Mökki valloitettu. Eilinen auringonlasku näytti yhtä ihanalta kuin täällä aina ja pandalakanoissa nukutti. Äsken nostettiin ahvenia ja pian lämmitetään sauna. Ystävät ja isoveli ovat myös matkalla tänne. Isällä on isämaiset vitsit, joille nauran aina. Äiti keräsi jo metsästä marjat illan mustikkarahkaan.
Sydän lepää, taas kerran.
-Henriikka
Meillä on kanssa mökki Kainuussa. Kaikki lapsuuden kesät olen siellä viettänyt ja joka kesä on sinne päästävä vaikka pääkaupunkiseudulta ajomatkaa riittää. Siellä sielu lepää ja auringonlaskut on niin henkeäsalpaavan kauniita. Mökin takaa nousee vaara ja siellä kulkiessa alkaa aina soimaan päässä Nälkämaan laulu ; Kuulkaa korpien kuiskintaa…?
Ooh, Kainuu on vienyt muidenkin sydämen. Eikä ilman syytä. Olishan se kiva, jos ajomatka olisi vähän lyhyempi, mutta on se joka kerta sen ajomatkan arvoista.
Kuhmo on ihana paikka! Kekkostien varresta lähteä Sininen polku on mahtava päiväretkipaikka! Polku kulkee harjujen päällä hienoissa maisemissa, mustikkaa ja lakkaa löytyy polun varresta ja laavuilla voi pysähtyä syömään eväitä.
Oonkohan mä edes ikinä käynyt Sinisellä polulla. Usein siitä puhutaan, mutta voi olla, etten lapsenakaan oo ikinä edes käynyt. Pitääpä tarkistaa äidiltä. Mutta Kuhmo joka tapauksessa on aivan ihana.
Näyttääpä ihanalta :D
Ja livenä vielä kauniimpaa.
Miten upean Kalevala-henkisiä kuvia! Tuo neljäs voisi olla Gallen-Kallelan tekemä taulu.
Hahahaa, ihan huikea kommentti. Kiitos. Ei oo itselläni tullut Kalevala aikaisemmin mieleen, mutta nyt kun sanoit, niin onhan näissä jotain samaa henkeä.