Kaupallinen yhteistyö: Semper & Asennemedia
En tiedä millä onnenkantamoisella on käynyt niin, että kaikki suurperheemme jäsenet pitävät retkeilystä, mutta näin nyt kuitenkin on.
Luulen, että vanhempamme ovat tuulettaneet kerran jos toisenkin tajutessaan, että lapsena kylvetyt jyväset ovat alkaneet kantaa ja ympärille on kasvanut lauma aikuisia puunhalaajia. Lapsuuden ulkoilmaretkien kämäset muistot ovat haalenneet ja hyvät ovat jääneet jäljelle: telttakankaan kahina ja savunhaju vaatteissa muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista. Kauas ovat kaikonneet ajat, kun havittelin eväsretkien sijasta Teneriffaa, kesiviä olkapäitä ja pikkulettejä.
Kouvolassa, pari kilometriä valtavasta ydinkeskustasta, on mieletön salapaikka. En usko, että läheskään kaikki tietävät, millainen virkistyksen kehto avautuu heti Veturi-kauppakeskuksen takana: autenttinen metsä, mutkittelevat polut, hyväkuntoinen näkötorni, vaihteleva maasto…
Halusimme tehdä porukalla pienen parin tunnin ulkoilun alueelle. Itse lupasin hoitaa eväät koko porukalle.
Yleensä perheenjäsentemme eväät poikkeavat vähän toisistaan. Yksi ei välitä juustosta, pari ei syö lihaa, yksi ottaa mieluummin voita kuin margariinia, toinen toisinpäin. Tämän lisäksi kahdella on keliakia. Koskaan ei ole tullut hankalaa, sillä kaikilla on hyvä ruokahalu eikä halua valittaa ruoasta, mutta sitä on tottunut ajansaatossa laittamaan eväsreppuun monenmoista.
Tällä kertaa tein kuitenkin toisin, sillä tein kaikille identtisen patonkilounaan. Juomavaihtoehtoja oli sentään kaksi: kuumaa mehua tai kahvia.
Eikun pahus! Unohdin, että patonkivarienttejakin oli kaksi. Halusin saada rehellisiä mielipiteitä Semperin gluteenittomista minipatongeista sekä rouheisista minipatongeista, joten otin retkelle lähtevät perheenjäsenet raadiksi. Väliin laitoin voita, juustoa, kinkkua, vihanneksia ja kaikille pienen yllätyksen: piparimuotilla leikattuja paprikasydämiä. Söpöä, yäk.
Kannattaa tsekata muita inspiroivia leipävinkkejä täältä.
Lenkkimme oli lopulta metrimäärällisesti niin lyhyt, ettemme ehkä olisi ansainnut eväitä ollenkaan. Mutta kipusimme kuitenkin näkötorniin ja löysimme kevään viimeiset jääpuikot.
Kuinka patongit kelpasivat? Erinomaisesti. Veljeltä taisi mennä ohi, että kyseessä on gluteeniton tuote. Muiltakin tuli peukkua uunissa paistettavista leivistä, vaikka itselläni on tietysti vielä laajempi kuva siitä, mitä gluteenittomat tuotteet toisinaan ovat. Vaikka leipä ei tietysti ole mitään jäätelöä, niin nämä eivät todella ole mitään muovipussissa tarjottavia känttyjä. Lisäksi patongit pysyvät hyvin kasassa, eivätkä murene käsiin. Rouheiset olivat arvatenkin mielestäni parempia, vaikka ei toisissakaan mitään vikaa ollut. Jatkoon, jatkoon.
Kevät tuli korkattua ja samalla tutustuttua lapsuudentienoon luontomahdollisuuksiin vähän paremmin. Tiedän, että moni lukija asustaa Kouvolan hoodeilla ja rohkaisenkin lähtemään ihan vaikka pienelle patikalle kyseiselle alueelle. Eikä tarvitse mitään erävaatteita, farkuissa pärjää varmasti.
Kuksa saattaa olla vähän liioittelua, jos käy kiertämässä kaksi kilometria, mutta kukapa ei kaipaisi pientä liioittelua? Mitä eheämmät eväät, sitä parempi kiekka. Minun tapauksessani mitä eheämmät eväät, sitä suositumpi sisko, tytär ja vaimo.
Kiitos seurasta, puunhalaajat.
-Henriikka
En olisi voinut kuvista uskoa, että kyseessä gluteenittomia patonkeja. Huimasti ollaan kyllä tultu vuosien aikana eteenpäin! Täytyy pitää nuo mielessä ajatellen keliaakikko ystäviä :)
No sano muuta. Nyt ollaan jo lähellä gluteenillisten tasoa, ei hassumpaa työtä. Mä annan kyllä suosituksen erityisesti näille rouheisille, joten kauppaan vaan, kun keliaakikkoystävät tulee kyläilemään.
Siitä asti ku kerroit jäätelöbrunssista oon käyny monta kertaa päivässä kattomassa joko olisit kertonu siitä lisää :D eli siitä juttua odotellaan täällä ainakin malttamattomana!
Ps. Evääthän on retkellä parasta, ei niillä kilometreillä niin paljon väliä oo. Teidän eväät kuulostaa päteviltä :)
Haahhaa, ihan mainiota. Vielä saat hetken odottaa, mutta kyllä se jäätelöbrunssikin on tulossa. Ei siis huolta.
Oi Niivermäki! Viimeksi on tullut käytyä syksyllä, ehkä nyt olisi aika kevätretken.
Patongit näyttää yllättävän hyviltä verraten siihen, että gluteenittomat leipäset on juurikin yleensä vain kuivia känttyjä ja näyttävätkin siltä. Sen vuoksi oonkin jättänyt ne jo pitkän aikaa kauppaan ja suosinut itsetehtyä siemennäkkäriä. Mutta näitä voisi jopa testata…
Todellakin olisi korkea aika kevätretkelle. Se Niivermäki on niin kätevä! Ja joo nämä sämppyset oli positiivinen yllätys mullekin. Kannattaa siis ainakin antaa näille mahdollisuus.
Hei nyt hämmentää. Huhtikuun puolella kerroit hotellipostauksessa, ettette Jannen kanssa syö lihaa (”Toisaalta emme kumpikaan syö lihaa ja tunnemme vegaaniuden varsin hyvin, joten pyrimme katsomaan asiaa myös kasvisruokavalionäkökulmasta.”). Mielessäni huusin hurraa huutoja ja heitin ylävitosia, koska oon tosiaan odottanut ja toivonut (ja tiennyt sen tapahtuvan!), että valveudutte pian tässä asiassa. Nyt kinkut patonkien välissä hämmentää.
Paprika sydämeni meni mutrulle.
Hei pitääkin heti korjata, ett älköön sydämesi olkoon levoton. Olemme Jannen kanssa juuri ne, jotka mainitsen tuossa kasvissyöjiksi (itse syön tosin lihaa). Aloitimme vuoden alusta lihattoman vuoden, joka luultavasti jatkuu tulevaisuudessakin, ainakin minulla. Voi tosin olla, että reisatessa on joskus tulevaisuudessa tehtävä poikkeuksia, sillä keliakiakin on joskus vähän liian vaikea ymmärtää muualla maailmassa. Mutta tämä vuosi ainakin ehdottomana! Kaikissa patongeissa ei siis ollut kinkkua. :)
<3 <3 <3
Jee, just näin! Pikku hiljaa ja rauhakseen uusia makuvaltauksia ja tottumuksia tekemään. Kenenkään ei tarvitsisi olla totaalisen lihaton, jos yhdessä oltaisiin kohtuullisia. Sitä kohti iloisesti mennään!
(Onhan Sipsikaljavegaanit aka Sipsarit jo tuttu?)
No näin juuri. Ja Sipsaritkin otettu jo haltuun!
ps. äääää mitä mä sekoilen? Tarkoitin tietenkin, että itse syön kalaa, en lihaa!