin enemmän opintomahdollisuuksia, mutta ei… ainakaan meidän koulussa :/ opon tunneilla keskitytään lähinnä ruotsin läpipääsemiseen ja muuhun epäolennaiseen paasaukseen. Kahden vuoden aikana ei kertaakaan ole esitelty konkreettisesti eri jatko-opiskelumahdollisuuksia. Mä oon niitä onnekkaita, jotka tietää hyvin vahvuutensa ja on omatoimisella etsinnällä ja pohdinnalla löytänyt paikkoja, mihin haluaa hakea, mutta tiedän myös monia, joilla ei abivuoden alkua odotellessa ole aavistustakaan, mihin suunnata yo-lakin päähän painamisen jälkeen. Toivon todellakin, että jatko-opintojen suhteen muissa lukioissa asiat on paremmin.

    Vastaa
    • Henriikka 7.6.2017

      Oivoi, toi on kyllä surullista. Toivottavasti asiaan tulis pian muutosta, koska onhan se yksilöiden lisäksi koko yhteiskunnan etu, että ihminen pääsee tekemään työtä oikeasti itseään kiinnostavalla alalla.

      Vastaa
  2. Paju-Varpu 30.5.2017

    Suoritan tällä hetkellä ammattitutkintoa. Valmistun vuoden kuluttua. Yo-todistuksessani koreilee A,A,A ja C. Kyllä. Oli vähän muut jutut mielessä, kun nämä pisteet jaettiin.
    Joka tapauksessa aion hakea ensi keväänä yliopistoon ja ammattikorkeaan! Taidankin lähteä silmäilemään kaupunkini tarjontaa ihan uudella intuitiolla. Vielä on tovi aikaa miettiä.

    Vastaa
    • Henriikka 7.6.2017

      Hei aivan mahtava asenne sulla. Onneksi yo-todistus ja siellä koreilevat arvosanat ei oo kaikki kaikessa, vaan on myös mahdollisuus näyttää osaamista pääsykokeissa.

      Tsemppiä sulle viimeiseen vuoteen ja toivottavasti päädyt sen jälkeen opiskelemaan jolle juuri sulle sopivalle alalle.

      Vastaa
  3. Nanna 30.5.2017

    Tämäpä oli kiinnostava postaus, jostain syystä minusta on aina superkiehtovaa kuulla tällaisia tarinoita! Itsekin hain lukiosta päästyäni todella moneen kouluun (ja olisinpa muuten päässytkin melkein kaikkiin, onneksi valinta ei kuitenkaan lopulta ollut kovin vaikea), ihan erilaisia aloja keskenään – ja edelleen uskon, että niistäkin aloista moni olisi voinut olla minulle aivan passeli, vaikka olenkin päätynyt ihan eri hommiin kuin mitä silloin kuvittelin :D Olen kiinnostunut niin älyttömän monesta asiasta, että ongelma on enemmänkin siinä, kun ei ikinä ehdi opiskella ja tehdä kaikkea mitä haluaisi…

    Vastaa
    • Henriikka 7.6.2017

      Miten kiva kommentti. Kiitos Nanna.

      Ja ihan mahtavaa myös kuulla vähän sun ajatuksia. Ollaan onnekkaassa asemassa, kun on niin paljon kaikkea, mikä voisi kiinnostaa. Ja ehkä se on myös yleisestä elämänasenteesta kiinni, miten kiinnostunut on ympärillä tapahtuvista asioista ja ilmiöistä.

      Vastaa
  4. Liisa 30.5.2017

    Kuvauslokaatio best ;) Alusta asti blogi seuranneena hauska nähdä näitä kuvia, tuulahdus vuosien takaa<3

    Vastaa
    • Henriikka 7.6.2017

      No paras indeed. Siellä tuli monet hetket vietettyä Jyväskylä-vuotena. Onneksi sisar on tainnut tänä vuonna täyttää ihan mallikkaasti mun jättämän aukon.

      Kiitos, kun oot ollut uskollinen ja oot edelleen mukana!

      Vastaa
  5. Miiku 31.5.2017

    Hain lääkikseen lukion jälkeen useampana vuonna, ja kun ei vieläkään tärpännyt, aloin etsiä muita vaihtoehtoja. Ympäristötekniikka, ympäristöteknologia, bioteknologia, biotekniikka, amk, yliopisto… Löysin joitain etäisesti kiinnostavia aloja, mutta en tajunnut yhtään mitä eroa noilla on, joten varasin ajan te-palvelujen ammatinvalintapsykologille. Kerroin ongelmani, psykologi kirjoitti googleen ympäristötekniikka ja luki ääneen mitä siellä alasta sanottiin. Sen jälkeen tehtiin yhdessä testi joka kertoi että mun pitäisi harkita alaa postinjakajana. Että eipä niistä ammattilaisistakaan kauheasti apua näissä ongelmissa ole, osaahan jokainen kotonaan googlettaa itsekin. Onneksi pääsin lääkikseen sitten neljännellä yrityksellä, ties missä olisin muuten :D

    Vastaa
    • Henne 3.6.2017

      Pakko tulla kommentoimaan, että mulla on lähes yhtä huonoja kokemuksia ammatinvalintapsykologeista. En saanut mitään uutta irti, koska kuulemma tiesin jo itsekin niin hyvin kiinnostusteni mukaiset ala-vaihtoehdot. Ja ne parit testit oli hänen mukaansa erikoisella tavalla ihan kuin eri ihmisten tekemät eikä niistä saanut muodostettua mitään selkeää kuvaa. Olin kuulemma hänen mielestään myös niin ahistunut ja masentunut, että senkään takia ei kannata esim. persoonallisuustestiin luottaa liikaa.

      Mullekin lopulta vaan oma sinnikkyys, treenaaminen ja yrittäminen vielä kovemmin soi opiskelupaikan

      Vastaa
      • Henriikka 7.6.2017

        Eiiii, miten kauheeta. Siis oikeasti, voi ei. Oli kyllä varmasti niin surkea fiilis, kun oli käyttänyt aikaansa tollaiseen. Onneksi kuitenkin kyseinen psykologi ei saanut sua lannistettua ja pääsit mieleiseen opiskelupaikkaan :-)

        Vastaa
    • Henriikka 7.6.2017

      Oivoi, kuulostaa kyllä aika huonolta palvelulta. Toivottavasti Suomesta löytyy myös asiansa osaavia ja oikeasti apua antavia ammattilaisia.

      Mutta mahtavaa, että tää kokemus ei selvästikään jäänyt leimaamaan sun elämää ja pääsit haluamaasi opiskelupaikkaan. Oot ollut sitkeä sissi!

      Vastaa
  6. Iida 31.5.2017

    Eikä, olipas ihana tarina! Ja mielestäni tuo on niin totta, että nykyään pitäisi esitellä noita vähän paremmin. Itsekin eksyin vahingossa sellaiseen koulutukseen, johon valituksi tullessanikaan en tiennyt mitä tapahtuu. Nyt toisen vuoden opiskelijana jotenkin olen jo kartalla! Toivon mukaan elämä heittäisi minutkin johonkin media/viestintäalalle…

    Vastaa
    • Henriikka 7.6.2017

      Hei, huippua kuulla, että tykkäsit. Oli kiva muistella näitä vuosia.

      Pidetään peukkuja, että säkin löytäisit itsesi joskus tältä alalta, jos se vielä sillon kiinnostaa :-)

      Vastaa
  7. Ihana postaus! Ihmisten ura- ja opiskelutarinat on tosi kiinnostavia. Meidän(kin) lukiossa opinto-ohjaus oli aika heikolla tolalla, ja lukion jälkeen tuntui siltä, että kellui tyhjän päällä. ”Miten ihmeessä niitä valintoja tehdään”, ajattelin. Kipuilin pitkään humanismin ja insinööriyden välillä, mutta lopulta sitten kuitenkin jäin yliopistoon suorittamaan suomen kielen opinnot loppuun. Äidinkielen opettajaa minustakaan ei tullut, vaikka se loogisin valinta olisi ollut. Sen sijaan olen nyt jokin viestinnän ja myynnin hybridi, mikä kuulostaa samanlaiselta hybridiltä, kuin koulutuspolkuni oli. Joskus vain toivon, että valintojen ja opiskelupaikkojen hakemisen vuoksi olisi joutunut kipuilemaan ihan vähän vähemmän.

    Vastaa
    • Henriikka 7.6.2017

      Kiiiiitos Saila. Munkin mielestä on aina mielenkiintoista kuulla, miten ihmiset on päätynyt omille aloilleen tai opiskelupaikkoihin. Ja varsinkin, kun usein hakuhistoriasta löytyy toisistaan niin poikkeavia aloja. Ei miltään simppeleimmältä kuulosta tuo sinunkaan reittisi, mutta toivottavasti nyt oot kuitenkin omalla alalla.

      Monen lukion opinto-ohjauksessa olis selvästi parantamisen varaa, toivottavasti asia muuttuu parempaan suuntaan.

      Vastaa
  8. […] Ps. Lue myös toukokuun jutut: Maailman koomisin YO-todistus Opiskelupaikkojen hakuhistoriani […]

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Iida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.