Kaupallinen yhteistyö: Tallink & Asennemedia
Viro on niin paljon muutakin kuin Tallinna (ja Tallinna niin paljon muutakin kuin Vanha Kaupunki). En ole itsekään hoksannut sitä kovin pitkään, mutta nyt kun olen sen sisäistänyt, tekisi mieli toitottaa asiasta kaikille. Miten helppo lomakohde avautuukaan meille heti meren takana! Kaupunkia, luontoa, maaseutua, kulttuuria, perinteitä, historiaa ja täysin uutta, nuoren maan virtaa. Viro pitäisi päästä roadtrippaamaan läpikotaisin.
Viime viikolla hilpaisimme Jannen kanssa sunnuntaista maanantaihin laivalla laina-auton kanssa Viroon yhden yön luontolomalle. Olimme käyneet Lahemaan kansallispuistossa vain talvisaikaan, emmekä olleet koskaan ennen kokeneet alueella oman auton tuomaa helppoutta ja vapautta.
Laivamatkat taittuivat tänä vuonna valmistuneella Tallink Megastarilla, joka keinutti perille kahdessa tunnissa. Lähdimme sunnuntaina klo 10:30 lautalla ja palasimme maanantaina klo 19:30 lautalla, jolloin aikaa jäi hyvin perilläoloon. Lähtöjä on päivässä kuusi, joten valinnanvaraa kyllä olisi.
Tuntui ihanalta katsoa ikkunasta, kuinka Helsinki jäi kuohun saattelemana taakse ja edessä avautui sininen meri. Kiersimme ensin valtavaa laivaa, jonka jälkeen istuimme pitkään aamiaisella. Marmeladeja ja juustokakkua, mums mums. Sunnuntai oli mukavan rauhallinen matkustuspäivä lomista huolimatta. Kannella käyskenteli iloisen oloisia ihmisiä ja aurinko paistoi täysillä.
Tallinnaan saavuimme silmänräpäyksessä. Tallinnasta jatkoimme autolla samantien kohti Lahemaata, jossa olimme valinneet tukikohdaksemme Oandun Luontokeskuksen. Tuntui niin oudolta, että jo parin tunnin päästä kotoa oli uusi maa ja aivan uudet maisemat.
Luontokeskuksen parkkipaikalla silkkipaita vaihtui flanelliin ja pillit retkifarkkuihin. Oandun luontokeskus oli pieni ja sympaattiinen talo metsän siimeksessä. Netistä löydettävä info Lahemaasta on melko vajavaista, mutta luontokeskukselta saimme koko alueen kartan ja lisätietoa reiteistä.
Tsekkasimme pari muutaman kilometrin mittaista luontoreittiä: toinen oli viiden kilometrin metsäkierros, joka lähti opastetusti Luontokeskukselta, toinen muutaman kilometrin kierros Altiaan, meren rantaan.
Virohan on todella lätty maa: korkein kohtakin on vain pienen nyppylän korkuinen. Luonnossa on kuitenkin paljon enemmän Keski-Eurooppalaista tuntua kuin Suomessa, mikä tuntuu eksoottiselta. Lehtipuut valtaavat alaa ja linnut visertävät kilpaa.
Aamulla kotona termariin keitetty kahvi oli kuumaa vielä iltapäivällä, kun istuimme kivelle sitä hörppimään.
Tällä kertaa luonto sijoittui lomaohjelmaan vain päiväsaikaan, sillä illalla siirryimme silkkaan hemmotteluun. Yövyimme Vihulan Kartanossa, aivan mielettömässä keitaassa keskellä peltoja ja laitumia.
Ei varsinaisesti haitannut, kun tällä kertaa emme käyttäneet telttaa. Kauniin keltaisesti kukkivan pellon keskeltä nousi tuulimylly, joka toivotti meidät tervetulleiksi.
Ilta ja seuraava päivä meni Vihulan pauloissa. Kävimme ihailemassa lähilaitumien hevosia, uimme ja höyrysaunoimme ja söimme illallista pitkään ja hartaasti. Emme ehkä olleet kaivanneet niinkään paljon mitään lepohetkeä, vaan yhdessäoloa. Sitä tulikin parin päivän aikana hyvä kerta-annos.
Ilta oli yksi kesän kauneimmista, ja aurinko laski mailleen samalla, ku taputtelin uuden hevosystäväni turpaa varovasti.
Vihulan Kartanossa on myös spa, joten käytin tietysti tilaisuuden hyväkseni. En ole varma olisiko täydellisempää tapaa aloittaa viikko, kun käydä pötköttämässä kasvo- tai vartalohoidossa.
Vihulan hoidoissa on selkeästi sellaista virolaista käsityötä vielä jäljellä. Välillä tuntuu, että Suomessa jyllätään jo niin paljon koneilla ja millä lie iho-micro-macro-sähköshokkihoidoilla, että on kiva välillä levähtää vähän perinteisemmän hoidon äärellä.
Hoidon jälkeen kylpytakki, vihreää teetä, kirja ja late check-in. Luontolomailusta tuli hetkessä hemmottelulomailua.
Illalla oli kiva palata kotiin. Kahdessa päivässä oli ehtinyt nähdä ja tehdä vaikka mitä. Lahemaasta Tallinnaan ajaessa kävimme vielä poikkeamassa reitin varrelle osuineissa, romanttisissa pikkukylissä. Esimerkiksi Vosun kylä on hurmaava! Sellainen Viron Hanko. Tallinnassa kävimme vielä Telliskivessä kahvilla, kunnes taas ajaa porskutimme sisälle Megastariin, jossa buffet jo odottelikin.
Oli kiva huomata, millaiselle levelille laiva oli oikeasti saatu. Ostos- ja ruokamahdollisuuksia sekä erilaisia tiloja istua ja oleskella oli tosi paljon. Viherkasveja, kauniita yksityiskohtia ja jopa Burger King. Hoh!
Ja jos lomabudjettia pystyy venyttämään parilla kympillä, niin Star Comfort- ja Business Lounge -luokissa matkustaminen on kyllä monesti sen arvoista. Comfort-luokan lisähinnan maksaa melkein takaisin jo kitatuilla kahvimukillisilla.
Sellainen oli luontoloma Virossa. Onko kukaan toinen käynyt Lahemaassa? Haluisin lähitulevaisuudessa vielä palata ainakin Lahemaan Suurpean alueelle, meren lähettyville, ja pitää kunnon piknikin Altiassa. Virosta jatkaa niin helposti muihinkin Baltian maihin, ettei auta varmaan kuin vuokraa joku maailman kaunein paku ja lähteä kierrokselle.
Huomenna starttaa kuitenkin toinen roadtrip, josta en ole vielä edes ennättänyt kirjoittaa. Palataan siis huomenissa linjoille. Nyt on laitettava silmät kiinni, sillä Jukolan viestissä pyyhälletyt kilometrin painavat jaloissa ja mielessä.
-Henriikka