Käytiinpä kodissamme kerran kuluneella viikolla vallan kiinnostava keskustelu:
Minä: ”Kuulin eka kertaa, että sen navan reiän voisi täyttää laaserilla.”
Janne: “Aijaa. Onpa erikoista.”
Minä: “Oon ajatellut, että toisaalta voisi harkita sitä. Kyllähän toi reikä ärsyttää, kun se vaan on siinä.”
Janne: “Häh? Ootko tosissasi?!”
Minä: “Joo, kyllähän se tiedät että se vähän häiritsee mua. Ei sille oo mitään virkaa. Tuollainen vaan muisto menneestä.”
Janne: “Mitä ihmettä? Miksi ihmeessä haluaisit täyttää sun navan?! Sehän on söpö!”
Minä: “No en mä nyt tietenkään navasta puhu! Vaan tuosta vanhasta napakorun reiästä sen päällä!”
—
Joskus on vaikea usko, että teemme molemmat viestintää työksemme. Ehkä asia korjaantuu, kun Janne saa viestinnän gradunsa valmiiksi.
-Henriikka
Kiitos tästä hymystä!
Hahhaa, olepas hyvä. Oli ilo olla hymyilyttämässä.
Haha, siis ei apua teidän kanssa :D !!! Naurattaa ja hymyilyttää, joten kiitos taas tästä iän pidentämisestä! <3
Me taidetaan olla vähän hölmöjä! Mutta se on varmaan vaan hyväksi.
Haha, mahtava keskustelu – ja ajankohtainen itselleni, sillä ihmettelin just pari päivää sitten miehelleni, että meneeköhän tuo napakorun reikä koskaan kunnolla umpeen :D
Hahhaa, aivan mahtavaa. Teillä taisi kommunikointi onneksi pelata hieman paremmin :-D
:DDDD loistava keskustelu!
Hahhahaa, varmasti yksi vuoden parhaista.