Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia

Olimme juuri ennen Islannin matkaa viettämässä sunnuntaipäivää ja pitämässä lounashetkeä tammipuiden varjossa. Janne pakkasi reppuun valmiiksi tehdyn salaatin (huom! taattu resepti alempana) ja termarin ja huristi bussilla Helsingistä Tammiston luonnonsuojelualueen portille. Olin itse ollut parin kilometrin päässä ystävän vauvajuhlissa, joten odottelin jo paikan päällä.

Sain kesällä ja alkusyksystä aimoannoksen yön-yli-retkiä ja telttailua, minkä takia olen ollut nyt varsin tyytyväinen päiväretkiin ja lyhyempiinkin hetkiin luonnossa. Tuntui ihanalta, kun aurinko paistoi tammien ja vaahteroiden lehtien lävitse ja pelkässä villapaidassa pärjäsi hyvin. Puut olivat vielä nykyistä vihreämpiä, mutta talven tulon aisti hyvin.

Rakastan tuota yllä olevaa kuvaa! Keräsin syksyn aarteita luonnonsuojelualueelta: syksyisen mustikanvarvun, vauvatammenterhon, koivurungonpalan ja jo kellastuneen ja tippuneen lehden.

Juuri tuollaisten aarteiden takia luonto on paras. Nuo tuliaiset näyttävät upeilta ja hoitavat sielua ympäristössään, mutta menettävät lumonsa kotiin kannettuina. Tiedättehän ilmiön ”lomamatkalta kerätyt rantakivet?” Näyttävät meren äärellä timanteilta, kotona purkissa täysin mitättömiltä, turhilta lentolaukkukiloilta.

Hetken haahuilun jälkeen pysähdyimme lounaalle. Alue ei ole iso, mutta siellä ei ollut juuri ketään, joten saimme olla aivan rauhassa.

Lounaaksi oli pakattu tämänhetkistä lempisalaattiamme. Sopii eri tavoin tarjoiltuina hyvin niin hienompaan illallispöytään kuin retkellekin.

Kvinoa-rusinasalaatti

valmista kvinoaa
Sun-Maid luomurusinat
kirsikkatomaatteja
viinirypäleitä
tuoretta minttua
fetajuustoa
(tuoretta sitruunaa)
(punasipulia)

Valmista kvinoa. Halkaise kirsikkatomaatit ja viinirypäleet. Sekoita ainekset ja murusta feta joukkoon. Kääntele, jotta kaikki sekoittuvat keskenään, mutta älä sotke liikaa, ettei mene mössöksi. Ripottele pinnalle vielä lisää rusinoita ja asettele mintunlehtiä.

Huom! Kotiolosuhteissa sekoitamme usein salaatin joukkoon myös salaattia tai pinaattia, mutta retkiolosuhteisiin kannattaa minimoida tuoreet ainekset, jotka voivat helposti kostua ja lössähtää.

Pinnalle voi puristaa tuoreen sitruunan mehua. Joukkoon sopii hyvin myös raaka, viipaloitu punasipuli.

(Janne huutaa juuri tällä hetkellä toisesta huoneesta: kehu sitä salaattia! sehän on oikeesti parasta. Kehu sitä ihan sikana.)

Salaatti maistui, samoin kahvi. Istuimme aikamme ja vaihdoimme kuulumisia. Mietin miten harvoin sitä on rauhassa, katsoo toista silmiin ja kuuntelee ihan oikeasti. Pitäisi paljon enemmän. Luonnossa sen muistaa automaattisesti, vaan arjessa siitä pitää muistuttaa itseään.

Popsimme pakkauksesta rusinoita jälkiruoaksikin, ihailimme vielä hetken tammipuita ja -terhoja ja hyppäsimme bussiin kotimatkalle.

Tiistaina kirjoitin syksyn tuoneesta alakulosta. Moni ystävä reagoi siihen vahvasti huolissaan. (Ihanaa, minulla on ystäviä!) Tarkoitus ei ollut säikäytellä, minulla on kaikki tosi hyvin, vaan rehellisesti kertoa viime aikojen ajatuksista.

Kun taas katson näitä kuvia, tekisi taas mieli sukeltaa metsän siimekseen keltainen villapaita päällä, termari kainalossa ja ottaa syksystä se kaikkien paras irti: se värikäs, uniikki ja runonomainen tunnelma.

-Henriikka