Mitä tapahtuu, kun täysin suuntavaistoton tyttö laitetaan Jukolan viestiin suunnistamaan?
En tiedä. Se nähdään huomenna.
-Henriikka
Kuvat: Jesse Väänänen / Snou Cretive
Mitä tapahtuu, kun täysin suuntavaistoton tyttö laitetaan Jukolan viestiin suunnistamaan?
En tiedä. Se nähdään huomenna.
-Henriikka
Kuvat: Jesse Väänänen / Snou Cretive
Ai että: ihania kuvia, jälleen kerran! Ja tsemppiä Jukolaan – olen ollut siellä itsekin pari kertaa ja se on mahtava kokemus – osasi suunnistaa tai ei :D Rakastan kuviasi ja juttujasi, mm. kaikkea luontoaiheista. T. Yksi todella tyytyväinen lukija
Tämän kommentin jälkeen voin allekirjoittautua yhtenä todella tyytyväisenä kirjoittajana. Kiitos Anne.
Jukola oli kieltämättä ihan huikea kokemus. Onneksi lähdin mukaan. Ja vaikka mäkin oon aina tykännyt luonnosta ja kaikesta siihen liittyvästä, niin viime vuosien aikana ne on kyllä imaissut mut ihan täysin pauloihinsa. En valita!
Huippua, sä oot niin huikee!
<3!
[…] Onneksi saimme nyt jeesiä pitkän linjan suunnistajalta, Reeta Kolkalalta, minkä lisäksi tiimissämme juoksi Hilla, joka on suunnistanut lapsesta saakka. Talvipakkasilla harjoittelimme perusteita ja olimme kokeilemassa yösuunnistusta, keväällä haimme vauhtia ja itseluottamusta hommaan. Viimeisillä viikoilla kävimme läpi Jukolaa ja hioimme taitoja vesisateessa. […]
Luin jutun ja sen jälkeen katoin videon ja liikutuin sun rauhallisista sanoista seuraavalle: ”ei, sä pärjäät”. Katoin sen kohdan varmaan viis kertaa, miten voikaan sanoa noin uskottavasti ja rauhallisesti raskaan kisasuorituksen jälkeen toiselle tsempit. Onnea itsesi ylittämisestä!
Voii, mulle tuli melkein tippa linssiin, kun luin tän. Miten kivasti sanottu. Itse aina tulee katsottua omia juttuja niin kriittisesti, että tuossakin tilanteessa olisin voinut olla paljon enemmän läsnä ja kannustavampi ystävälle. Mutta ihana kuulla, että sulla jäi erilainen fiilis. Koska sehän se mun sanojen tarkoitus oli oikeastikin.
Kiitos <3!