Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta
Olen kuullut viimeisen parin kuukauden aikana yllättäviä kommentteja naisten suusta koskien naisten kanssa retkeilyä:
”Outoa, että teidän kanssa on helppo olla. Yleensä en koskaan retkeile naisten kanssa.”
”Retkeilen aina miesporukassa. Tuntuu, että se on vain helpompaa niin.”
”Naiset ovat vähän hankalaa retkiseuraa.”
Minulla on teille nyt totuus kerrottavana. Kyllä se on yksinkertaisesti niin, ettei retkiseuran helppous tai laatu ole sukupuolesta kiinni. Hankalat naiset ovat hankalaa retkiseuraa, ja hankalat miehet ovat hankalaa retkiseuraa. Piste.
Naisten kanssa retkeily ja naisten rohkaiseminen luontoon ovat minulle sydämenasioita. Retkeilen toki myös miesten kanssa, enkä puhu nyt mistään retkiseurasyrjinnästä, mutta naiset ovat tässä asiassa erityisesti sydämelläni. Jostain syystä olen nimittäin huomannut useiden naisten kuvittelevan, että…
A) He eivät pärjää luonnossa ilman miehiä
B) He eivät ole yhtä hyvää tai helppoa retkiseuraa kuin miehet
C) Kynnys retkeilyyn on heille korkeampi kuin miehille
Väärin, väärin, väärin. Kolmesti väärin! Naisten hankaluuden jo kumosinkin, mutta sen lisäksi naiset pärjäävät luonnossa varmasti yhtä hyvin kuin miehetkin. He tarvitsevat tasan saman verran taitoja kuin miehetkin, eikä heidän tarvitse olla erityislaatuisia omassa sukupuolessaan pärjätäkseen.
Ei tällaisten ajatusten livahtaminen mieleen ole toki vain naisten vika. Retkeily mielletään edelleen helposti etupäässä miesten harrastukseksi, mikä varmasti vaikuttaa niin meidän itsemme kuin vaikka median ajattelutapaan.
Olen lähiaikoina kiinnittänyt erityistä huomiota retkeily-, matkustus- ja muihin vastaaviin mainoksiin ja julkaisuihin. Jostain kumman syystä useissa kuvissa mies kulkee tai tekee asioita sankarillisesti kuvan etualalla, ensimmäisenä, ja nainen seuraa hymyillen perässä. Jossain kuvassa mies hakkasi halkoja hauikset pullistellen, ja nainen grillasi jotain söpöä tikun päässä. Kyllähän tällainen väkisinkin saattaa aiheuttaa mielikuvia, että luontoon tarvitsisi mukaan ne miehiset metsävoimat.
Perusretkeilyyn ei tarvita mitään supervoimia. Riittää että on tarvittavat varusteet, ja maalaisjärki hatun alla.
Jos joku haluaa retkeillä mies mukanaan, se on tietysti täysin sallittua ja hyväksyttävää. Toivon vain, ettei kukaan jättäisi kiinnostuksesta huolimatta retkeilemättä sen vuoksi, ettei satu olemaan sopivaa siippaa opastamaan ja suojelemaan. Pärjäät tai pärjäätte varmasti hyvin ilmankin.
Kun on kerännyt rohkeutensa ja päättänyt lähteä retkeilemään, kannattaa vielä hankkia tarvittavat perustaidot ja -tiedot. Partioaitalla on oma, ilmainen 365-klubi, joka järjestää erilaisia tapahtumia, retkiä ja iltoja jäsenilleen. Klubi-illoissa on helppo hankkia perustaidot sekä saada rohkaisua retkeilyn aloittamiseen tai myöhemmin taitojen syventämiseen.
Klubi-iltoja järjestetään myös puhtaasti naisia ajatellen: esimerkiksi Kuukausi yksin erämaassa -blogia kirjoittava Minna Jakosuo pitää pari ”Inspiroidu vaellukselle” -iltaa, joissa käydään läpi naisten retkeilyvaatteita ja varusteita. Samalla Minna tietysti jakaa kokemuksiaan vaelluksistaan. Syksyllä on lisäksi esimerkiksi Suomen liikkeitä kiertävä Löydä unelmiesi takki -kiertue, jossa käydään läpi naisten takkeja ulkoiluun ja retkeilyyn.
—
Te pystytte, te pärjäätte! Ilman miehiä ja miesten kanssa. Ja olette taatusti ihan killeriä retkiseuraa.
-Henriikka
Kuvat: Eeva Mäkinen
(jonka kanssa olimme juuri retkeilemässä naisten kesken!)
Kiitos hyvistä vinkeistä! Kyllä me naiset pärjäämme! ??????
Ole hyvä vain. Me todellakin pärjätään!
Todellakin pärjätään! Odottelenkin juuri Kiilopäällä asiakkaita Naisten tunturivaelluskurssille. Yhtään miestä ei huolita mukaan ?
Nyt on (tai siis oli…) oikea meininki. Hurraa retkeilijänaiset.
Kyllä naiset osaa! Tunnen monen monta pätevää naisretkeilijää, ja useita heistä ihailen. Olin juuri kaverini kanssa vetämässä Helsingin Ladun vaellusta Hetta-Pallaksella. Naiset joukon johtajina herättivät joissakin kanssakulkijoissa kummastusta :) Ihanaa olla rikkomassa näitä stereotypioita.
Minnalle peukkua ja hauskaa vaellusta, teet hyvää duunia!
Mahtava kommentti. Kiitos Virva. Toivottavasti teidän Hetta-Pallas oli antoisa, ja varmasti olikin.
Aivan ihania kuvia ja mahtava kirjoitus!
Se on hassua, että ihan niinkuin monissa perheissä mies on usein automaattisesti autoa ajava osapuoli, samalla lailla retkeillessä mies on monesti se, joka keittää kahvit/pilkkoo puut/pystyttää teltan. Voisko se johtua siitä, että naisilla on isompi kynnys tehdä asioita ekaa kertaa kuin miehillä? Vaikka juuri se ensimmäinen kerta voisi osoittaa naisille, ettei ne jutut (erä tai muutkaan) ole ollenkaan niin hankalia.
Kiiiitos Suvi. Voi hyvin olla juuri noin kuin pohdiskelitkin. Ja varmasti se, että esimerkiksi halon hakkuu on stereotypisesti miesten hommaa, niin alitajuntaisestikin se ehkä sitten jätetään tekemättä, kun on miehiä seurueessa. Mutta kiva, jos näitä stereotypioita päästään vähän rikkomaan.
Hieno ja tärkeä kirjoitus!
Houkuttelen itsekin aina päiväretkille tyttökavereita, ja monilla tuntuu olevan kauhea kynnys lähteä jo ihan varusteiden muka puutteellisuuden takia. Moni luulee, että metsään vaadistaan jotkut super goretexit, vaikka ihan verkkareilla ja kumppareilla pärjää hienosti. Kun ottaa hyvät eväät mukaan, niin yleensä saa aina seuralaisensa käännytettyä :)
Perus erätaidot olisi musta hyvä opettaa uuden opetussuunnitelman mukaisesti koulussa. Esimerkiksi nuotion sytyttäminen ja muut perus selviytymistaidot olisi hyvä löytyä jokaiselta. Samalla luontosuhde ja -tuntemus sitten kehittyisi.
Hei kiva kuulla, että tykkäsit. Mä tosi mielelläni kirjoitin ja kirjoitan tästä aiheesta, koska koen sen olevan tosi tärkeä ja tarpeellinen. Ihan huippua, että oot houkutellut kavereita mukaan retkeilemään. Ja niinku sanoitkin, ei lyhyemmille retkille tarvitse kummoisempia varusteita. Ihan perus ulkovaatteillakin pärjää vallan mainiosti.
Kiitos kovasti, kun kommentoit.
Todella haluaisin tehdä ensin päiväretkiä vaikka kansallispuistoissa ja kehittää kuntoa sihen, että ensin yksi yö maastossa ja sitten vähitellen oikealle vaellukselle. No, mun ongelma ei ole ainoastaan se, ettei ole siippaa, mutta että ei ole ketään muutakaan kaveria retkeilemään. Ystävät (naispuoliset) elävät ruuhkavuosia ja ne joilla ei ole lapsia, on viikonloput täynnä muita harrastuksia. Yksin en oikein uskalla lähi-luontopolkua pidemmälle lähteä, kun on teinivuosista asti tolkutettu, että kaikkia vieraita miehiä pitää varoa (kuka tahansa voi olla raiskaaja). Eikä perheelliset ymmärrä pyytää vanhaapiikaa mukaan retkille. Hirveä kateus aina kun kuulee, että joku on ollut taas viikonloppuna siellä ja siellä retkeilemässä.
Vinkkinä, että Facebook-ryhmissä (esim Outdoorsiskot, Vaellus tms) voi kysellä retkiseuraa jos omat kaverit ei ehdi :) Etköhän sinäkin pääse retkelle!
Hei huippua, että oot jo saanut vinkkiä, mistä löytäisi retkiseuraa. Monet tahot (kuten Partioaitta) järjestää myös pieniä retkiä, joilla harjoitellaan erätaitoja ja nautitaan yhdessä luonnossa. Voisitkohan lähteä jollekin sellaiselle mukaan? Mä uskon Johkun tavoin, että säkin löydät retkille seuraa, vaikka lähimmät ystävät ei lähtisikään mukaan. Ja kannustan myös lähtemään yksin retkelle. Suomessa retkeily on erittäin turvallista ja retken ei tarvitse olla ollenkaan pitkä.
Mukavaa syksyä sinulle!
Kiinnostuneena luin kirjoituksesi. En ole ikinä ajatellut, että retkeilyn harrastaminen olisi sukupuolesta kiinni. Minusta luonnossa liikkuminen ja retkeily/vaeltaminen on mitä sukupuolineutraaleinta toimintaa mitä voi olla! Metsässä liikkumisen taidot voi oppia jokainen. Omaan näkökulmaani voi toki vaikuttaa se, että olen partiolainen. Partiokasvatuksen kulmakivenä on luontokasvatus ja yksi partiomenetelmän osa-alueista on luonnossa toimiminen. Partiossa siis toimitaan luonnossa ja jotta siellä olisi turvallista liikkua samat taidot (kuten puiden pilkkominen, nuotion sytytys, teltan pystytys, omien tavaroiden kantaminen, suunnistus, ruoanlaitto jne) opetetaan niin tytöille kuin pojillekin. Partiossa olen vain hyvin harvoin törmännyt ennakko-oletuksiin taidoistani sukupuoleni vuoksi. Partion ulkopuolella enemmänkin.
Nyt kun tarkemmin mietin asiaa ja esimerkiksi mainitsemaasi mainontaa, on totta että usein retkeily esitetään miesten juttuna. Mielikuvat asioista vaikuttaa meidän toimintaan ja jos koskaan ei näe missään naisia retkeilemässä aktiivisina toimijoina antaa se viestin siitä ettei se ole naisia varten. Tai ainakin oletetaan, että lähtökohtaisesti retkeily on miesten juttu. Usein myös suurinta osaa retkeilyvarusteista markkinoidaan miehille. Naisillekin markkinoidaan kyllä paljon kaikenlaista mm. pinkkejä reppuja tai vaatteita. Oikeasti retkeilyvälineissä on vain vähän välineitä/vaatteita, joissa sukupuolella on merkitystä.
Partio on varmaan yksi hyvä reitti siihen, ettei retkeilyä pidä mitenkään sukupuolittuneena. Ne ajat, mitä oon itsekin ollut mukana partiossa, oon viettänyt sekaseurueissa eikä siellä oo katsottu sukupuolta, kun ollaan jaettu tehtäviä.
Mutta hei, ihan huippu kommentti. Ja kiva, jos sain sut myös ajattelemaan vähän tarkemmin tätä juttua. Esimerkiksi juuri tuo mainonta on selkeä esimerkki siitä, miten retkeilyä pidetään enemmän miesten harrastuksena ja toisaalta myös ylläpidetään tätä ajatusmaailmaa. Toivottavasti saataisiin luontoon yhä enemmän naisia, koska ei oo syytä, miksi retkeilyn harrastaminen olisi jotenkin enemmän miehille sopivaa.
Aha. Vain ihqua-kommentit hyväksytään?
Hei! Eikun kyllä kaikki kommentit hyväksytään, ellei sisällä jotain laitonta tai täysin asiatonta. :) En vaan ollut ehtinyt käydä koneella koko päivänä, joten hyväksyminen vähän kesti. Pahoittelut siitä!
Wau mitä kuvia? Uskon että jokaisesta ihmisestä kyllä löytyy se eräjorma joka haluaa luontoon. Ei välttämättä tarvii olla metsään, vaikka merellekkin jos on vene! Ihanan inspiroiva postaus!
No näin juuri. Kiitos mainiosta kommentista Bertha. Kiva olla inspiroimassa muita.
Kivaa aina lukea näitä sinun retkijuttuja! :) Olen siskoni kanssa lähdössä viikonloppuna yöretkelle metsään ja ensikertalaisina kovasti mietitään, mitä tällaiselle pikkuretkelle pitäisi ottaa mukaan!
Koitin katsoa, löytyisikö sulta juttua aiheesta, mutta enpä löytänyt. Siitä jutun juurta! Viikonloppuun on vielä hetki, joten vielä kerkiät jakaa oppejasi meillekin ;)
Oivoi, mun ajoitus meni nyt kyllä aivan mönkään. Anteeksi kovasti. Mielelläni oisin auttanut teitä pikkuretkivarusteiden mietinnässä. Toivottavasti teidän retki oli kuitenkin erittäin antoisa! Mä yritän saada ajatuksia joku kerta kasaan ja kirjoittaa aiheesta.
Elikkäs elikkäs mikäs tämä huikeen näköinen retkeilykohde oli? :)
Hei! Nämä kuvat ovat Kolilta aamuyön aikaan.
Itse olen retkeilijänainen, mutta on todettava, että en ihmettele noita kommentteja. On tullut huomattua kommenteissakin mainittu vaikeus naisena saada retkeilyseuraa, kun toisia naisia ei meinaa kiinnostaa.
Olen tavannut paljon naisia, joita pelottaa nukkua yksin pimeässä metsässä, ja joita ei kiinnosta yhtään kanniskella painavaa rinkkaa tai pilkkoa puita, vaikka retkeily kiinnostaisikin. Olen myös tavannut paljon naisia, jotka eivät usko osaavansa vaihtaa renkaita autoon ja joita pelottaa ajaa metsäteillä yksin, jos rengas puhkeaa. Sen sijaan olen tavannut ehkä yhden vastaavanlaisen miehen eläessäni.
En ihmettele ollenkaan, jos ajatellaan helposti, että naisten kanssa on vaikeaa ja turvatonta retkeillä. Ennakko-oletukset sukupuolia kohtaan ovat sellaiset kuin ympäristössämme havaitsemme. Media ei ole syypää kaikkeen vaan kyllä naiset keskimäärin ovat oikeastikin miehiin nähden erilaisia näissä asioissa.
Mä uskon, että moni nainen oikeasti osaisi ja tykkäisi retkeillä, jos vaan uskaltaisi jättää ennakko-oletukset kotiin ja lähteä avoimin mielin retkeilemään. Naisilla ja miehillä on piirteitä, jotka eroaa toisistaan, mutta se, sopiiko naiset retkeilijöiksi, ei oo mun mielestä yksi niistä. Ja sen ei tietenkään tarvi tarkoittaa sitä, että kaikkien naisten pitäisi tykätä retkeilystä, niin kuin ei kaikki miehetkään pidä.
Mahtava kuulla, että sä oot yksi Suomen metsänaisista. Täällä ilmoittautuu toinen. Toivottavasti me voidaan esimerkillämme näyttää mallia myös monille muille, joita voisi kiinnostaa luonnossa liikkuminen.
Ihana juttu ja niin totta. Olen itse partiotaustainen ja aina retkeillyt tyttöporukalla. Ihan parasta. Kerro hei vinkkisi Etelä-Suomen parhaaksi viikonloppukohteeksi – joku muu kuin Nuuksio? Huvittaisi lähteä vielä elokuussa pienelle retkelle.
Kiiiitos Sonja.
Oijoi, oon aivan liian myöhssä. Mutta jos vielä kehtaan vinkata jotain paikkaa, niin Porkkalanniemi on aivan ihana. Parhaasta viikonloppukohteesta en osaa sanoa, koska en varmastikaan ole kiertänyt jokaista Etelä-Suomen retkeilykohdetta, mutta edelle mainittu on mainio. Ja jos Repovesi kuuluu vielä Etelä-Suomeen niin se myös. Upeita paikkoja molemmat.
Miehillä on yksi auttava tekijä, nimittäin armeija. Itse liikuin jo lapsena paljon luonnossa, mutta armeijan käynti oli ratkaiseva tekijä vaellusten suhteen. Armeijassa huomaa että luonnossa pärjää ja siellä oppii peruserätaitoja. Naiset pärjää yhtähyvin luonnossa kuin miehet. Retkeily on asenteesta kiinni, ei sukupuolesta. Säät on mitä on ja joskus on epämukavaa, kylmää, märkää yms. Nämä peruslainalaisuudet kun hyväksyy niin retkeily on kivaa. Luonnossa liikkuvat miehet (naiset) ovat yleensä tosi fiksua ja mukavaa porukkaa, ei ne raiskaajat erämaahan lähde rinkka selässä.
Se on ihan totta. Kyllä armeija varmasti opettaa ja totuttaa monet metsässä liikkumiseen ja siellä tehtäviin taitoihin.
Ja oon aivan samaa mieltä myös siinä, että retkeily on asenteesta kiinni. Sillä, ootko sä nainen vai mies, ei oo mitään tekemistä sen kanssa, voitko selvitä metsässä.
Partio on kyllä aivan mahtava harrastus, jonka piirissä ei tällaista ajattelua harrasteta! Käymme tyttöporukalla joka syksy yhdellä pidemmällä vaelluksella ja joka kerta saa kuulla aivan uskomattomia (usein vielä positiiviseksi / kannustavaksi) tarkoitettuja kommentteja eri ikäisiltä äijiltä. -tyyliin: ”vau, tytöt keskenään” ja ”hienoa mimmit”. Myös kummastellaan sitä, että osataan suunnistaa, eikä nukuta tuvissa. Huvittavaa ja rasittavaa.
Voi että, miten mahtavalta toiminnalta kuulostaa. You go girls!
Ja voin kyllä samaistua sun kanssa, samalla niin huvittavaa ja toisaalta aika rasittavaa se, että pitää todistella omia retkeilykykyjä.