Postikortteja Berliinistä

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Germany Tourism #citybreakgermany

Lokakuinen Berliini tulvahti kertaheitolla takaisin mieleeni, kun valitsin vielä 20 kuvaa ja hetkeä tätä viiimeistä Berliini-kirjoitusta varten. Useamman matkakohteen kirjoitukset odottavat vielä julkaisuaan (Islanti, Jenkit-Kanada, Kreikka, Skotlanti.. woops), joten yhtä reissua ei voi jäädä pyörittelemään liian pitkäksi aikaa.

En niinkään välitä siitä, mitä matkalla tapahtuu ja tai mitä matkalla tehdään. Olen enemmän kiinnostunut siitä, miltä matkalla tuntuu.

Kun selasin näitä kuvia, muistin hyvin millaisiin tunnelmiin olin Berliinissä kiedottu. Tunsin oloni aikuiseksi, tunsin oloni tyyneksi. Silmäni ja aistini olivat auki ympäristölle, ja koin olevani oivallisella tavalla ulkopuolinen – riittävän ulkona nähdäkseni ympäristön ja asiat objektiivisemmin. Tunsin olevani ihanan yksin, muutaman kerran myös yksinäinen.

Muistan kahvin maun suussani. Miten monessa Berliinin paikassa osataankin tehdä hyvää kahvia! (Ja miten valitettavan monessa surkeaa…)

Berliinin parhaita kahvipaikkoja ovat esimerkiksi:

Silo Coffee
The Barn
Bonanza Coffee

Kahdesta jälkimmäisestä kirjoitin jo vuonna 2014 ylistävästi.

Ja lisäksi olen kuullut luotettavalta lähteeltä, Helsingin Kahvila Blossomin pitäjältä, että Roamers Berlin on hänen lempikahvilansa maailmassa. Sen on siis oltava hyvä, vaikken ole vielä itse päässyt siellä käymään.

Hotellin hohtavan valkoiset, rapeat lakanat muistaa myös helposti. Toiset lähtevät reissuilleen tutustuakseen yöelämään ja juhliakseen kunnolla, minulle matkat ovat usein pelkkää pitkää päiväunta. Voin helposti nukkua viikonkin putkeen kymmenen tuntia yössä.

Tällä kertaa majoituin kauniissa Bio Hotel Almodovarissa, joka on muuten mainio vinkki kaikille, jotka tahtovat matkustaa kestävämmin. Lisäksi paikka on omiaan vegaaneille, sillä hotellin ravintola on luomu-vegaanibistro. Aamiaisen lisäksi söin siellä yhden illallisen ja yhden lounaankin.

Muistoihin jäi kirkkaasti myös muutamia suosikkisalapaikkoja, joista syystä tai toisesta löysin itseni:

Briefmarken Weine – aivan ihana, tunnelmallinen ja kotoisa viinibaari, jossa nautin myös toisen illalliseni. Ovesta sisään astuessaan tuntuu kuin matkustaisi joitain vuosikymmeniä taaksepäin fiiniin salakapakkaan. Seinälle on heijastettua mustavalkoelokuvaa ja työntekijät tietävät taatusti viineistään. Varaus kannattaa tehdä, sillä paikka ei ole iso.

ORA Berlin – ”Oranien Apotheke” Jos kaipaa mitä vain lasillisen ja illallisen väliltä, niin vanhaan apteekkirakennukseen tehty ravintola ajaa asian.

Cafe Godot – tuntuu, että söin koko reissun ajan vain aamiaista. Yhden lounaan sijasta nautitun aamupalan söin Godotissa: jugurttia, hedelmäsalaattia, leipää, hilloja, vihanneksia, juustoja. Oi että, oli niin hyvää. Paikka on aika rapistunut, mutta se kuuluu asiaan.

Ja yksi parhaista asioista oli tietysti laahustaminen pienissä putiikeissa, jotka sattumalta osuivat tielleni, joiden nimiä en enää muista, ja joiden omistajilla oli aikaa jutella. Näin kauniita keraamisia vaatteita, paljon paikan päällä tehtyjä design-vaatteita, joulukoristeita, mattoja ja muita tekstiileitä.

Sekä tietysti käsintehdyt konvehdit ja macaron-leivokset, joita ostin yhtäkkiä, kun mieli teki. On se hyvä, että vaikka makkarakiskat ovat paikoillaan, on Berliinistä tullut koko ajan monipuolisempi kulinaristikaupunki.

Paljon jäi näkemättä, mutta niin jää aina. Paljon jää kokemattakin, tuntemattakin, eikä oma kapasiteettinikaan ole niin suuri, että pystyisin muutaman päivän sisään ottamaan vastaan kaiken mitä on ympärillä.

Kirjoitin jo aiemmin, mitä kertoisin Berliinistä ystävilleni. Ja vinkkasin kahdesta vaihtoehdosta perinteiselle hop on hop off -bussille. Ehkä itseäni olisi kiinnostanut vielä enemmän selvittää, mitkä ovat kaupungin tämänhetkiset ykkösbrunssit, vaan kolmen päivän aikana en ehtinyt tutkimustyöhön. Lisäksi historia on Berliinin kantava kiinnostava teema, sillä se huokuu päälle ovenkarmeista, tienvarsista ja ikkunalaudoista.

Berliinistä jäi tosi hyvä, mutta edelleen erikoinen fiilis – en saa oikein otetta, mikä on kaupungin todellinen tuntu, todellinen sielu. Ehkä se on todella niin muuttuva, ettei siitä pystykään saamaan kiinni. Berliini on liukas saippuapala, jota rakastaa käyttää silloin tällöin, mutta jonka rinnalle kaipaa helppoa nestesaippaa. Ha haha.

Äitini ja isäni lähtevät Berliiniin ensi viikolla. Saa nähdä mitä he minulle kertovat. Mutta voi jumpe, he saavat ainakin kokea joulumarkkinat!

-Henriikka

2 kommenttia

  1. Katariina 21.11.2017

    OI Berliinin joulumarkkinoille mäkin lähen vielä joku vuosi! <3 Ihania kuvia!!

    Ja hei, lomalle EI lähdetä bailaamaan VAAN nukkumaan. Niin se ainakin mulla menee! :-)
    Hih, ihanaa viikkoa!

    Vastaa
    • Henriikka 6.1.2018

      Joulumarkkinoita suosittelen lämmöllä. Kuppi kuumaa kaakaota ja ihania kojuja ja valoja ja joulutunnelmaa. Voi että.

      Ihanaa alkanutta vuotta. Ehkäpä tämä on se vuosi, kun lähdet Berliiniin fiilistelemään joulun tuloa.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.