Mä oon niin vihanen. Tai niinku ärtynyt.

Mä oon niin vihanen!
Tai niinku ärtyny.
Tai oikeastaan ihan tyytyväinen.

Mut oon väsynyt
– tai ehken niinkään.
Koska nukuin hyvin, otin päiväunetkin.

Pettynyt…
Ehken sitäkään.
Mikä sana tätä kuvaa?

Ehkä mä turhaudun,
niinku välillä, tuntuu merkityksettömältä.

Tosi harvoin kyllä.
Ei oikeastaan koskaan.
Koska koen itseni tärkeäksi, ja elämä on hyvää.

Mutta joka tapauksessa jokin on pielessä.
En kyllä tiedä yhtään mikä.
Jokin.

Ei ees sekään niinkään
ole pielessä,
vaan tosin hyvin on se.

Siskonpedin Ei niin vihanen nainen” -biisin sanat tuntuu niin paljon tältä hetkeltä. Tältä päivältä. Naurattaa. Kun kaikki on pielessä, vaikka ei sittenkään taida olla.

Lento laskeutui Suomeen aamuseitsemältä, ja olen pitkältä tuntuneen päivän harhaillut kotona, juonut kaksi pannullista kahvia, syönyt jääkaapista löytyneitä ranskalaisia ja falafel-pullia, nukkunut päiväunet ja syönyt Toffifee-rasiallisen. En ollut edes muistanut kyseisiä outoja makeisia, kunnes näin niitä Singaporen lähikaupassamme, minkä jälkeen niitä oli tietysti pakko saada hetihetiheti.

Kuuntelen taas Spotifysta kaikkea noloa, ja on yksi niistä päivistä, jolloin kaikki koskettaa. Oli kyseessä sitten keski-ikäisen miehen elämäntarinasta kertova viisu, tuntematon potilas tai Kikattava Kakkiainen, niin kaikki biisit iskevät suoraan sieluun. Jokainen laulu on tehty jos ei minusta, niin minulle. Lumi tekee enkelia eteiseen ja minä mietin, miten ne voivat tietää näin piiruntarkasti, miltä minusta tuntuu.

Onneksi kävin sentään suihkussa, ja hiukseni tuoksuvat pitkästä aikaa ihanilta. Kohta Spotifysta pärähtää varmasti biisi, joka kertoo siitä.

-Henriikka

6 kommenttia

  1. Maiju123 31.10.2017

    Hehe tsemppiä!<3 teen itse yötöitä kohtalaisen usein ja mieheni (ja itsekin!) kutsuu näiden vuorojen jälkeisten päivien tunnetilojani päivystyksen jälkeiseksi masennukseksi. Univelka – ei jatkoon!

    Vastaa
    • Henriikka 6.11.2017

      Kiiiitos paljon. Tsempeistä on aina apua. Univelasta sen sijaan ei. Valitettavasti…

      Vastaa
  2. Ems 31.10.2017

    Tuttu tunne! Liittynee jotenkin lomalta paluuseen, koska koin tuota tasan samaa ärtymistä/turhautumista/mitälie kun palasin viikko sitten muutaman viikon lomalta Indonesiasta. Kaikki ärsytti, turhautti ja suututti, mutta ei sit kuitenkaan koska kaikki oli hyvin. Suututti olla kotona, mutta ei sit kuitenkaan, koska mähän halusin jo kotiin ja musta oli samaan aikaan suunnattoman kiva olla kotona. Arkeen paluu on välillä vähän vaikeeta vaikka se kivaa oliskin! :D

    Vastaa
    • Henriikka 6.11.2017

      Hahaha, kuulostaa kyllä aika tilanteeseen sopivalta kuvaukselta. Miten se onkin välillä niin vaikeaa hypätä takaisin arkeen mukavan reissun jälkeen, vaikka oikeastaan on tosi kivaa olla taas kotona.

      Vastaa
  3. Katariina 3.11.2017

    Vitsi miten ihana <3 Joskus on just tälläisiä päiviä, mut onneksi se on ihan okei. Ihanaa viikonloppua! <3

    Vastaa
    • Henriikka 6.11.2017

      Se on varmaan vaan hyväksyttävä, että välillä ärsyttää ja turhauttaa ja vihastuttaa jne jne ihan ilman järkevää syytä. Aina sieltä on kuitenkin taas noustu ja iloittu elämästä entiseen tapaan.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Henriikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.