Kun kuulen sanan ”irtokarkki”, alkaa hymyilyttää. Voi tajuton, miten pidänkään niistä.
Kirjoitin yli viisi vuotta sitten blogiini jutun ”Sopivasti saippuaa ja sokeria”, joka käsitteli silloista irtokarkkimakua. Karkkimakuni (ja kuvien laatu) on kuitenkin kehittynyt sen verran, että on aika tehdä uusi kirjoitus aiheesta.
Kävelin Kampin videovuokraamoon ja valitsin pussiini yhden kaikkia karkkilajeja, joita valitsen lähes poikkeuksetta aina.
(Seuraa järjestystä ylimmästä kuvasta, vasemmalta oikealle, riveittäin. Kyllä, tämä on tarkkaa.)
Mustat autot
Lauantaikarkeista tutut hedelmänmakuiset karkit ovat hyvä salmiakkihämäys tasapainottamaan värikästä karkkipussia.
Vaahtokarkit
Pakko valita aina lopuksi muutama, yleensä sienen- ja jäätelönmuotoiset tai sellainen valtava vihreä, sokeripäällysteinen mölli.
Meloonit
Vesimeloni-esanssimöllykät ovat olleet jo pari vuotta yhtiä lemppareistani
Vaaleanpunamustat ovaalit
Mansikkajauhikset
Jäävät yleensä pussin viimeiseksi, mutten tiedä miksi – ovat nimittäin huippuja! Varmaan koviin karkkeihin on vaikea keskittyä viinikumien keskellä.
Sirkusaakkoset
Yksiä harvoista karkeista, joita valitsen irttispussiin, vaikka niitä myydään myös omina pusseina.
Hedelmäpääkallot
Yyyyyyyh! Kielen sivuille tulee kuolaa, kun ajattelen näiden kirpeyttä. Olen vasta viime vuosina oppinut kirpeiden karkkien makuun.
Tutit
Klassikko. Ei herätä suuria tunteita, vaan valitsen silti aina.
Dumlet
Paperikarkkirivistöjen kuningas. Never grow up.
Lepakot
Koko irtokarkkihistoriani ykköskarkki. Sitkeä, suloinen lepakko.
Helmixit
Nostalgiset hedelmä- ja salmiakkipyörylät. Melko mitäänsanomattomia, mutta kuitenkin valittavia.
Hedelmäneliöt
Klassiset messukarkit! Vihreät, punaiset ja keltaiset läpinäkyvässä kääreessä. Uniikki maku.
Metsämarjat
Näiden syöminen jäi opittuna tapana lapsuudenkaverilta.
Rollot
Niin hyviä! Toffee oikein sulaa suuhun. Näitä ottaa aina muutaman liian vähän.
Eksoottiset hedelmät
Juuri sellainen valinta, mitä kukaan ei koskaan ymmärrä. Haribon jauhoinen esanssimöllykkä.
Madot
Paras tapa syödä on, että solmii ensin useamman kasaksi yhteen ja heittää kerralla suuhun.
Salmiakki- ja vadelmatoukat
Miltei mauttomat, mutta tärkeä osa pussin balanssia.
Korvat
Lepakkojen rinnalla suosikkeja teiniajoista saakka. Vihreä-keltaiset, kelta-punaiset ja musta-punaiset, mmmm.
Kananmunat
Eikö kaikki rakasta näitä?
Apinat
Pienet, punaiset apinat, jotka loppui aina Lauantai-pussista kesken.
Suklaacrispit
Irtokarkkihyllyjen suklaasuosikki. Ahaa-patukka-imitaatio.
Peace-lätkät
Sanoin lepakkoja all-time-suosikiksi, mutta tämän kohdalla on kyllä punnittava uudelleen. Kovin on tasaväkistä.
Pätkikset
Nerokkaat minipätkikset eivät tietysti vedä vertoja oikealle Pätkikselle, mutta jotain iloa näistäkin on.
Jugurttirusinat
Rakkaat jugurttirusinat, jotka aina sulavat ja töhrivät koko karkkipussin.
Vanhat autot
Ehdottomasti parempia erikseen kauppareissulla ostettuna, mutta karkkipussissakin ehdottomia.
Naperot
Vihreät, keltaiset ja punaiset pikkunaperokarkit (nam.)
Peikonmarjat
Sokeripäällysteiset vaahtomarjat. Epämääräisiä pussintäytekarkkeja.
Amerikkalaiset pastillit
Oijoijojoi. Annetaan sulaa suuhun niin, että reunat sulavat ja kuoret räksähtävät toisistaan erilleen.
Nallet
Tutti-kategoriaa: tylsää, mutta toimivaa.
Punapippuri-ufot
Lapsena näitä huuhdottiin lavuaarissa inhimillisemmän kirpeiksi, vaan nykyään menee ihan sellaisinaan. Mieluummin karkkeina kuin shotteina.
(Tässä kohtaa kuvassa on jo käsitelty salmiakki-Helmix. Haha.)
Vaahtokengät
Kategoriassa ”älyttömimmät karkit”. Pitäisi varmaan hävetä, että ostaa tällaisia.
Koottu analyysi
Hedelmää, viinikumia, satunnaista suklaata, salmiakkia ja kirpeyttä, paljon esanssia. Pidän sitkeistä karkeista, joita saa mäiskyttää urakalla. Enkä missään tapauksessa valitse tälla lailla joka sorttia yhtä kappaletta, vaan suosikkeja enemmän jne. Ja aina mukaan mahtuu joitain villejä kortteja.
Vaahtokarkit ovat yleensä minulle niitä, jotka syön samantien ulos astuessani, mutta muut säästän visusti kotiin/leffailtaan/…
En todellakaan tiedä, miksi valitsen irtokarkkihyllyltä tällaisen setin, kun kuitenkin lempikarkkini koko maailmassa on tummanpuhuva, vanhusten suosikki, Da Capo. Muutenkin, jos valitsen kaupasta vain jotain tiettyä lajia, päädyn yleensä tosi tummaan suklaaseen.
Irtokarkkihommissa yksi isoimmista tekijöistä on se kihisevän ihana valintaprosessi. Mutta eilen huomasin, miten kätevä tuollainen ylimmäinen kuva oli. Lähetin Jannen karkkikauppaan kuva mukanaan. Saa kopioida!
Palataan taas viiden vuoden jälkeen päivittyneen listan kanssa. Onneksi olkoon, jos jaksoit lukea loppuun saakka. Sinäkin taidat todella rakastaa irtokarkkeja, joten kerropa oma lempparisi.
-Henriikka
Olen löytänyt sielunsiskoni mitä tulee irtokarkkeihin! Kaikki lempparisi ovat myös omat lempparini. Sain tästä myös inspistä kauhoa ensi kerralla pussiin pari sellaista, joita ei yleensä tule valittua. Kertakaikkisen ihana postaus.
Muahhahahaa, aivan mahtavaa. Ilo oli mun puolella.
Nyt ollaan tärkeän aiheen parissa! Mustat autot on ihan ehdoton valinta. Samoin vaahtosienet, jotka minäkin syön yleensä jo matkalla kotiin. Lisäksi mukaan lähtee aina niitä kananmunia ja banaaneja. Salmiakkiakin on oltava ja ne Fazerin? Perus ruudut on ihan parhaita. Ja pääkalloja kirpeyden vuoksi. Suklaa ja toffee puolen hoitaa Centerit ja lopuksi pussiin kipataan kauhallinen niitä pieniä, joita kutsuit naperoiksi? Jossain vaiheessa Makuunissa oli myös niitä pieniä apteekin salmiakkeja. Ne maistuivat taivaalliselta kaikkien hedelmäkarkkien kanssa. Ei ole moneen vuoteen enää ollut ainakaan Vaasan Makuunissa?
Ai että, ihan huikeeta analyysiä. Keep up the good work. Apteekin salmiakkeja löytyy onneksi edelleen Apteekeista, joten sieltä vaan täydentämään pussia.
Ehdoton suosikki on Peace-lätkät. Rakastan! <3
Aivan parhaita.
Kummatkin autot, lepakot, sirkusaakkoset, apinat hedelmäneliöt ja kukkasuklaa (joulusuklaa) ovat suosikkeja!
Hyvä maku sulla!
Hyvä maku vaikuttaisi olevan myös sulla!
Vihdoin joku, joka ymmärtää hyvien irtokarkkien päälle! Mahtava idea ottaa kuva karkeista. Pitää varmaan kopioida.. Tosin elämässä ei kyllä tällä hetkellä ole sellaista karvaista kolmijalkaista, joka kävisi hakemassa meikäläiselle irttareita, mutta jos vaikka joskus tulevaisuudessa käy hyvä tsägä. :D
Hahhaa, mä tosiaan pidän hyvistä irtokarkeista. Pidetään peukkuja, että sulla käy tulevaisuudessa hyvä tsägä tän suhteen.
AAAAHH irtokarkit <3333!!!!! Mun lempparimix on about tällanen: vähän salmiakkia ja lakritsia (esim. vanhoja autoja), jotain suklaata (esim. pätkiksiä tai susupaloja), kirpeitä karkkeja (kirpeät pullot ah <3), tutit, nallekarkit, madot, punamusta pääkallokarkki ja loput onkin sit jotain satunnaisia :D. Oon varmaan suuri irtokarkkien rakastaja kun jaksoin oikeasti lukea koko postauksen :D!
Eikä, aivan huikeeta. Iloitsen niin teistä kaikista karkinrakastajista. Ja nostan hattua, kun jaksatte paneutua tähän aiheeseen mun kanssa.
Hyvä maku sulla!! Ah irtokarkkien valitseminen on ehkä parhautta! itsellänikin samat tietyt karkit jotka aina päätyvät mukaan ja plussana vielä että päätän ja lasken montako mitäkin karkkia tahdon. En vois kuvitella ottavani epämääräistä kauhallista kutakin karkkia.:D Oma lemppari on susu-pala. Nyt alkoi tekemään mieli irtsareita mutta asun tällä hetkellä Lontoossa..Voi ei..
No mutta kiitos Ansku. Irtokarkkishoppailu on niin rentouttavaa puuhaa. Mutta voi ei, eikö Lontoosta saa irtokarkkeja?
Uuh, cool! Salmiakkikuulat (harmi vaan, että ne ovat suht painavia), Haribon kirsikat, kokispullot, kirpeät pullot, vaniljafudge, polkat, noitapillit, vanhat autot + ne vaaleanpunaiset aivot on mun suosikkeja :)
Ei hassummat valinnat sullakaan!
Nam! Hyvä valikoima.
Itse pidän aika paljon samoista, ehkä eniten kuitenkin kovista ja kirpeistä. Ne saa naaman ihanaan kurttuun ja yksi karkki kestää kauan! Tosin joskus niiden hitaus ahdistaa kun haluaa vaan mättää monta karkkia mahdollisimman nopeasti ja silloin kaikki suklaat ja sitkeät hedelmäkarkit tulee tarpeeseen :D
Hyviä herkkuhetkiä sinne!
Hahhaa, ei vitsi, kun mua naurattaa tää täällä käytävä keskustelu. Ihan parasta jutella niin diipisti irtokarkeista.
Meidän irtokarkkimakumme eivät lainkaan kohtaa! Silti todella kiinnostava postaus. Omassa pussissani mustat karkit ovat pääosassa. Ensin valitaan salmiakkiosasto: bubsin pääkallot, pippuripääkallot, jauhoiset mustapinkit autot, merkkarit, missä X -salmiakit, suolakalat ja ehkä vielä ässämix-salmiakit. Sen jälkeen lakut: ainakin lakukierteet ja pari peruspandaa (ei täytelakuja). Tämän jälkeen siirrytään kirpeisiin: muutama remmi, ehkä ne haribon kirpeät littanat väriasiat ja missä x -hedelmät. Jos siltä tuntuu, lopuksi sekaan heitetään Amerikan pastilleja, Pandan keltaisia laku-suklaapalloja ja muutama Pätkisnami.
Uulalaa, no meillä ei kieltämättä oo ihan samat valinnat. Toivottavasti ei ikinä päädytä täyttämään yhteistä pussia.
Moi itse olen viime aikoina syönyt bonbon karkkeja sekä tv-mix karkkeja:)
Hyvältä kuulostaa!
Voi mikä analyysi!
Mun suokkareita ovat kaikkien mahdollisten kirpeiden salmiakkien lisäksi kermaneliöt, Pollyt, Susu-palat ja ehdoton favourite: isot salmiakki-vadelmapääkallot. Nykyään saan sentään syödä sellaisen kokonaan yksin. Edesmennyt mäyräkoirani oli aina vaatimassa vadelmaosaa itselleen…
Tää oli kieltämättä aika syvällinen analyysi suhteuttaen siihen, mikä on aiheena.
Mutta voi, onni onnettomuudessa. Voit aina muistella koiraasi, kun syöt irtokarkkeja.
Luin postauksen hartaudella ja kuvasta tarkasti seuraten, taidan tosiaan joo rakastaa irtokarkkeja! Rakastan jo sanaakin. Haha, miksi vähän nolottaa?
Omaan pussiin tulee aina tutteja, Daimeja tai niiden feikkiversioita, vaahtosieniä sekä pinkki-valkoisina että beige-valkoisina, sockerbitejä, kolapulloja, Bulbs-vaahtoja, Fazerin sinisiä ja kananmunia. Herne-maissi-paprikoita eli naperoita on ihana löytää vielä pussinkulmasta kun luulee sen jo tyhjenneen. Joku kirpeä, miellään iso kaveri on kanssa ehdoton ja muutama villi kortti!
Intohimoista on. En varmaan voisi asua maassa, jossa ei ole Suomen ja Ruotsin tasoista irttarivalikoimaa.
Älä turhaan nolostele. Lue näitä kommentteja, niin huomaat, ettet todellakaan oo ainoa. Suomen ja Ruotsin irtokarkkivalikoima on aivan älytön ja älyttömän ihana. Kaikille löytyy varmasti mieleiset.
Mua nauratti, että kutsuit naperoita herne-maissi-paprikoiksi. Miten nerokasta.
Hei! Olen itse vasta keliakia diagnoosin saanut ja aika hukassa vielä karkkihyllyllä ? Onko sinulla antaa vinkkejä valmispusseihin jotka keliaakikolle sopii? Itse en voi irtokarkkeja ostaa.. ainakaan vielä ?
Hmm. Suht hankalaksi menee, jos pussissa ei voi olla edes ”saattaa sisältää” -merkintää. Mutta jos voi olla, niin esimerkiksi amerikkalaiset pastillit ja aakkoset käy.
Tsemppiä etsintöihin! Onneksi itselle sopivat karkit oppii kyllä nopeasti ;-)
Tuosta listasta minun pussista löytyy a i n a ainakin nalleja, korvia, amerikan pastilleja, vaahtokarkkeja ja erilaisia suklaakarkkeja. Sopivassa suhteessa makeaa ja ripaus kirpeyttä. Nam!
Hyvältä kombolta kuulostaa. Namnamnammm.
Ehdottomasti parhaita on lepakot!
Ihan lemppareita!!
OMG miksi, miksi USAssa ei ymmärretä irtiksien päälle??!?!?!??!? Valkkaisin melkein 70% eri namit mut, eih, söisin oikeesti mitä tahansa suomalaista namia tässä vaiheessa. Omia suosikkeja ois vaikka- Amerikan pastillit mitä ei oo amerikassa nähtykkään, omenanauhat, pienet hopeatoffeet, esanssi-eläimet erityisesti ne siniset, englannnin lakut, erityisesti ne nonparelli-peitteiset, kirpeat mansikat, noitapillit, oranssit ja ruskeat madot, missä xät, ruskeat salmiakki pääkallot, omena ufot, lakurullat, hedelmämerkkarit, metsämarjat, naperot, ranskanpastillit (tykkään selvästi näistä kolonialisti nameista), pätkikset, pantterit ja hei nyt lopetan ja meen mutustelemaan pahaa Amerikkalaista karkkia. hyvät uutiset on se että sokerin kulutus LASKI usaan muutettua koska kaikki on täällä ylimakeeta ja pahaa. #sorrynotsorry
Ai että, tämä oli kaikessa katkeruudessaam aivan hirmuisen viihdyttävä kommentti. Suuret kiitokset siis sulle Milla. Jenkeissä ei selvästikään ymmärretä hyvä päälle. Suomi on siinä ihan aikaansa edellä.
Kananmunia eivät kaikki todellakaan rakasta!! :D Mutta muuten valikoimasi näyttää kutakuinkin samanlaiselta kuin oma pussini, mulla on vaan vähän enemmän salmiakkia. Palasin eilen kotiin Suomen lomalta ja tuliaiskarkkipussi on jo tyhjä, voi voi. Mutta tämän juttusi ansiosta muistin, että olin jemmannut yhteen laukkuun pari sukulakua ja dumlea, joten mutustelin vielä nekin nyt samantien. Koska en voi hillitä itseäni, en nykyään hamstraa mukaani muuta kuin xylitol-purkkaa.
Mitääää, voiko joku olla tykkäämättä kaniksista. Ei voi olla totta. Mä luulin, että se olisi fakta.
Naurattaa hirveästi sun sukulaku- ja dumle-piilot. Niin sitä pitää :–D