Paljon onnea vauva

Aamulla hampaita pestessäni minulla pyöri päässä laulu menneisyydestä: ”paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea vauva, kun sä ryömit äitin masusta!” Se oli 4-vuotiaan isoveljeni improvisoima laulu pikkusisarukselle, joka oli juuri syntynyt maailmaan.

Nauhoitimme C-kasetille terveiset sairaalaan, kun sisko oli juuri saanut nähdä ihan oikean maailman. Kasetti oli ”Valitut Palat”, ja välillä sieltä soi Dingon Sinä ja minä sekä Seitsemän seinähullun veljeksen Nakit ja Muusi. Osaan kyseisen kasetin takia laulut edelleen ulkoa: ”…Suomi-poika siihen että heikunkeikun.. tuplavotka, possunpotka, herkut jotka maistuu, mutta myös: nakit ja muusi!”

Kyseisen kasetin nauhoittamistilanteesta on nyt muutamaa päivää vaille 24 vuotta ja siskollani on huomenna syntymäpäivä.

Sama improvisoinut isoveljeni piti koko sairaalareissun nenästään kiinni, kun kävimme ensi kerran katsomassa vauvaa. Hänelle oli iskostunut vahvasti mieleen, että vauvat haisevat kakalta. Kukaan ei kertonut, ettei haju varsinaisesti ole vauvoissa.

Kakanhajuisesta vauvasta on kasvanut upea nainen – hyväkäytöksinen, vilkkusilmäinen, terävä ja hyväsydäminen. Totuus lävähti jotenkin kunnolla ymmärrykseen, kun Roosaliina leikkasi toukokuussa ennen Kreikan reissuamme valtavan pitkät hiuksensa polkaksi: hänhän näyttääkin aivan aikuiselta!

Menemme huomenna aamiaiselle. Olen antanut paikkavaihtoehtoja, mutta valinnassa kestää varmasti vielä pitkään. Voin kuvitella, kuinka sisareni tällä hetkellä googlettelee ja selvittelee, mikä paikoista olisi se täydellisin. (Luojan kiitos, heitin päästäni vain joitain vaihtoehtoja listalle.)

Keskiviikkona menemme isommalla porukalla Megazoneen. Kelatkaa nyt miten helmi muija! Pyytää nyt kaverinsa synttäreiden kunniaksi Megazoneen!

Toimimme ja ajattelemme edelleen aivan eri rytmissä: kun minä olen räjähtänyt ja raivonnut kolme sekuntia, niin sisko on vasta ehtinyt säikähtää syntynyttä ristiriitaa. Kun hän saa lopulta asian käsiteltyä, olen jo unohtanut, että sellaista koskaan tapahtui. Kun Roosaliina on käynyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi, skannaillut, benchmarkkaillut, kysellyt neuvoa tuhannelta taholta ja selvitellyt joka kantilta, olen jo tehnyt päätöksen intuitioon ja fiilikseen pohjautuen.

Mutta onneksi ajatuksilla ja toimintatavoilla ei ole väliä, kun sydämet sykkivät samaan tahtiin, ja jostain syvältä löytyy samat arvot.

Sinä olet minä.

-Henriikka

8 kommenttia

  1. roosaliina 9.10.2017

    <3!

    Oon viimeisen tunnin googlettanut Helsingin aamiaisia. Pitää vielä vähän puntaroida eri vaihtoehtoja…

    Vastaa
  2. Aino 10.10.2017

    En voi olla ainoa jolla meni kahvit henkeen luullessaan että Aamukahvilla-blogi on päättänyt onnitella itse Tasavallan Presidenttiä :D En voi kuin kumartaa syvään viestinnän ammattilaiselle ?

    Vastaa
    • Ehkä kolmen sekunnin ajan aivoni raksuttivat, ja sitten tajusin kommentin. Hahahahahaha, en kestä! :D

      Vastaa
  3. Se ja toi 10.10.2017

    Aika kovaa hehkutusta. Onko vielä(kin) sinkku?

    Vastaa
  4. Hetukka 10.10.2017

    Hahah, ihana kirjoitus. Oma isosiskoni sanoo minua edelleen 12-vuotiaaksi synttäripäivän koittaessa. En tiedä, mistä tuo 12 on iskostunut siskon päähän, mutta aina synttäreinä saan kuulla ”vastahan sä olit 12! -virren” :D

    Vastaa
    • Henriikka 16.10.2017

      Kiiiitos kovasti. Tätä oli kiva kirjoittaa, kun aihe oli mieleinen.

      Hahah, kuulostaa kyllä tutulta tuo virsi. Oon saattanut itsekin joskus salaa sortua siihen.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Hetukka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.